miltä lapsistanne/ nuorista tuntuu, kun hetken mielijohteesta tai löysin perustein "pakotatte" heidät muuttamaan vasten tahtoaan uuden mies-/ naisystävänne kanssa saman katon alle. Tämä ei tietenkään koske kaikkia tapauksia, mutta on olemassa niin paljon "hyviä" esimerkkejä epäonnistuneista yrityksistä, joiden seurauksena on kohta koko perhe hajalla. Keskustelkaa lastenne kanssa, vaikka he olisivatkin totisesti erimieltä mahd. muutosta.
Eipähän jää kenellekään mikään epäselväksi ja teitä on ainakin varoitettu, jos jälkikasvunne alkaa oireilemaan...
Eipähän jää kenellekään mikään epäselväksi ja teitä on ainakin varoitettu, jos jälkikasvunne alkaa oireilemaan...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olen harrastanut vain syrjähyppyjä, etteivät lapseni kärsisi. Tänään sain tietää, että tämän hetkinen avioliiton ulkopuolinen suhteeni on loppumassa. Salarakkaani on löytänyt vapaan ihmisen, eikä hänen enää tarvitse odotella käyntejäni.
Onnea hänelle ja lapseni ovat saaneet pitää ehjän kodin.
Siinä varmaan pitää miettiä että jaksaako nykyisessä perheessä pitää yllä kulissia. Oletan että vaimosi ei tiedä salasuhteistasi. Etkö leiki tulella, jos vaimosi saa tietää, voip olla et menetät kaiken ja siinä rytäkässä lapsesi myös kodin. Vai onko suhteenne sillä mallilla, että vaimosi vähät välittää sinun puuhistasi?
Mistä tiedät että pettäjä on mies?
itsestään selvänä, mutta kun otit asian puheeksi, ni eihän tuossa sanottu sitä :-). Aika kova nainen jos kykenee ajatelemaan noin, et käy vieraissa ja sitte vaan tyynesti toteaa et salarakas löysi vapaan. Minusta enemmänkin miehinen ajattelumalli. Naiset kun yleensä toimii enemmän tunteella ja miehiä ohjaa... no jaa, jätetään sanomatta mikä ;-).
ylipäätään erosta ja siitä perhehelvetistä missä on eletty aiemmin. Sitten kun perhe-elämä seestyy ja tulee uusperhe ja turvalliset kasvuolot sen myötä, on lupa lastenkin "relata" ja purkaa turvallisesti pahaa oloaan. Väitätkö, että jos kerran on eronnut, ni ei saisi alkaa uuteen suhteeseen ennen kuin lapset on isoja ja omillaan?
...tottakai saa alkaa uuden suhteen eron jälkeen, mutta niinkin suurta asiaa, kuin yhteenmuuttoa uuden rakkaan ( mahd. lasten) kanssa, tulisi miettiä yhdessä omienkin lasten kanssa. Ei se saisi olla vain ja ainoastaan "aikuisten päätettävissä", lasta tulisi vähintään kuunnella ennen muuttoa. Päättivät vanhemmat sitten mitä tahansa.
Tottakai lapsia ptää kuulla ja heidän kanssaan keskustella, tosin tämäkin riippuu tietty lasten iästä. Luullakseni kuitenkin jos omat lapseni olisivat olleet muuttoa kovasti vastaan, en ehkä olisi muuttanut. Joissain tapauksissa kuitenkin kun lapset tulevat paremmin toimeen nyksän kuin oman isänsä/äitinsä kanssa.
En tiedä, miten muut asuvat, mutta ainakin minulle muutto on valtava ponnistus, joten en todellakaan ryhtyisi siihen hetken mielijohteesta, liittyi asiaan mies tahi ei.
Pääsääntönä kuitenkin on karkeasti ilmaistuna, että aikuiset järjestävät elämän suuntaviivat ja lapset tekevät mitä käsketään.
No jospa vaikka tosiaan joku lapsista olisi "totisesti erimieltä", niin mitäs sitten? Jätetään lapsi vanhaan kämppään, jos vaikka uudet asukkaat ottaisivat hoiviinsa? Kuten tavallisesti, kauniit ajatukset eivät kanna reaalielämässä.
Lapsi itse ei välttämättä suorastaan oireile mutta alkaa oireilla jos etävanhempi aivopesee ja puhuu kateuksissaan paskaa tästä vanhemman uudesta kumppanista ja koko systeemistä.
Eikös se ole lapsenkin etu jos asuu esim isän kanssa ja taloon muuttaa nainen joka pitää huolen siisteydestä, puhtaista vaatteista, ja että on päivittäin lämmin ruoka pöydässä (kun äidistä siihen ei ollut)??? Pitääkö sitä omaa elämää elää niin kuin exä ja lapset haluaa??? EI PIDÄ!!
kuitenkin ole aika harva joka syöksyy suhteesta toiseen ja ihan asumaan asti ihan hetken mielijohteesta, se kun tosiaan tuppaa epäonnistumaan sitten kuitenkin. Pitää siivota vanhat luurangot kaapista pois ensin ja stte katella mitä elämä tuo tullessaan.
Olen samaa mieltä, et aikuiset määrää suunnan ja lapset tulee mukana. Siitä ei ole kyllä kokemusta, et lapsi ei haluaisi tulla mukana tai panisi vastaan. Päinvastoin, meillä asuu molempien lapset ja saa kohta haarakepillä alkaa lykätä aikuisia lapsia ulos omilleen :-), siis molempien. Eli olo vissiin liian mukavaa ja helppoa ;-).
"Eikös se ole lapsenkin etu jos asuu esim isän kanssa ja taloon muuttaa nainen joka pitää huolen siisteydestä, puhtaista vaatteista, ja että on päivittäin lämmin ruoka pöydässä"
Tämä taisi tulla väärälle palstalle, täällä puhutaan uusperheistä eikä kotiapulaisista!
mutta jos jostain ilmasen siivojan iskee, niin täytyyhän se hyödyntää. Siksi kai miehillä usein on kiire saada uusi nainen, jotta voi käyttää kotiapulaisena ja ajankulukkeena. Ehkäpä.
ilmaisia seksipalveluja! Exän kanssa kun niistäkin mies joutui aina 'maksamaan' tavalla tai toisella... ;)
AIKUISEKSI!!!
että lapset ja exä päättää miten isän tulee elämänsä viettää eron jälkeen..tästä aiheesta ollut niin paljon kyllä täällä!!
kyllähän lapset vielä kuuntelevat aikuisia,ei monissakaan asioissa eletä niinkuin lapsi tahtoo, ja sopeutumista kyllä voi vaatia ja odottaa lapseltakin!!! mutta onneksi on uusperheitä,joissa lapsia ei PAKOTETA asumaan uuden puolison kanssa saman katon alla, vaan lapsi sopeutuu tilanteisiin, samoin kun äidinkin uuteen kumppaniin..vaan ainahan se pahan alku jajuuri on isän uusi tyttöystävä, vaikka kuinka ajattelisi lapsen parasta!! ei sitten nähdä yhtään omaa elämäntilannetta lähin uuden puolison suhteen, se on normaalia ja sallittua, lapset eivät reagoi tähän!!!!kummallista..
ja todella kyllä minä mietin hieman muuttoa saman katon alle miehen kanssa, oli lapsia tai ei..ei niitä ratkasuja tehdä hetken mielijohteesta!!!
elämässä vaan on tapana kohdata muutoksia, tähänhän lapsikin kasvatettava,että oppii hyväksymään muutoksia ja kohtaamaan niitä! ihannekko olisi suojella lasta ihan kaikelta,mahtaa olla sitten aikuisena rankka hyväksyä vastoinkäymisiä, kun ne ikävä kyllä kuuluu elämään!!
ja ihanneko olisi tappelevat isä ja äiti, mutta lapsen kannalta ydinperhemalli pidetään kasassa, niin lapsi voi hyvin..kokemuksesta omasta lapsuudesta voin sanoa, että kumpa vanhempani olisivat tajunneet erota, eikä pitää kulisseja yllä, kyllä minäkin siitä kärsin ja minuun se vaikutti!!!
Onko joku todella sitä mieltä, että isä ei siivoa, ei pese pyykkiä, ei laita ruokaa jne...? Uskomatonta! Sosiaaliviranomaisillehan tuollaisista heitteille jätetyistä lapsipoloista pitäisi ilmoittaa...
Onhan varmasti sellaisiakin isä riepuja, kuin myös äitejä... Tarkoitin lähinnä että kun isä paljon töissä niin tästä uudesta kumppanista on iloa hänelle ja lapsille. Vaikka hän ei mikään varsinainen taloudenhoitaja ole vaan kantaa vastuuuta perheestä, sillä on kotona ja toinen käy työssä on luonnollista että hoitaa enemmissä määrin. Toki ex rouva kun oli niin ei tiennyt OIKEAN ruoan laitosta yhtään mitään, odotteli kotiin että ukko tulee siivoaan ja hoitaan lapset. Sellaisiakin kun löytyy...
mies joka siivoo,laittaa ruokaa, ja todella huolehtii lapsista sekä kodista!!!
mutta mieheni exäpä ei sitten naisena olekkaan tämmönen, hän ei JAKSA siivota, ei pestä pyykkiä, ja lapsetkin mielellään hoidattaa muilla, kun on niin rankkaa..eli kyllä löytyy äideistäkin tätä uusavuttomuutta..=)
ja voin väittää että minä nyksänä hoidan enemmän mieheni poikaa kun oma äiti, kaikki kissanristiäiset menee lapsien edelle, ja kodinhoidon..että on meitä moneen junaan!! minä taas tykkään touhuta lapsien kanssa, ja sisarrukset viihtyvät yhdessä!!
mutta niinkuin 3v sanookin että kivaa kun meillä on puhdasta, ja saa hyvää ruokaa, saa hyvälle mielelle, exä taas antoi noottia että miksi meillä opetettu lapsi syömään kaikenmaailman perunoita ja kastikkeita, että hänellä ei semmosia aikaa tehdä( ja kotona päivät)..joillekin se vaan niin suhteelista tuo asioiden tärkeysjärjestys..mutta kukin tyylillään!! aina ei pidä vähätellä etäisää ja uutta puoliusoo, sillä meillä ainakin lapsi viihtyy ja mielellään on!!!! asennevamma se on exällä!!! ja käytöstavat unohtuneet iän myötä!
yleensä sopeutuvat tilanteisiin, ja kun antaa heille aikaa ottaa muutokset vastaan, ja tottua uusiin elämäntilanteisiin!!
meillähän miehen exä ei antanut miehen tavata lapsia, jos mieheni seurusteli, jo ennen minua..hän ei nähnyt vaivaa tutustua minuun, kun aloimme seurustella, hän vain teki johtopäätöksen " lasten nimissä" että en ole hyväksi lapsille..kyllä ajan ja väännön kanssa mies sai lapsiaan tavata, ja jopa tutustuttaa minuun, ja hyvin mennyt tähänkin saakka..nyt olemme muuttaneet jo yhteen, ja yhteistäkin jälkikasvua on, sekä miehen lapset meillä usein! pointtina se, että harvoin exät todellakaan ajattelevat sitä kuuluisaa lapsen etua tässä tilanteessa, omassa katkeruudessa päätetään mikä lapsen etu, ottamatta huomioon mitä lapsi tuntee, tai että annettaisiin lapsille edes mahdollisuus sopeutua tilanteeseen!!
jokuhan kirjoittikin, että yleensä se etäisän puoliso on punainen vaate exälle, ja lasten nimissä sitten toimitaan näin, mutta oma puoliso on pässilihaa, siihen ei lapset reagoi negatiivisesti!!! mikä siinä sitten onkin, kun mies ei saa oikeutta samaan onneen kun exä..hänellä pitäisi elämässään olla vain ne lapset, ja exän talutusnuorassa kulkeminen!!!
väärin-ymmärretty. "Onnitteluni"! Kyse oli siitä, miten nimenomaan eronneet ja uuden rakkauden löytäneet ihmiset menevät useimmiten LIIAN AIKAISIN samaan huusholliin. Ja kyse oli yhdistelmistä, joihin kuuluu lapsi tai useampi. Lapsille täytyy antaa aikaa... Ei parin-kolmen vuoden tutusmis-jaksossa ole mitään pahaa, vai täytyykö olla niin KIIRE?
Ja, kun on näitä "hätähousuja", niin saamme lukea mm. tältä palstalta heidän nykyisestä uusperhe-helvetistä, johon on jo pahimmassa tapauksessa syntynyt lisää pieniä, kärsiviä ihmisiä.
siihen kun yli 10 yhteisen vuoden jälkeen jaksaa exä kiusata ja sekottaa soppaa..ja lasten nimissä tekee terroriaan, lapset muka kärsii, ja pakotetaan isälle, meillä kyllä lapset viestittävät ihan toista, ja viihtyvät, ja minulla välit olleet aina hyvät ja lämpimät lapsiin..joten aina se ei ole meistä "hätähousuista" kiinni..
yhteiselo ei välttämättä onnistu vaikka harkitsisit 10 vee.Ts ei voi sanoa tiettyä aikamäärää minkä jälkeen voi olettaa että "uusyritys"onnistuu. Kyllä luulisi jokaisen tuntevan sisällänsä milloin on kypsä uuteen ja muuttoon. Joskus kun asiat vaan loksahtaa paikoilleen ilman sen kummempia ajoituksia ;-).
yhdelle naiselle mahda mitään! Hankkiutukoot hoitoon ja siltähän ei siinä vaiheessa kysellä, jos lapset asuu isälään. Meillä sama tilanne: lapsi asuu isänsä luona, kun äiti on itsestään/ muista huolehtimaan kykenemätön paska. Yhteiskunnan mätämuna, joka arvostelee toisia (meitä) minkä juomiseltaan ehtii. Tällaisissa tapauksissa ei lapselta tarvitse varmaan edes kysyä, missä hänen olisi parempi asua?
Jos tilanne / vanhemmat ovat molemmat tasapainoisia, niin silloin kannattaa myös kuunnella lapsen mielipidettä nykyisestä tai tulevasta osoitteestaan.
Niin löytyy muitakin tapauksia :) Me ollaan miehen kanssa oltu kimpassa parisen vuotta eikä olla vieläkään yhteen muutettu. Tähän löytyy itseltä jo syinä ne, että opiskelujeni suhteen tykkään tästä mahdollisuudesta, että on oma paikka, johon voi vetäytyä rauhassa lukemaan ilman möliseviä isoja ja pieniä ukkeleita... Ja lisäksi kun halvalla järvenrannalla saa asustaa, niin ei tästä mielellään luopuisikaan. Onhan tässä yhä enemmän ja enemmän tullut vietettyä aikaa miehen ja lapsen luona, mutta kuitenkin.
En sitten tiedä, kuten tältä palstaltakin nyt lukenut, niin löytyy niin erilaisia exiä ja siten myös nyxiäkin. Ehkä joillakin eronneilla ja lapsellisen miehen/naisen kanssa seurustelevilla on niin kova tarve sitoutua ja tehdä kuviosta paperilla vakavamman näköistä. Itse halusin myös vähän varmistaa, että miten nämä suhteet tästä kehittyvät ja miten tulemme toimeen, niin miehen kuin lapsen kanssa. Ja hyvinhän tulemmekin. Itselläni olisi vaikea ajatella, että asuisin saman katon alla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on vaikeat välit, varmasti siis olisi ahdistavaa lapsestakin.
"Nuoria" vielä ollaan ja koko elämä edessä, kyllä sitä sitten ehtii tarpeeksi toisen pärstää katsomaan tulevaisuudessakin katsoa. Nyt kun tälläiseen asumisjärjestelyyn on mahdollisuus ja halvallakin päästään, niin miksei sitä hyödynnettäisi?
Mutta eihän sitä tosiaan voi ennustaa tulevaa eikä kaikki ongelmat johdu liian nopeasta toiminnasta.
Ap:lle tiedoksi, että täällä myös yksi lähi-isän kanssa aikoinaan yhteen muuttanut ilmoittautuu. Olimme seurustelleet jo muutaman vuoden, ennen yhteen muuttoa, ja kaikki suhteen etenemiset ja suunnitelmat isä kertoi lapselleen. Näin ollen lapselle ei yhteen muuttaminenkaan tullut yllätyksenä. Ja kuinka ollakaan, lapsi ihan omasta vapaasta tahdosta osallistui muuttoon. Kantoi laatikoita ja suunnitteli mihin mitäkin huonekaluja laitetaan jne. Lapsi oli jo varhaisteininä hyvin omatoiminen ja kun muutto oli ajankohtainen, oli hän jo niin iso, että "sisustaminen" kiinnosti. Edelleen, vuosien päästä, on kaikilla hyvä olla ja nykyisin omillaan asuva nuori käy kylässä säännöllisesti.