Seurustelusta

hmmm... ainakin kun minä olin ensimmäisen kerran yhden tytön kanssa niin minua pelotti että mitä jos en osaa suudella tarpeeksi hyvin ynm. ja mitä se tyttö ajattelee : ( olenko ihan paska suutelija ja sinnepäin)

Kyllähän se minua vieläkin "pelottaa" että mitä toinen ajattelee kun suutelemme :(

Enemmän mua pelotti se suhteen alottaminen... Mutta ku siihen pääsi ni kivaahan se on ollu kaikilta osin ;>

Se on semmonen juttu, että kaikkia pelottaa se ensimmäinen seurustelu. Itekki muistan kuinka minua jännitti ja se pussailu meni ihan tajuttomaksi "räpistelyksi" kun kumpaaki jännitti niin hirveesti, hih.Annan neuvon: Älä jännitä! Muistan kuinka selkäpiitäni pitkin meni kylmiä väreitä kun ihka ensimmäinen poikaystäväni suuteli minua. Ei sitä unohda ikinä jos ei vaan dementia satu tulemaan. Oli kyllä niin mahtavat fiilarit silloin. Toivottavasti ei semmosta koskaan tule niin saa sitten vanhana muistella nuoruuttaan :) Menipä taas haikeaksi muisteloksi tämäki "snif" heh..

Ei oikeestaan pelottanu kun tarkemmin ajattelee. Ennemminkin elin päivä kerrallaan ja niin se eteni sit. Tosiaan tytöllä oli pari seurustelua takana joten olin aika amatööri mut mun ajattelutapaan ei kyllä kuulu semmonen amatööri vs. ammattilainen.

Pitää vaan elää hetkessä ja tehdä niinkun tuntuu parhaimmalta:) ihmisillä on paha tapa ajatella liikaa ja yksityiskohtia:)

Mua ei tavallaan pelottanu ensimmäinen seurustelu, koska aloin seurustelemaan tosi hyvän ystäväni kanssa. Pojalla oli yks seurustelusuhde takana, joten välillä mietin, että osaanko tehä mitään oikeen. Kuitenki oon tosi kova tyttö höpöttämään niin selitin ihan typerimmistäkin peloistani sille pojalle niin hän tajus mitä ajattelen :) ...ja yleensä vaan hymyili mun höpötykselle ja käski ottaa rennosti :) ekaa kertaa aloin seurustelemaan siis 18-vuotiaana.

Ensisuudelmaa jännitin puolestaan ihan hirveästi (tapahtui 17v). Mulla oli vissiin kolme tilaisuutta pussata poikaa ennen ku se viimein tapahtu. Jännitin niin kauheesti, etten vaan pystyny siihen. Aina ku joku ihana poika alko lähestyy mua silleen, että tiesin että kohta se pussaa, nii hankkiuduin tilanteesta eroon. Noloin olo kun mun ja yhden pojan huulet jo kosketti toisiaan, ja meikä veti pään pois. Toiselle pojalle uskalsin jo selittää, että pelkään pussaamista.

Lopulta se eka suudelma olikin sitten ihan hirveä. Yks poika bileissä vaan tarras muhun kiinni, ja veti hirveän kielarin. Ei tuntunu mitenkään miellyttävältä, mutta enpä ole sen jälkeen pelänny.

Pyysit että kerrottais jotain seurustelusta, mutta enpä tiiä mitä siitä vois kertoa. Se on yhteisen ajan viettämistä sellasen ihmisen kanssa, josta tosiaan välittää ja tykkää. Ei ole tosiaankaan outoa pelätä tuollasia asioita, minäkin olen sinun ikäsenä kyselly ihan samanlaisia tällä palstalla, mutta kai se on vaan niin että kokemusten kautta sitä oppii, eikä sitten enää pelotakkaan niin paljon..

Vaikea se on varmaan ottaa rennosti mutta yritä. Mulla meni ohi monta tilaisuutta pussata jotain poikaa josta tykkäsin tosi paljon siks, että jännitin niin paljon ja toivon että muut osais olla vaan rennompia nii ei menis hienot kokemukset ihan turhaan ohi :)

Noh noh..
Miun ensimmäinen "seurustelu" tapahtu lähinnä kännykän ja sähköpostin kautta, vaikka samalla luokalla oltiinkin :D Ehkä ujona uskallettiin sanoa moi käytävällä ja sitte lipettiin ja nopeasti :D

Mutta siis "oikea" seurustelu. Olin niin humalassa kun aloin tämän ihmisen kanssa seurustelemaan, etten oikeastaan muista jännitinkö sitä. Enivei seuraavana päivänä kun tämä soitti ja kyseli ulos, rupesi vasta jännittämään ja pahasti. Hyvin se kuitenkin meni, tunsin kyseisen pojan jo etukäteen joten juttuakin riitti hyvin, eikä tullut sellaisia vaivautuneita hiljaisuuksia. Seurustelimmekin sitten lähes kaksi vuotta, kunnes tuli kaiken maailman pettämisjuttuja ihan liikaa ja riitoja tietenkin.

Turhaanhan sie aattelet tommosta. Kyllä sä osaat, ja jos se jotain alkaa itkeä ni ilmotat olevas täys amatööri, pistä toinen opettamaan ;)) Onhan niitä monia ihan aikuisiakin ihmisiä, jotka eivät osaa seurustella hiventäkään, eikä heitä hävetä ollenkaan. Miksi siis sinua? =)

Ei, et ole outo, ja viestikin oli ihan asiallinen. Ei kaikkea tarvitse osata heti ensimmäisellä kerralla, eikä kysymisessäkään mitään pahaa ole. =) Anna palaa vain, ja jos sanomista tosiaan tulee niin pistä kaveri opettamaan.

Onnea sille rintamalle sitten =))

Nefru

No kyllä muakin kummasti jännitytti ja vatsassa perhosia lenteli... Varsinkin kun olin pojan kaveri ollut jo kuusi vuotta ja pelkäsin suhteen pilaavan ystävyytemme. Mutta miua kyllä ennemminkin ahdisti ku jännitti. :O Tuli sellanen olo etten vaan voi olla yhdessä, ja sitten siitä seuras ero... ja sitten kauhee kaipuu oman kullan kainaoon... Ja sittenhän sitä taas yhdessä oltiin... xD Nimittäin tää poikapa RAKASTAA minua. Ainakin vuoden on niin väittäny. Ja nelisen vuotta kuulema tykännyt ;)

Muttaah... Nyt tuo ei oikein liittynyt aiheeseen. Et todellakaan siis ole outo! Ketäpä ei vähän ainakaan jännittäis, ja jossain vaiheessa sitä kaikki ollaan ns. amatöörejä. Jos poika/tyttö niin ajattelee niin on oma asiansa, enkä kyllä usko että niin ajattelisi. Luulempa mie, että yhtäpaljon sitäkin jännittää. Mun poika kamu oli ainakin ihan yhtä hermona ku mä, vaikkei sen eka seukkaamis kerta ollukkaan.. xD
Joka kerta kaikkia hieman jännittää, onhan se kumppani hieman uus ja sillä on eri tavat ja tyyli kun toisella. Jokanen on uus kokemus!

Awekki