Seuraavassa jutussa jokainen voi tykönään miettiä tarkoitinko kirjoitukseni median mollaamiseen vai halusinko tarkastella median tapaa tarkastella asioita maailmassa.
Jokainen aamu alkaa uudella jutulla. Tähän ei voi olla törmäämättä kaupungeissa vastaanpursuaviin lööppeihin.
Miten kirjoituksissa käsitellään ihmiskohtaloita ?
Jutut kirjoitetaan myyntitarkoituksessa. Radion, television, lehden tai sähköisen median liikkeellelähtö on usein voinut olla tarkoitus täyttää jokin tyhjä aukko median tavassa käsitellä ihmisten välisiä suhteita kaupungeissa, maaseudulla, maassa ja maiden välillä. Mutta koska kilpailu on kovaa ja vain julkaisemalla voi säilyä hengissä (publish or perish), alkaa taloudellinen puoli määrätä kirjoitusten tarkoitusperiä yhä enemmän. Tämä on vain johdantoa tulevaan asiaani.
Kun ihmisistä kirjoitetaan mediassa, niin medialle on eduksi odottaa pääsääntöisesti jatkumoa kirjoituksilleen. Tästä syystä mediaseksikkäät ja monitahoiset ihmiset ovat erityisesti median kiinnostuksen kohteena, sillä hehän ovat se ihmisryhmä, joka tuo leivän toimittajien pöytään.
Ihmisistä kirjoitettaessa ja luettaessa kaikki odottavat jotain pahaa ja tunteita herättävää löytyvän - pahaa sen vuoksi, että se saataisiin kitkettyä mahdollisimman vähiin yhteiskunnastamme (pelko ajaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin toisiaan kohtaan), ja tunteita herättävää sen vuoksi, että kirjoittajat saavat artikkelinsa myytyä ja lukijat jotain vastinetta ostamalleen tavaralle (juorut pahanolon purkautumisen välineenä).
Yksiulottteiset ihmiset eivät ole medialle mieleen. Lukijat voivat korkeintaan muutaman rivin kokoisesta palstasta tyytyväisenä todeta pahan saaneen jälleen palkkansa ja oikeuden jälleen toteutuneen yhteiskunnassamme, jolloin turvallisuuden tunne lisääntyy yhdessä tuottavuuden kanssa. Pelkkä tunne vaikuttaa talouden rattaisiin - vertaa pörssin toimintaperiaatteita.
Siis pelkät yksinkertaiset rikokset päätyvät median hampaissa helposti roskakoriin hyvin nopeasti.
Mutta kun rikoksen toteuttaneen ihmisen henkilökuva ja motiivit ovat moniulotteisia, niin median myynti nousee taivaisiin. Tästä esimerkkinä lukemattomat rikollisuudesta kirjoitetut kirjat ja artikkelit, joissa pähkäillään ihmisen motiiveja toimia tietynlaisissa tilanteissa. Ja tämä turvallisuuden tunteen ja mielenrauhan saavuttamiseksi yksilöiden ja yhteisöjen välillä, mikä johtaa taloudelliseen tuottavuuteen ja hyvinvointiin.
Järjettömän pelon poistaminen ja hyvinvoinin saavuttaminen saa ihmiset jakamaan toisensa lampaisiin ja susiin. Mutta kuka huomaa tätä toimitusta tehtäessä, että sekä arvioijissa että arvioitavissa ihminen on ihmiselle susi ?
Kun on vauhtiin päästy, niin antaa palaa vaan. Sehän tietää vain rahantuloa.
Joka päivä keksitään uutta kirjoitettavaa tuosta ihmisestä.
Ja mitä moniulotteisempi ihminen on, niin aina löytyy jokin uusi tarkastelutapa tai näkökulma, joka edes jollain tavalla sivuaa totuutta kirjoitettavasta henkilöstä.
Tämä myydään sitten uudessa käärepaperissa odottaville kuluttajille, joiden uutisnälkä on loppumaton henkilökohtaisen turvallisuudenpelon ja varallisuuden kartuttamiseen liittyvien tulevaisuudenpelkojen vuoksi.
Lukijana voisi suhtautua kriittisesti lukemiinsa kommentteihin tietyistä ihmisistä. Onko tämä ihminen kiinnostava tekemiensä tekojen vuoksi vai myydäänkö näissä lukemattomissa jutuissa hänen moniulotteista henkilökuvaansa rahantekotarkoituksessa ?
Monille riittäisi pelkän teon syyt ja seuraukset, mutta yhä useammin juttua myydään nykyään draaman keinoin, jolla media saavuttaa sen edun, että ensiksi tunteisiin vetoavaa juttua myydään enemmän ja toiseksi näin asiaa tarkasteltuna paletti eli kirjoitusten kirjo kasvaa suuremmaksi mahdollistaen jatkokirjoitusten kirjoittamisen tulevaisuudessa, mikä takaa rahan jatkuvan virtaamisen kuluttajilta median taskuihin.
Nyt seuraa tämän jutun kohokohta.
Kun toimittajat pyrkivät mielestään ehdottomuudessaan selvittämään totuuden ihmisestä, niin kukaan ei huomaa sitä totuutta, että jokainen päivä on sanatarkasti uusi.
Se tarkoittaa sitä, että kirjoitettaessa uutta näkökulmaa vanhasta aiheesta, on tätä uutta näkökulmaa tarkoituksella korostettava aikaisempien kirjoitusten kustannuksella. Ja tämä tapahtuu median tuottajien ja kuluttajien huomaamatta sitä yksinkertaista asiaa, että uuden näkökulman korostaminen on medialle elinehto jatkuvuuden takaamiseksi.
Tällä kaikella tarkoitan sitä, että kuka todella tietää kirjoitusten kohteena olevan moniulotteisen ihmisen jokaisen särmän prosentuaalisen osuuden. Eli mitkä asiat tässä ihmisessä ovat vallitsevia enemmän ja mitkä vähemmän. Jokainen ihminen on erilainen ja ominaisuudet ja omituisuudet painottuvat eritavalla ihmiseliniän erilaisten jaksojen ajalla.
Kuitenkin medialle jokainen uusi juttu eli näkökulma on kohokohta tästä ihmisestä ja edustaa totuutta yhden päivän ajan. Ihminen viipaloidaan osiin, joita painotetaan myynnin perusteella eikä sen perusteella, millainen ihminen todellisuudessa on.
Tällöin rahan tekeminen syö kirjoitusten uskottavuutta ja todellisen totuuden tekemisestä ollaan yhtä kaukana kuin maksettujen galluppien edustamassa todellisuudessa.
Tämän vuoksi jaan median totuudenetsimisen rahantekemisen välttämättömyyden kastiin kuuluvaksi tapahtumaksi ja taiteen totuudenetsimisen subjektiivisista näkökohdista (taideteosta tarkastelevan henkilön aikaisempiin kokemuksiin nojautuvista perusteista) nousevaksi tapahtumaksi.
Näitä totuudenetsimisessä käytettyjä menetelmiä ei voida soveltaa tieteessä noudatettaviin menetelmiin yksinkertaisesti sen vuoksi, että ne eivät ole toistettavissa laajemmissa tapauksissa.
Liikaa tuloksiin epämääräisesti vaikuttavia parametrejä kuten median taloudellinen tilanne ja ihmisten subjektiiviset tuntemukset.
Yksi huvittava kohta median kyvyttömyydestä käsitellä totuutta on radiossa soitettavat laulut, joissa toinen ihminen pysyy tuntemattomana toiselle ihmiselle ja siksi kiinnostavana tutkimuskohteena.
Jokainen uusi päivä ihmissuhteiden tarkastelu suoritetaan rahan tuottamisen lähtökohdista, jolloin yksityiskohtia painotetaan mielivaltaisesti ja kokonaisuus unohdetaan, koska se ei myisi niin hyvin.
Kokonaisuus on kuitenkin koko totuus, ja tämä saavutetaan olemalla mahdollisimman riippumattomia taloudellisesti, mikä on kautta aikain ollut mahdollista hyvin harvoissa tapauksissa ihmiskunnassamme.
Jokainen aamu alkaa uudella jutulla. Tähän ei voi olla törmäämättä kaupungeissa vastaanpursuaviin lööppeihin.
Miten kirjoituksissa käsitellään ihmiskohtaloita ?
Jutut kirjoitetaan myyntitarkoituksessa. Radion, television, lehden tai sähköisen median liikkeellelähtö on usein voinut olla tarkoitus täyttää jokin tyhjä aukko median tavassa käsitellä ihmisten välisiä suhteita kaupungeissa, maaseudulla, maassa ja maiden välillä. Mutta koska kilpailu on kovaa ja vain julkaisemalla voi säilyä hengissä (publish or perish), alkaa taloudellinen puoli määrätä kirjoitusten tarkoitusperiä yhä enemmän. Tämä on vain johdantoa tulevaan asiaani.
Kun ihmisistä kirjoitetaan mediassa, niin medialle on eduksi odottaa pääsääntöisesti jatkumoa kirjoituksilleen. Tästä syystä mediaseksikkäät ja monitahoiset ihmiset ovat erityisesti median kiinnostuksen kohteena, sillä hehän ovat se ihmisryhmä, joka tuo leivän toimittajien pöytään.
Ihmisistä kirjoitettaessa ja luettaessa kaikki odottavat jotain pahaa ja tunteita herättävää löytyvän - pahaa sen vuoksi, että se saataisiin kitkettyä mahdollisimman vähiin yhteiskunnastamme (pelko ajaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin toisiaan kohtaan), ja tunteita herättävää sen vuoksi, että kirjoittajat saavat artikkelinsa myytyä ja lukijat jotain vastinetta ostamalleen tavaralle (juorut pahanolon purkautumisen välineenä).
Yksiulottteiset ihmiset eivät ole medialle mieleen. Lukijat voivat korkeintaan muutaman rivin kokoisesta palstasta tyytyväisenä todeta pahan saaneen jälleen palkkansa ja oikeuden jälleen toteutuneen yhteiskunnassamme, jolloin turvallisuuden tunne lisääntyy yhdessä tuottavuuden kanssa. Pelkkä tunne vaikuttaa talouden rattaisiin - vertaa pörssin toimintaperiaatteita.
Siis pelkät yksinkertaiset rikokset päätyvät median hampaissa helposti roskakoriin hyvin nopeasti.
Mutta kun rikoksen toteuttaneen ihmisen henkilökuva ja motiivit ovat moniulotteisia, niin median myynti nousee taivaisiin. Tästä esimerkkinä lukemattomat rikollisuudesta kirjoitetut kirjat ja artikkelit, joissa pähkäillään ihmisen motiiveja toimia tietynlaisissa tilanteissa. Ja tämä turvallisuuden tunteen ja mielenrauhan saavuttamiseksi yksilöiden ja yhteisöjen välillä, mikä johtaa taloudelliseen tuottavuuteen ja hyvinvointiin.
Järjettömän pelon poistaminen ja hyvinvoinin saavuttaminen saa ihmiset jakamaan toisensa lampaisiin ja susiin. Mutta kuka huomaa tätä toimitusta tehtäessä, että sekä arvioijissa että arvioitavissa ihminen on ihmiselle susi ?
Kun on vauhtiin päästy, niin antaa palaa vaan. Sehän tietää vain rahantuloa.
Joka päivä keksitään uutta kirjoitettavaa tuosta ihmisestä.
Ja mitä moniulotteisempi ihminen on, niin aina löytyy jokin uusi tarkastelutapa tai näkökulma, joka edes jollain tavalla sivuaa totuutta kirjoitettavasta henkilöstä.
Tämä myydään sitten uudessa käärepaperissa odottaville kuluttajille, joiden uutisnälkä on loppumaton henkilökohtaisen turvallisuudenpelon ja varallisuuden kartuttamiseen liittyvien tulevaisuudenpelkojen vuoksi.
Lukijana voisi suhtautua kriittisesti lukemiinsa kommentteihin tietyistä ihmisistä. Onko tämä ihminen kiinnostava tekemiensä tekojen vuoksi vai myydäänkö näissä lukemattomissa jutuissa hänen moniulotteista henkilökuvaansa rahantekotarkoituksessa ?
Monille riittäisi pelkän teon syyt ja seuraukset, mutta yhä useammin juttua myydään nykyään draaman keinoin, jolla media saavuttaa sen edun, että ensiksi tunteisiin vetoavaa juttua myydään enemmän ja toiseksi näin asiaa tarkasteltuna paletti eli kirjoitusten kirjo kasvaa suuremmaksi mahdollistaen jatkokirjoitusten kirjoittamisen tulevaisuudessa, mikä takaa rahan jatkuvan virtaamisen kuluttajilta median taskuihin.
Nyt seuraa tämän jutun kohokohta.
Kun toimittajat pyrkivät mielestään ehdottomuudessaan selvittämään totuuden ihmisestä, niin kukaan ei huomaa sitä totuutta, että jokainen päivä on sanatarkasti uusi.
Se tarkoittaa sitä, että kirjoitettaessa uutta näkökulmaa vanhasta aiheesta, on tätä uutta näkökulmaa tarkoituksella korostettava aikaisempien kirjoitusten kustannuksella. Ja tämä tapahtuu median tuottajien ja kuluttajien huomaamatta sitä yksinkertaista asiaa, että uuden näkökulman korostaminen on medialle elinehto jatkuvuuden takaamiseksi.
Tällä kaikella tarkoitan sitä, että kuka todella tietää kirjoitusten kohteena olevan moniulotteisen ihmisen jokaisen särmän prosentuaalisen osuuden. Eli mitkä asiat tässä ihmisessä ovat vallitsevia enemmän ja mitkä vähemmän. Jokainen ihminen on erilainen ja ominaisuudet ja omituisuudet painottuvat eritavalla ihmiseliniän erilaisten jaksojen ajalla.
Kuitenkin medialle jokainen uusi juttu eli näkökulma on kohokohta tästä ihmisestä ja edustaa totuutta yhden päivän ajan. Ihminen viipaloidaan osiin, joita painotetaan myynnin perusteella eikä sen perusteella, millainen ihminen todellisuudessa on.
Tällöin rahan tekeminen syö kirjoitusten uskottavuutta ja todellisen totuuden tekemisestä ollaan yhtä kaukana kuin maksettujen galluppien edustamassa todellisuudessa.
Tämän vuoksi jaan median totuudenetsimisen rahantekemisen välttämättömyyden kastiin kuuluvaksi tapahtumaksi ja taiteen totuudenetsimisen subjektiivisista näkökohdista (taideteosta tarkastelevan henkilön aikaisempiin kokemuksiin nojautuvista perusteista) nousevaksi tapahtumaksi.
Näitä totuudenetsimisessä käytettyjä menetelmiä ei voida soveltaa tieteessä noudatettaviin menetelmiin yksinkertaisesti sen vuoksi, että ne eivät ole toistettavissa laajemmissa tapauksissa.
Liikaa tuloksiin epämääräisesti vaikuttavia parametrejä kuten median taloudellinen tilanne ja ihmisten subjektiiviset tuntemukset.
Yksi huvittava kohta median kyvyttömyydestä käsitellä totuutta on radiossa soitettavat laulut, joissa toinen ihminen pysyy tuntemattomana toiselle ihmiselle ja siksi kiinnostavana tutkimuskohteena.
Jokainen uusi päivä ihmissuhteiden tarkastelu suoritetaan rahan tuottamisen lähtökohdista, jolloin yksityiskohtia painotetaan mielivaltaisesti ja kokonaisuus unohdetaan, koska se ei myisi niin hyvin.
Kokonaisuus on kuitenkin koko totuus, ja tämä saavutetaan olemalla mahdollisimman riippumattomia taloudellisesti, mikä on kautta aikain ollut mahdollista hyvin harvoissa tapauksissa ihmiskunnassamme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.