Kun kauppa hyytyy, korot nousevat ja hinnat putoavat, loppuu pankkien kärsivällisyys yhtä helposti kuin edellisenkin romahduksen aikana. Joustoja ei anneta, uhataan lainan irtisanomisella, vaaditaan lisävakuuksia. Jos muu ei auta, asunto laitetaan väkisin myyntiin ja siitä sitten saadaan se mitä saadaan, loppuvelka jää asiakasparalle maksettavaksi.
Siinä sitä sitten asutaan kaupungin osoittamassa vuokraläävässä huonomaineisessa kaupunginosassa vailla mitään toivoa tulevaisuudesta. Tulot menevät velan korkojen maksuihin ja ulosottomies on hyvän päivän tuttu.
Utopiaako? Ei, vaan toisinto 1990-luvun vaihteesta. Kun rahaa jaetaan holtittomasti, laskun aika tulee varmasti. Ja pankki on se, joka viimeksi kärsii, se on varma.
Siinä sitä sitten asutaan kaupungin osoittamassa vuokraläävässä huonomaineisessa kaupunginosassa vailla mitään toivoa tulevaisuudesta. Tulot menevät velan korkojen maksuihin ja ulosottomies on hyvän päivän tuttu.
Utopiaako? Ei, vaan toisinto 1990-luvun vaihteesta. Kun rahaa jaetaan holtittomasti, laskun aika tulee varmasti. Ja pankki on se, joka viimeksi kärsii, se on varma.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Edellisessä asunnossa asuessa naapurin eronnut rouva joutui maksuvaikeuksiin.
Maksuvaikeudet johtui ent. aviomiehen pieleen menneistä bisneksistä, joita se oli taannut.
Ei sen kämppää laitettu pakkohuutokauppaan, vaan se sai asumistukea yms. ja pääsi vielä takausveloistaan vielä velkajärjestelyynkin.
Siellä se asuu nyt yksinään samaa 1990 rakennettua rivitalokolmiotaan.
Silloin vaan vitutti lähteä aamulla aikaisin töihin, kun tämä ei tehnyt muuta kuin kävi pari kertaa päivässä ulkoiluttamassa puudeliaan.
Että semmoista oikeassa elämässä.
Itse asut ilmeisesti puheista päätellen vuokralla, mutta omaankin tekisi jo mieli?
No eikö ole hyvä, että takaaja sai asiat järjestettyä muuten kuin pakkohuutokaupalla? Rivitalokolmiossa (minkkitarhassa) asuminen nyt ei pitäisi olla kenellekään kateuden aihe. Ja vielä työttömänä...
mutta harmituksen aihe ei ollut huutokaupattomuus, vaan se, että toimettomana saa tukia täysin vastikkeetta.
Olisi nyt vaikka edes käynyt siivoomassa.
No on se hyvä, jos löytyy sellainenkin omistusasumismuoto, josta ei kateellisen verenpaine nouse.
Jossain se on ollut asuttava, vaikka sitten vain rivitalossa.
niitä ei ole. Tämä on joillekin yllättävän vaikeaa ymmärtää.
Laman aikana oli joka ikiseeen koiranhommaan kilometrin jono työnhakijoita. Kuollako sen työttömän pitäisi, että herraa miellyttäisi?
Ymmärrän senkin, että töitä ei vaan silloin ollut.
Mutta ymmärrätkö, sen että minua ainakin harmitti katsoa toisen joutenoloa samaan aikaan kun itse asuin samanlaisessa asunnossa perheen kanssa (Eli huomattavasti ahtaammain) ja töitä piti tehdä "perässuoli pitkällä".
No, kai sekin oli jonkinlaista kateutta?
Kai sitä saa kateelinen olla, varsinkin kun sen itse tunnustaa?
Ehkä sun kannattais vähän miettiä kenelle oot kateellinen ja kenelle et. Työtön on tässä yhteiskunnassa niin päähänpotkittu olio, ettei sellaista todellakaan kannata kadehtia.
Benit ja kumppanit kyllä huolehtivat, että päähänpotkiminen jatkuu.
Katso sitten onko työttömänä niin mukavaa. Kaikilla on mahdolisuus olla työttömänä, mutta kaikilla ei ole mahdollisuuutta olla töissä. Hyvä jos saa olla pätkä/osa-aika töissä.
Kyllä tää maailma on menos väärään suuntaan, kun työttömällekin ollaan kateellisia.