Pelkoni..

Hello... Onkelmani on siis tämä:
Menen ensi vuonna yläasteelle mutta pelkään että mua aletaan kiusata. Mun isompiakin sisaruksia on siellä kiusattu ja mä olen meisät erilaisin. En ole mikään hoikka mutten ylipainoinenkaan ja mun luokan pojat kiusaa muo läskiks vaikka terkkari on sanonut että painoni on sopiva pituuteeni nähden.
Ja pelkään että mua aletaan haukkuu yläasteella koska en pukeudu aina pillifarkkuihin ja minitoppeihin vaan ihan verkkareihin ja johonkin paitaan vaan, en puhu kun pissikset enkä kuuntele heviä.
Olen muutenkin ihan outo. Muistutan lähinnä jos verrataan niin pottereiden Luna Lovekivaa ( Oikeasti, en yritä esittää mitään mutta ole muomannut meillä yhtäläisyyksiä.. ;) )
Outo kun olen mutta ajattelin vain kertoa peloistani.
Ja toinen juttu ei liity paljon tähän mutta olen huomannut viime aikoina itkeväni helposti. Johtuu kai siitä että minulle hyvin hyvin rakas tätini kuoli hiljattain tai siihen että on murrosikä tai siihen että olen muutenkin ihan luonteeltani herkkä. Olen tunneillakin välillä alkanut itkeä jos opettaja edes huomauttaa tiukempaan sävyyn ja pari kertaa kotona ihan ilman mitään syytä olen yhtäkkiä purskahtanut itkuun.
Ja mun sisarukset kiusaa, etenki isoveljeni kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin aina tilaisuuden tullen on haukkumassa jne..

Kiitos jos jaksoitte murheitani lukea.
4502
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Ensimmäinen päivä yläasteella on hyvä tutustua muihin. Mene istumaan sellaisen viereen, jota et tunne ennestään. Pian te jo tunnettekin toisenne. Ole avoin ja ole kaikille ystävällinen: tee hyvä ensivaikutelma. Älä koita tunkeutua johonkin valmiiseen jengiin, vaan mene juttelemaan sellaisille, jotka eivät näytä hirveän suosituilta tai muuten. Yleensä suosittujen jengien tyypit ovat pinnallisia ja ilkeitä. Joten ei huolta, muista vain olla ystävällinen ja saat paljon ystäviä!

Äänestä
  • varsinkin tyttö jengit ovat joskus tuollaisia pinnallisii ääliöitä! mutta on niitä fiksujakin :D

    kun on avoin niin on helpompi olla, ja ensivaikutelma on kaiken a ja o!

    Äänestä

Oot aika samanlainen kun mä. Just silloin seiskalla mäkin mietin sitä vaikka kuinka paljon, eikä asiaa helpottanut se että menin tietokonekuvis painotteiselle luokalle.
Kuitenkin jo ekana päivänä pääsin juttelemaan tytölle joka tutustutti minut muihin.
Eise niin kauheeta ollutkaan. ;)

Äänestä

kuule, älä murehdi etukäteen :)
ei kaikkien tarvitse pukeutua pillifarkkuihin tai nirunaru toppeihin, itse pukeudun maastohousuihin ja huppariin yleensä.. olen oppininut kouluvuosieni aikana että kaikki on erinlaisia, ja ketään ei saa kiusata ulkonäön perusteella, nimittäin ulkonäkö voi pettää ja pahasti!

jätkillä on todellinen heikkouden merkki jos alkaa arvostella tyttöjen ulkonäköä, hemmetin tuttu juttu. mutta miksi menneitä enää kaivella, kun sovinnossa ollaan, luokka aivan paras!
noh enää kuulen vaan idiootti juttuja pimuilta, jotka nyt on tälläsii "hei d44, vähäx oon ihanä!". he ovat ulkonäöllisesti kauniita mutta sisältä kun kieroja noitia! sisin merkitsee enemmän kun ulkonäkö.

tsemppiä sinulle!
ja hyvää kevään odotusta. :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Se Erilainen Itkupilli kirjoitti:

Hello... Onkelmani on siis tämä:
Menen ensi vuonna yläasteelle mutta pelkään että mua aletaan kiusata. Mun isompiakin sisaruksia on siellä kiusattu ja mä olen meisät erilaisin. En ole mikään hoikka mutten ylipainoinenkaan ja mun luokan pojat kiusaa muo läskiks vaikka terkkari on sanonut että painoni on sopiva pituuteeni nähden.
Ja pelkään että mua aletaan haukkuu yläasteella koska en pukeudu aina pillifarkkuihin ja minitoppeihin vaan ihan verkkareihin ja johonkin paitaan vaan, en puhu kun pissikset enkä kuuntele heviä.
Olen muutenkin ihan outo. Muistutan lähinnä jos verrataan niin pottereiden Luna Lovekivaa ( Oikeasti, en yritä esittää mitään mutta ole muomannut meillä yhtäläisyyksiä.. ;) )
Outo kun olen mutta ajattelin vain kertoa peloistani.
Ja toinen juttu ei liity paljon tähän mutta olen huomannut viime aikoina itkeväni helposti. Johtuu kai siitä että minulle hyvin hyvin rakas tätini kuoli hiljattain tai siihen että on murrosikä tai siihen että olen muutenkin ihan luonteeltani herkkä. Olen tunneillakin välillä alkanut itkeä jos opettaja edes huomauttaa tiukempaan sävyyn ja pari kertaa kotona ihan ilman mitään syytä olen yhtäkkiä purskahtanut itkuun.
Ja mun sisarukset kiusaa, etenki isoveljeni kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin aina tilaisuuden tullen on haukkumassa jne..

Kiitos jos jaksoitte murheitani lukea.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu