Tytöt ja äidit

Äidilläni oli äitiys hukassa aikoinaan. Hän kuritti minua humalassa niin paljon henkisesti, että nyt aikuisena olen kovin katkera hänen toimilleen.

Ja itse hän pitää itseään hyvänä äitinä.

Useasti kuulen, kuinka hyvin minun elämäni on mennyt. Hän ei ollenkaan muista( Ei ole dementia)
, että jouduin muuttamaan kotoa kuusitoista vuotiaana, hänen hölmöytensä takia.

Koulutin itse itseni, enkä saanut tukea tai apua vanhemmiltani.

Nyt kun aikuisena en enää apua tarvitsisi, niin hän (yrittää)pitää kolmannen asteen kuulusteluja, saadakseen tietoonsa minun asioitani. En kerro hänelle juuri mitään , sillä tiedän, että hän vääristelee asiani pitkin kyliä ja sitä en halua.

En soita hänelle koskaan ja siitäkin kuulen. En yksinkertaisesti tiedä mitä hänen kanssaan puhuisin.

Hän on minulle välttämätön paha, jota ilman tulisin ihan hyvin toimeen.

että tuollainenko minusta tulee 20 vuoden päästä :) Ei maar, ihan hyvät ne on.. hän on maailman viisain ihminen mitä tulee lastenkasvatukseen. Häneltä voin aina kysyä neuvoa.

onnellinen lapsuus, onnelliset vanhemmat edelleenkin. Suhteeni äitiini on hyvä, mutta olen aika varhaisessa vaiheessa halunnut itsenäistyä. Äitini ei ole paras ystäväni, enkä myöskään ole koskaan kertonut kaikkia asioitani hänelle. Asumme aika lähellä toisiamme, tapaamme ehkä joka viikko. Halaamme merkkipäivinä ja autamme toisiamme, kun tarve vaatii. Mutta aikuistumisen jälkeen en ole muistaakseni koskaan kysynyt äidin neuvoa mihinkään, enkä tosiaan isojakaan elämänvalintojani pohtinut hänen kanssaan. Puhumme kyllä paljon, mutta en pidä siitä että kukaan ohjailee tai antaa neuvojaan jatkuvasti. Oma äitini on ymmärtänyt sen ja antaa minun elää omaa elämääni, ei puutu toisin sanoen. Tiedän että mieli vamaankin on joskus tehnyt. Näin meillä ja toimii. Jos haluat jotain tietoa vielä niin s-postini on [email protected]