DREEVERI

kärmes ei pääse paksussa lumessa mihinkään,sopii lumettomille rannikkoseuduille.Turha väittää nyt että kulkee siinä missä korkeajalkainenkin,ei kule.Toimii kyllä muuten mutta jos hankeen puottaa niin ei paljon etene päivässä.Se on selvä asia että invaliidin jalat on semmoiset vänkkyrät ettei niillä juosta.

Jalatonna taitaa vaan ajatella, että talvisin ei olisi muuta kun pehmoista höttölunta, jossa ei ole yhtään kuorikerrosta välissä?? Elikkä käännetäänpä asia niin päin että kumpaa ohut kuorikerros kantaa paremmin? Dreeveriä, jolla paino jakaantuu suhteessa isommalle alalle, johtuen pitkästä muodosta vai suomenajokoiraa, jolla taas paino keskittyy suhteessa pienemmälle alalle??
Samaa asiaa voidaan myös soveltaa silloin kun lunta on niin paljon jolloin suomenajokoirallakaan ei yllä jalat pohjaan asti. Tällöinhän dreeveri ikäänkuin ui pinnemmassa...you know?? Varsinkin täällä itäsuomessa normaalina talvena lunta on se 60-80cm, jolloin koiran kun koiran on hankala mennä metsässä, mutta dreeverillä vaan ollaan porskuteltu aina helmikuun loppuun asti.
Suomenajokoiraa käytin esimerkkinä, koska näitä kahta rotua yleisesti verrataan keskenään. Vaikka ovatkin aikalailla erimuotista tulleita ja joillekkin toinen sopii paremmin kuin toinen. Itselleni dreeveri sopii paremmin, koska on niin repaleiset ja pienet metsästysalueet sekä alueilla kulkee paljon teitä.
Ainakin oma dreeverini on kotikoirana mitä rauhallisin, mutta sitten kun metsään pääsee niin eipä tartte katella jaloissa pyörimässä. Tämänkään metsästyskauden aikana ei ole ollut yhtään reissua että ei olisi ajoa saanut. Ajaa sekä jänikset että ketut ja etsii supit. Ikää vain on jo 8v., joten uuden metsästyskaverin hankkiminen alkaa olla ajankohtainen parin vuoden sisällä.

Juttua Dreeveristä lukiessani tuli oikein kelpo olo,sillä kaikki ajavat koirat ovat tavallaan
hyviä ja vähän parempia.Dreeverihän on mainio kaveri moneen lähtöön ja menee vielä melkoisessa hangessakin ,eihän se vauhti niin huimaa ,mutta ajo on varmaa ja kestää.Olen pelannut metsäkoirien kanssa vasta puoli vuosisataa,joten oppimista vielä riittää.On ollut lyhytjalkaista,
sekä pitempijalkaista ,mukavia kavereita kaikki.
Nyt meillä on mainio mettäkaveri merkkiä:
Basset fauve de Bretagne ja voin vakuuttaa ,että
kyllä kulkee pahoissakin paikoissa ja on kotioloissa kuin viilipytty,yhtä rauhallinen ja
harkitseva eikä hötkyile turhia,on sellainen
"korpifilosofi", mutta kun mennään metsään,niin alkaa tapahtua.Käytän herraa myös hirvimetsällä
verijälkikoirana ja TOIMII!
Käyppä vaikka jossakin tutustumassa,vaikka alan
tapahtumissa.Se on tietysti vain yksi vaihtoehto
muidenkin hienojen rotujen ohella.
Onnea hankintaan.Toivoopi: Vanha pappa.

Päästiin viimein asiaan!
Itsekin näin aloittavana dreeveriharrastajana (ollut 7 dreeveriä) ja tällä hetkellä ehkä Suomen paras völjys.

No,arvaahan tuon etten HAUKU ainakaan. Sen puolen hoitaa tarvittaessa dreeveri.
Ominaisuuksiltaan keskivertodreeverille ei tule keliä, etteikö sen voisi metsään sitä vaarantamatta laskea. Tulipalopakkaset ovat asia toki erikseen. Lumen määrä tai laatu ei haittaa.

No, tulipahan kehuttua, mutta ei suotta ja menköön näin "epävirallisella" palstalla.