Kerro kummistasi

vasta aikuisena, kun löysin kastetodistukseni jostain paperien seasta. Ei muuten minkäänlaista kummiutta.

Nythän tuntuu olevan tapana, että lapselle hankitaan kummikomppania. Omat kummivelvoitteeni olen hoitanut, ainakin maallisten lahjojen osalta.

Kummini oli kuuluisan kirjailija Ilmari Kiannon tytär.Hän oli opettaja.Hänen äitinsä oli opettaja perheen tytär.Siihen aikaan oli suuri häpeä saada avioliiton ulkopuolella lapsia.Ilmari Kiannollahan oli tämän kummini äidin kanssa montakin lasta.Kaikki hyvin koulutettuja.Satuimme asumaan naapurissa ja vanhempieni kanssa perhetuttuja.Ilmari Kianto nuorena ylioppilaana hurmasi syrjäisen kansakoulun opettajan tyttären ja heillä syttyi rakkaus joka kesti kauan.

mullaki kummi,vanh muori käppänä,tais olla sama ikkäne ku mä ny.
Tul joul ja mä oroti lahjoi niinko muukki,sai semmose pitkä suka ,jok tul sukkanauha pätkäl kalsari kii.
Muista viälki ku ne pässi pökkimä pistel kintuihi,
must tuntu et siit saak noi naise o muu kiusan.

Iltamyöhä heräsi aikaisin aamulla, jo neljältä. Tulee nyt luettua nämäkin jutut ja osallistuttua keskusteluun.
Olen jo 60 ja syntynyt juuri sodan loputtua syksyllä. Minun kummini olivat isäni veli vaimoineen, mutta he eivät itse tienneet olevansa kummejani. Minut on näes kastettu vielä äidin kanssa laitoksella ollessamme. Kastamisen on suorittanut seurakunnan kanttori. Hän on kastanut silloin monta muutakin lasta. Äiti on vain silloin antanut setäni ja hänen vaimonsa nimen eikä koskaan paljastanut sitä heille. Siihen aikaan ei seurakunta lähetellyt kummeille mitään kummikirjoja niinkuin nyt. Minäkään en sitä heille paljastanut. Nyt he kaikki osapuolet ovat kuolleet.

Minun kummejani olivat isäni sisar miehineen. He olivat minulle kuin toiset isovanhemmat (isän vanhemmat kuolivat ennen syntymääni) ja vietin heillä monet kesälomat. He taisivat vähän hemmotellakin minua, kun heidän omat lapsensa olivat jo isoja, ja aina syntymä- ja nimipäiviksi sain lahjoja - enimmäkseen käytännöllisiä kuten yöpukuja tms, mutta niin oli silloin tapana.

Muistelen tätä pariskuntaa - molemmat jo edesmenneitä - suurella lämmöllä. Sedän kanssa puhuin politiikkaa siinä vaiheessa, kun se alkoi minua kiinnostaa. Setä oli poliittisesti aktiivinen, taisi olla kunnanvaltuustossakin. (Ja kaikille niille, jotka oikaisevat, ettei tädin mies ole "setä": minulle hän oli setä, ainakin sanoin häntä sedäksi.)

Kaikki sukulaisia. Sain kaikilta joskus jotakin. Yksi heistä ei enää ole elävien kirjoissa. Sylikummini lähetti minulle 20 euroa, kun täytin 50.