Neuvolasta antoivat lähetteen fysioterapeutille. Meidän poitsu on 4kk:n ikäinen. Yliojentaa itseään taakse kuulemma liikaa ja lisäksi saisi tuoda käsiään aktiivisemmin eteensä. Tiedän kyllä, että poika on usein kuin jousipyssy, selkä kaarella, mutta oli vähän yllätys, että lähettivät fysioterapiaan. Mun ei kuulemma tarvi olla huolissani, koska vauvani kuitenkin osaa tehdä tietyt jutut, kuten tartuu leluihin, tuo käsiä keskelle eteen jne., mutta häntä pitäisi kannustaa tekemään noita liikeratoja enemmän. Oli muitakin juttuja; vauva "valuu" kainaloista nostettaessa. Ymmärsin, että hänen olisi pitänyt nostaa ehkä jalat kippuraan..? Yritän olla huolestumatta, mutta hankalaa on. Onko kohtalotovereita?
Nyt huolestuttaa
jelppikää...
34096
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
meillä jompikumpi (en edes muista kumpi!) ei nostanut jalkoja kippuraan ikinä, minusta se oli outoa mutta kukaan muu ei noteerannut mitenkään.
***
Hei! Tuosta yliojentumisesta voin sanoa sen verran, että se on oikeasti asia johon kannattaa puuttua. Joskus yliojennus on merkki neurologisesta häiriöstä, joskus syy on viattomampi.
Esim. omalla tyttärelläni (nyt 1v4kk) oli jo aivan vauvasta asti tapa vetää selkä voimakkaasti kaarelle (ns. opistotonustaipumus). Vauva ei oikein koskaan ollut rentona sylissä ellei ollut selällään selkä kaarella, ja vatsallaan "nokki" jo aivan vastasyntyneestä, eli veti päätä pystyyn. Hänellä tämä johtui kovista vatsavaivoista. Vatsavaivojen hävittyä vauvan tapa pitää itseään jäi päälle, ja tämä hidasti huomattavasti lapsen motorista kehitystä. (tämä näin jälkeenpäin todettuna.)
Itse en osannut puuttua asiaan noin aikaisin, koska en tiennyt että yliojennustaipumus voi aiheuttaa motoristen taitojen oppimisen hidastumista eikä esim neuvolassa koskaan asiasta mitään huomattu sanoa. Oma tyttäreni ei vauvana oppinut ryömimään eikä konttaamaan, vaikka häntä kuinka siihen rohkaistiin ja houkuteltiin. 10-kuiseksi kanniskelin painavahkoa tyttöä, mikä oli tosi raskasta. Sitten pyysin neuvolasta lähetteen fysioterapeutille.
Fyssarilla saimme lapsen käsittelyohjeita. Yleissääntönä se, että lasta kannetaan "pyöreissä" asennoissa, ts. niin ettei hän pääse yliojentamaan. Kanna häntä esim niin, että pidät hänen sälkäänsä vatsaasi vasten ja vedä vauvan polvet koukkuun niin, että selkä rentoutuu. Vatsalihasten harjoittelu on myös hyvästä. Älä koskaan laske lasta suoraan selälleen tasolle, vaan laita aina kyljen kautta polvet koukussa. Näitä vastaavia harjoituksia on useita. On tärkeää, että ne ovat toistuvia ja jäävät lapsen lihasmuistiin.
Oman tyttöni selän lihakset olivat jo hyvin kireällä tuolloin kymmenkuisena. Fysioterapian ja kotiharjoitteklun tuloksena lapsiryömi 1-vuotiaana, käveli tuetta 1 v 1kk, konttaamaan oppi 1v 3kk.
ELI: fysioterapia on hyvä asia - vaikka lapsellasi olisikin kaikki kunnossa, on ihan hyvä tutkia. Kuten alussa mainitsin, kyseessä voi olla myös neurologinen häiriö ja usein nämäkin testit tehdään. Omalla tytölläni kuitenkaan ei mitään neur. vikaa löytynyt ja hän onkin fiksu ja kielellisesti erittäin kehittynyt lapsi. Tuosta vauvan valumisesta saattaisin olla enemmän huolissani, oletko kuullut hypotoniasta? Googleta ja tutustu aiheeseen, jos siltä tuntuu.
Tämä oli varmasti sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti sait jotain vastauksia kysymyksiisi. Mukavaa kevättä ja kaikkea hyvää teille.
...että yliojentuva vauva välttää näitä "pyöreitä asentoja" koska ne tuntuvat vierailta ja epämukavilta. Ko. asennot ovat kuitenkin edellytys ryömimiselle, konttaamiselle ja asennonvaihdoksille, koska näissä asioissa aina joutuu selkää pyöristämään. Siksi totuttaminen jo pienestä on hyvin tärkeää ettei tapa jää päälle.