Ovesta,
jossa jumalat kumartuvat,
kävi tuuli,
Korvan takaa hiuksen
silmään neulan
pisti
Mahdotonta, sanot.
Niin sanon minäkin.
jossa jumalat kumartuvat,
kävi tuuli,
Korvan takaa hiuksen
silmään neulan
pisti
Mahdotonta, sanot.
Niin sanon minäkin.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
miksei rakkaus sopinut kulkemaan, miksi ?
Täytyy sanoa, että en aina valitettavasti ymmärrä
näitä tämän tyyppisien runojen sanomaa, mutta kai
silti voin sanoa pitäväni.
Jotenkin vain tuli mieleen, että rakkaus ei ole
löytänyt tietä, mistä kulkea - kai olen taas ker-
ran väärässä ?
Olen aina ihaillut ihmisen kokoista ovea rakkaudessa - ovea jossa jumalatkin suuruuttaan kumartavat.
Rakkaus kyllä löytää aina perille. Tästä olen hyvin onnellinen ja surullinen.
Olit siis oikeassa: Ei ole tietä jota yhdessä kulkea - ero on lopulta väistämätön.