s kirjain

Arvailen...
Onkohan poika kuullut jostain ns. mallin, jonka takia ääntää s:n nyt eri tavalla kuin ennen?
Vaikea sanoa kun ei näe poikaa, mutta kannattaa kokeilla muutamaa kikkaa: pillin laittaminen poikittain suuhun niin, että kieli jää suun sisälle, pillin päälle. Tämä on S:n oikea ääntöasento ja sitten vain suhisemaan... Tuleeko s nyt oikein?
Oikeassa s:ssä leuka liikkuu aavistuksen eteenpäin, joten kannattaa leikkien liikuttaa leukaa eteenpäin ja sihistä samalla.

Tässä muutamia kokeiluja, josko oikea s taas palautuisi mieleen. Sh:ta äännettäessä huulet ns. ovat törröllä ja kannattaa muistuttaa poikaa, että s on iloinen kirjain! Oikea s lausutaan "hymyssä suin".

Innostusta sihisemiseen! :)

6-vuotiaana alkaneeni tahallaan sössöttää (kieli hampaiden välissä), kun olin kuullut jonkun niin puhuvan ja se tuntui niin jännittävältä. Ihmettelin kun äiti huomautteli siitä tyyliin "älä opettele noin hassusti sanomaann, et kohta enää muista miten puhutaan oikein"

Omille lapsilleni olen puhunut "erilaisista" tavoista sanoa äänteitä (olen alalla töissä...). Nelivuotias tyttäreni käyttää vielä osittain hampaiden väliin ääntyvää ässää (sitä sössötystä), mutta haluaa joskus käyttää "isojen" ässää, jolloin äänikin muuttuu korkeammaksi ja pehmeämmäksi, siis hienostelevan kuuloiseksi. S on tällöin terävästi sihahtava "tyttöjen ässä". Olen vielä lisännyt, että ihan ihan oikeasti kieli nousee ylös eikä jää hampaita vasten ja näyttänyt mallia, mutta hän haluaa ehdottomasti käyttää sitä hienoa tyttöjen ässää...

Puhuessamme emme käytä s-kirjaimia vaan s-äänteitä.