stressiä?

musta tuntuu vähän samalta,on kauhean masentunu olo kokoajan ja nukun öitä huonosti,vilkuillen kelloa...
Itkeä tekis mieli oikee kunnolla vaikka mikään ei oikeasti ookkaan hätänä...koulusta olen melkein kokoajan pois,ei vaan jaksa :(

Kolmisen vuotta sitten kärsin työuupumuksesta ja masennuksesta. Oireina oli juuri tuo jatkuva väsymys ja itkuisuus ja öinen heräily. Olin silloin 26-vuotias. Kävin lääkärissä, sain sairauslomaa ja lopulta irtisanoin itseni työpaikasta, kun siellä oli niin paljon pielessä.

Nyt samat oireet ovat palanneet. Soitin terveyskeskukseen ja kehottivat lääkäriin, että saisin sairauslomaa. Kieltäydyin kuitenkin siitä vaihtoehdosta, kun tiedän, miten vaikea sen jälkeen olisi töihin palata. Elämässäni on muutenkin paljon murheita tai pikemminkin murehdin paljon turhasta. Sain ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle ja olen menossa sinne tänään. Saa nähdä, miten käy.

Työpaineet ovat jo ehtineet hieman helpottaa, kun puhuin asiasta työpaikalla ja parannuksia koitetaan työoloihin saada aikaan. Murehdin kuitenkin jatkuvasti, kun haluaisin lapsen, mutta mieheni ei vielä halua ja olen tosi yksinäinen. Sekin on kuin kierre: masentaa, kun ei ole juttukaveria, mutta ei vaan jaksa tavata ketään, kun on niin masentunut. Tuntuu, ettei ole mitään, mistä voisi ihmisille puhua, kun omat murheet vaan pyörii mielessä, eikä niillä halua toisia rasittaa. Itsetuntoni on aivan nollassa, mikä on alkoholistikotini peruja, enkä tiedä miten sitäkään kohottaisin, vaikka kuinka yrittäisin unohtaa menneet. Toivon, että saisin mahdollisuuden käydä säännöllisesti juttelemassa ammattilaisen kanssa, jos se vähän helpottaisi.

Vaikeinta on ottaa se ratkaiseva askel ja myöntää ääneen muille ihmisille, ettei vaan jaksa, kun ei itsekään oikein tiedä, mistä se johtuu. Aina on myös niitä, jotka ei ymmärrä ja sanoo vaan, että piristy nyt ja lähde liikkeelle ja vaikka kuinka koitat selittää, että kun on tarpeeksi uupunut, niin mikään ei auta, niin kaikki eivät pysty käsittämään. Mutta ei pidä lannistua, helpottaa, kun saa puhua edes jollekin, joka ymmärtää.

Kannattaisi varmaan olla yhteydessä vaikka opiskelijaterveydenhuoltoon ja kysellä sieltä neuvoa, mitä tehdä. Sekin auttaa ensi hätään, kun tietää tehneensä jotain asian eteen eikä vaan makaa kotona itkemässä. Pilleritkin voi varmasti vaikuttaa. Jos ei muu auta, niin pillerimerkin vaihdosta voisi olla apua tai olisiko ihan mahdoton ajatus jättää pillerit kokonaan.. Siitäkin voisi jutella terkkarin kanssa.

Itselläni on aika parin tunnin päästä. Toivotaan, että kemiat toimivat ja koen saavani edes jotain apua.

Älä suotta liikaa murehdi. Kaikki asiat kääntyvät parahain päin. Jaksa uskoa siihen, että hyvääkin ja hyviä ihmisiä onneksi täältä vielä löytyy.

Ite en seurustele, vaan olen ihan viihtynyt yksin ja ystäväpiirin seurassa, joten en ymmärrä miksi parisuhde on niin vaikeaa? Vai onko seurustelu siksi vaikeaa, kun et voi luottaa kumppaniisi, joka pettää sinua ja siksi haluaisitkin olla mielummin yksin ihan sinkkuna? Sellaiseen suhteeseen ei saa jäädä, jossa ei voi luottaa toiseen! Silloin on paljon onnellisempaa elää yksin ja jättää seurusteluasiat muille ihmisille.

Entäpä, jos kuitenkin kumppanisi on ihan kiva ja luotettava henkilö? Eikö voi olla onnekas kun olet löytänyt rakkautesi? Eikö rakkaus ole aika hyvä "lääke" moneen asiaan samalla tavalla kuin aidot hyvät ystävät? Olen ollut joskus nuorempana aidosti rakastunut ja rakkauden tunne tuntuu aivan mahtavalta ja siksi ihmettelen sinua. En ihan ymmärrä.

En ymmärrä sitäkään, että ihmiset käyttävät mielialalääkkeitä. Tietysti hyvä, jos nuo auttavat. Ite en ole sellaisia onneksi koskaan tarvinnut. Paras lääke olisi rakkaus, mutta en seurustele, joten toinen hyvä lääke on alkuperäiset ystävät, joihin voi aidosti luottaa. Musiikki on rentouttava ja hyvä lääke ja uni yksi parahaimpia. Löysin kyvyn nukkua hyvin muutama vuosi sitten ulkomailla. Onneksi. Ei tietenkään millään unilääkkeellä (en ikinä suostuisi käyttämään moista myrkkyä!), vaan paljon yksinkertaisemmalla ratkaisulla. Siihen riitti makuuhuoneen tuuletus, oikea lämpötila ja mukava tyyny. Ihana lämmittävä peitto on myös plussaa. Vielä toivon että ehkä jonain päivänä tuohon voisi lisätä toisen ihmisen siis seurustelukumppanin, mutta jääköön se tulevaisuudelle, jos niin joskus vielä voisi tapahtua omalla kohdalla.

Löysin hyvän olon takaisin musiikin avulla. Ehkä sinunkin kannattaa miettiä mikä olisi sellainen lempiasia, joka tekee sinut taas takaisin hyvälle mielelle. Levätä kannattaa tarpeeksi, jotta jaksaa tehdä paljon töitä. Hyvät ystävät ja perheen tuki on ihana asia silloin, jos esimerkiksi työilmapiiri tarvitsee kohennusta.

Voimia Sinulle! Jos neuvoni eivät suhun tepsineet, käänny hyvän ystävän puoleen, kysy apua perheenjäseneltäsi tai joltain ammattiauttajalta.

Saitkohan tästä apua?

maria-leea

Joo..kyllä se taitaa stressiä olla. itsellä samoja oireita. Tulee karjuttua aivan syyttä toisille ja sitten vielä enemmän ahdistaa kun tuli taas huudettua. Väsymys vaivaa koko päivän ja yöllä myös minä pompin usein ylös kelloa tuijottamaan.Olenkin miettinyt ns. hermolomaa eli järjestäis itselleen aikaa ja hemmottelis ja rentoutuis..en tiedä auttaako!!Mutta toivotaan että tämä kevät saisi meidät hermoheikot rauhoittumaan :)

Hei!
Kuulostaa ihan oikealta stressiltä. Tervetuloa työelämään, tiedossa ei olisi että stressi ainakaan helpottaisi työelämään siirryttäessä. Mietityttää, että jos jo opiskelu aikana luodaan paineita paljon, mitä se on kun siirrytään työelämään... Yhteiskunnassa taitaa olla jotain vialla. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia kestää opiskelu paineet! Muista, että kaikkea ei kannata ottaa turhan vakavasti. Jossain vaiheessa kannattaa turvautua ammattiapuun.

Olen itsekin ollut joskus vähän samankaltaisessa tilanteessa opiskeluaikaan - silloin tosin juuri eronnut ja pienen parivuotiaan lapsen äitinä. Väsytti, masensi ja tuli paljon valvottuja öitä kun joutui opiskelut suorittamaan pääasiassa yöaikaan lukemalla ja kaikenmaailman tehtäviä tehdessä. Rahapulakin oli aina seurana ja huoli riittääkö minimitulot kuukauden ruokiin ja laskujen maksuun.... helpotusta tilanteeseen toi säätiöiltä saatavat stipendit, kun muutoin joutui nöyrtymään ja menemään sossusta hakemaan tukea. Opintotuilla ei meinannut kaksi ihmistä elää millään.
Olen myöhemmin valmistuttuani työelämässä joutunut vaativiin johto-työtehtäviin ja aika pahojen prässien alle. Pahimmillaan stressi puhkesi ödeemana jota hoidettiin kortisoonipistoksilla... muutoin ödeeman aiheuttama turvotus kurkussa olisi tukehduttanut minut nukkuessani. Naamasta kuoriutui iho ja vartaloon tuli psoriaksen tapainen ihottuma. Siihen mennessä oli jo lääkäri laittamassa pakkolomallekin kun uniongelmat jatkuivat ja elimistö reistaili... ja kuulemma ohutsuolta jouduttaisiin leikkaamaan koska se oli lähellä kuoliota. Ajoin itseni siis aivan äärirajoille... hullu suomalainen itepäisyys ennekuin lääkäri huomautti että fyysisen ja henkisen kestävyyden rajat on sitten tän naisen osalta saavutettu!

Mutta niistä vinkeistä... vaikuttaa että unipula sulla eniten vaivaa. Tässä muutama mitä on tullut käytettyä, niin itsestäänselvyyksiltä kuin ne kuulostaakin:
- säännöllinen päivärytmi (koulusi jälkeen siirrä ajatukset ainakin pariksi tunniksi johonkin muuhun asiaan, muutoin samat asiat pyörii päässä koko ajan eikä siitä ole sinulle mitään hyötyä). Jollei muuta niin haahuile ostoskeskuksessa kaupan ikkunoita pällistelemässä ja haaveilemassa kaikkea ihanaa. Kunhan siitä tulee hyvä mieli.
- varaa koulutöihin aikaa ettei nee pakkaannu kaikki parille päivälle. Ei tuu sillon viimehetken paniikkitöitä eikä suorituspaineita.
- Sun ei tarvitse olla maailman paras - selvitä itsellesi tavoitteet mitä haluat äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Mutta jos tavoittelet jotain suurempaa. niin mieti ensin miten tavoitteeseen pääset ja tee vasta sitten. Stressi tulee nimittäin monesti siitä että jännittää ja on epävarma. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
- säännöllinen uni ja ruokailuajat
- monipuolinen ravinto
- ulkoile (en itse ole sporttityyppi, mutta yritän edes kävellä ulkona). Suomeksi sanottuna vitutus menee raittiissa ilmassa veke...
- jos ei uni tule, ajatukset pyörii mielessä ja vaihdat kylkeä pedissä koko ajan niin opi hallitsemaan kroppasi ja mielesi. "Nukkuminen on helppoo kun ei tarvii ajatella mitään"
- tietty kun sulla on poikaystävä niin sanottakoon tuokin että seksi on yksi parhaimmista konsteista laukasta stressiä... johan jännitykset laukee.

mulla stressaa koulu ihan mahoton. heräilen öisin ainakin pari kertaa yleensä en herää öisin. en tiiä johtuuko tämäkin stressistä eli öisin suuta kuivaa ihan koko ajan ja saan jotain tärinäkohtauksia ja sydän hakkaa enkä pysty sen takia nukkumaan. näen hallusinaatioita paljon :s

Suomalaiset stressaa liikaa asioita ja kaikki pitäis tehdä niin pilkun tarkasti, jopa väpätöisemmätkin asiat. Ja kaikki pitäis olla aina tehty viimesen päälle ja äkkiä, tehokkaasti, nopeasti. Suoritusyhteiskunta.
Älkää vajotko siihen. Hoitakaa asiat ajallaan mutta älkää ottako turhia paineita. Ei se maailma siihen kaadu. Nauttikaa elämästä, ei pelkästään kaikesta materiasta. Oikeat nautinnot tulee ihan muualta kun robottimaisesta suorittamisesta ja ostamisesta.
Pysähtykää joskus ja hengittäkää syvään, rauhottukaa, ennen kuin jatkatte. Venytelkää kuin kissat.
Vaativa työ ei sovi kaikille, ihmiset kun reagoi eri tavalla. Toiset aktivoituu aikarajoista ja suoritteista, ottaa ne haasteina. Toiset taas ajautuu hermoraunion partaalle. Tehkää sitä mikä sopii teille itsellenne. Ei se ole näytön paikka muille ihmisille vain sillä on väliä mitä itse tuntee. Kuunnelkaa itseänne ja kehoanne.

Voimia ja jaksamista alkavaan kevääseen! :)

En opiskele mutta tunnen ihan samoin tässä hitonmoisessa oravanpyörässä. Samalta tuntuu kun sinullakin,se vaan vahvistaa,ei tapa.

Olen kokenut ihan samanlaista väsymystä kuten kirjoitatte .Tosin olen vanhempi nainen mutta ei se ikään katso kun uupumus iskee .
Töissä olis jaksettava nuorempien tahtiin ,mutta tunustettava on että ei ihan samanlaista vireyttä enään löydy kuin vuosia sitten.

Nukkumallakaan ei tätä väsymystä poisteta .Sen olen huomannut etten jaksa hoitaa ystävyys suhteita vaan erakoituu kun ei jaksa edes jutella .

Mikään ei kiinosta eikä innosta ,vaan jotenkin on pinnistettävä hetki kerrallaan eteenpäin .
Tämä kirjoittaminen on yksi lääke tai sanoisko sellaista terapiaa ,sekin helpottaa etten ole yksin vaan meitä stressantuneita ihmisiä on tosi paljon .

Muistetaan että omaisuuttamme on vain NYT hetki ,ei kanneta huomisen murheita niin jospa se olo keveentyisi kun tämän tajuaisimme lopultakin .

Kuulostaa ihan vaihdevuosilta

minulla oli tuossa taannoin myös kauhean vaikeaa,johtuen kokemastani erosta.eikä nuo työ ongelmatkaan jatkuvine yt-neuvotteluine helpottaneet asiaa(4kpl).sain kuitenkin hyvän avun stressaantuneeseen olooni joka näkyi ärtyisyytenä,jatkuvana kiireenä\rauhattomuutena.minulla siis oli ainainen kiire,,, mutta iltaisin aina sängylle kellahtaessani mietin et mihinkähän minulla tänäänkin oli kiire.mutta minä sain oloni paranemaan liikunnan lisäämisellä,ja ravintoni uudelleen järjestämisellä.siis lisää kasviksia,kuituja ja marjoja ruokaan.samoin kannattaa kokeilla anti stress nimistä tuotetta. minä otin sitä aina kun tunsin oloni tosi vaikeaksi,ja minua se on auttanut.etenkin kun otin kyseisen tuotteen ennen nukkumaan menoa,se rauhoitti ja syvensi unen laatua.magneusiumilla on myös unta parantava vaikutus kun otat sen n 0.5h ennen nukkumaan menoa.ne ei vaadi reseptiä,ja muutenkin ne on tosi turvallisia käyttää. nykyään en tarvitse anti stress valmistetta ollenkaan,mutta aijon sitä taas ostaa jos tunnen oloni taas joskus sitä tarvitsevan.kun taas magnesiumia otan joka ilta ennen nukkumaan menoa. eli vieraile arteekissa tai luontaistuote kaupassa kysymässä ja keskustelemassa kyseisestä tuotteesta. minua se on ainakin osaltaan auttanut. eli toivon sinulle voimia tuleviin koitoksiin!!

Haporq, kuulostaa aika tutulta. Itse aloitin viime syksynä opiskelun ammattikorkeakoulussa. Olin todella iloinen opiskelupaikan saatuani ja työelämästä opiskeluun siirtyminen tuntui lottovoitolta.

Mutta sitten loppusyksystä jo iski stressi. Tiuskin myös poikaystävälleni jne. Nukkuminenkin meni välillä niin ja näin. Koulussa kävin, mutta luennoilla asiat menivät ohi korvien, koska pystyi keskittymään vain siihen, kuinka väsynyt oli.

Tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Itselleni toimi hyvin yksi nimim. hyvän naisenkin antamista ohjeista. En enää pyri täydellisyyteen. Tottakai se harmittaa ettei kaikessa ole älyttömän hyvä, mutta ei aina voi voittaa. Teen kaiken niin hyvin kuin pystyn ja se saa riittää. Sitä paitsi stressaamalla voimme jopa lyhentää elinikäämme.

Toivottavasti saat itsellesikin valoa tunnelin päähän, kannataa hoitaa uupumusta ajoissa ettei se mene liian pahaksi. Ystävistä on todella iso apu. Tsemppiä sinulle!

Itselläni työstressi oireili kohonneella verenpaineella ja sydämen rytmihäiriöillä. Olen alle 30-vuotias ja työskentelen kotihoidossa tiiminvetäjänä. Huono palkka ja liikaa töitä ja vastuuta. Siinä syy.

Joskus jos stressaa niin kannattaa muistaa, että parasta mitä ihminen voi tehdä on seurustella jutella ja nukkua. Kaikki tähtää siihen, että nämä on maksimoitu.
Kylpylässä käynti, pelaaminen, toisinaan myös dokaaminen on loistavia stressinpoistajia. Usein myös kannattaa välttää busseja ja muita julkisia kulkuneuvoja jos on stressaantunut ja aina voi ottaa sairaslomaa, mennä matkalle. Tai käydä mummolassa.
Tai sitten voi erota työpaikasta. Ja töissä kannattaa rupatella niitä näitä.
Toisinaan voi olla, että on myös hyvän laatuista stressiä, stressiä, joka pitää energisenä ja hyvän tuulisena. Tai ainakin eloisana. Toisaalta tämän kaltainen stressi voi kääntyä myös vihaksi.
Mitään ei kannata kuitenkaan ottaa liian vakavasti. Ja aina kannattaa muistaa, että niin kauan kuin ei totaalinen yksinäisyys iske, on toivoa paremmasta.

Ymmärrän kyllä,että elämä on vaikeaa joskus. Mutta ei ensimmäisenä kannata turvautua pillereihin tai muuhun vastaavaan,sillä maailmassa on vielä ihmisiä joiden kanssa kannattaa jutella asiaoista. Olen itse selvinnyt monesta vaikeasta asiasta kuten ero läheisen itsemurha ym, ja tämä kaikki juttelemalla ystävien kanssa eikä piilottelemalla asiaa.Ihminen on loppupeleissä herkkä ja ajattelee tunteella paljon ja hyvä niin. Kaikki asiat tuppaavat yleensä selviämään, ja valoa näkyy tunnelin päässä joten ei muuta kuin tsemppiä.

Todella niin totta, itse olen selvinnyt ystävien avulla monesta...Esim. minut raiskattiin,kävin kyllä sykiatrilla,mutta voiko sellainen ihminen joka ei ole kokenut samaa,ymmärtää miltä minusta tuntuu?(Vaikka olisi miten koulutettu)Siinä vasta kysymys,vai mitä?Minulla oli kamu joka oli kokenut saman helvetin ja juttelimme yhdessä asiasta.Toden totta myös nykyinen mieheni ihmetteli miksi välillä itken rakastelun jälkeen,jos sitä sellaiseksi voi alkuaikoina sanoa,kun kerroin miksi olen kovin sulkeutunut ja apaattinen niin lähdimme purkamaan asiaa yhdessä.Ja voin sanoa, että asiat alkoivat ns.luistaa=).Mutta jos sinulla on hyvä mies ja ystäviä,puhu ja juttele heille,on tärkeää ja ihanaa kun joku kuuntelee ja tukee.Siinä mitataan hyvä ystävä.

Hei.
Itse olen myös stressaantunut ja väsynyt opiskelijatyttö. Kouluni on menestynyt monissa mittareissa ja ottaa työelämästä mallia minkä kerkeää. Niinpä meille kasataan paljon töitä, vannotaan tiimityön nimiin ja opetetaan paineenhallintaa luomalla paineita.

Itse en koe sopivani alalle, haluaisin vaihtaa, mutta en tiedä uskallanko lopettaa ja ottaa aikaa pääsykokeisiin lukuun, koska ei ole mitään varmuutta pääsenkö sisään kuitenkaan. Tällä hetkellä en koulun ohella ehdi enkä jaksa kunnolla paneutua pääsykoekirjoihin.

Syyslukukauden olin viikonloput töissä, ja kulutin itseni aika loppuun. Halusin vain nukkua. Aftakierre, ikuinen väsymys ja itkuisuus saivat minut tajuamaan, että hidastaminen olisi paikallaan. Väsymys ja itkuisuus ovat yhä jokapäiväisiä. En jaksa innostua oikein mistään. En osaa päättää asioistani, pienempienkin päätösten teko tuntuu hankalalta.

Ystäväni on lopettamassa vaikeaa suhdetta. Toimin kuuntelevana korvana ja yritän neuvoa häntä hankalassa tilanteessa ja saada innostumaan elämästä, vaikka itsekkään en meinaa jaksaa läpi päivien. Saan itkukohtauksia julkisillakin paikoilla ilman mitään syytä. Olen päättänyt muutaman kerran hakea apua, mutta välillä taas tuntuu että kaikki on hyvin, että keksin vain ongelmia tylsän elämän keskellä. Olen yrittänyt puhua kavereille, mutta en tiedä mitä sanoa kun asiat on kuitenkin päällepäin ihan hyvin.

Itsetuntoni on nolla. Välillä itseinho saa minut voimaan pahoin. Myös köyhyys, yksinäisyys ja epätieto kesätöistä stressaa kovasti. Työelämään siirtymistä miettiessä tulee mieleen, että miten ikinä selviän siitä, kun jo opiskelu uuvuttaa näin paljon. Välillä ajattelen, että jos tämä aikuinen elämä tulee aina olemaan tällaista, en ehkä halua edes elää.

En voi muuta kuin toivottaa jaksamisia kaikille kohtalotovereille. Yritetään niellä ylpeys ja hakea apua silloin kun emme itse jaksa taakkaamme kantaa. Kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin (sen kun vielä sisäistäisi).

ARTIST: Irving Berlin
TITLE: Putting On the Ritz
Lyrics and Chords


[ Abdim7 = xx0101 ; Bbdim7 = xx2323 ]

Have you seen the well-to-do up and down Park Avenue
On that famous thoroughfare with their noses in the air
High hats and Arrow collars, white spats and lots of dollars
Spending every dime for a wonderful time

/ Dm Abdim7 Em7 A7 Dm Abdim7 Em7 A7 /
/ F Abdim7 C7 - F Abdim7 C7 - /
/ A6 Bbdim7 Bm7 E7 A6 Bbdim7 Bm7 E7 /
/ F#m F#m7 B7 - E7 - A7 - /

If you're blue and you don't know where to go to
Why don't you go where fashion sits
Puttin' on the Ritz

/ Dm - - - - / - - - A7 A7sus4 A7 - / Dm - Bb A7 /

Diff'rent types who wear a day coat, pants with stripes
And cutaway coat, perfect fits
Puttin' on the Ritz

Dressed up like a million dollar trouper
Trying hard to look like Gary Cooper
Super duper

/ Gm - - D7 Gm - C7 - / F Dm7 Gm7 C7 F - / Bb A7 /

Come let's mix where Rockefellers walk with sticks
Or "um-ber-ellas" in their mitts
Puttin' on the Ritz

Strolling down the avenue so happy
All dressed up just like an English chappie
Very snappy

You'll declare it's simply "top-thing" to be there
And hear them swapping smart tidbits
Puttin' on the Ritz

siis...

http://www.ihmiskunta.org/wp/?page_id=551

siis, jos työssäs turrut murrut... rilluttele yös ( googleta rilluttele yö )

Aina ei syy väsymiseen ole itsessä, vaikka nykyään on muodikasta syyllistää yksilö kaikista asioista. Opiskelin itsekin aikoinani yhden talven ammatti-instituutissa ja stressaannuin sinä aikana niin pahasti, että sairastuin verenpainetautiin, joka jäi krooniseksi vaivakseni. Olen aivan vakuuttunut, että ammatti-instituutin toimintatavat ja opetuskäytännöt aiheuttivat väsymiseni. Pitkän elämäni aikana olen kokenut raskaan lapsuuden ja nuoruuden, avioeron, kaksi pitkää ammattitutkintoa työn ohella ja taloudellista ahdinkoa yksinhuoltajana. Olen kuitenkin aina ollut vakuuttunut, että vuosi ammatti-instituutissa oli silti elämäni hirvein ja stressaavin!! Kannattaakin miettiä tosi tarkkaan onko opiskelu liian stressaavissa oloissa vaivan arvoista. Ei kannata sairastuttaa itseään. Tee analyysi tilanteestasi ja ota elämä omiin käsiisi. Voimia sinulle!

Itselläni olevaan stressiin vastaan taistelemalla sen aiheuttajaa vastaan, joka tällä hetkellä lopputyö. Härkää vaan sarvista ja hommiin ni kyl ne stressit siitä lähtee! Kai.. 8:00 oli tarkotus herätä mut silmät aukes jo pari tuntia aiemmin. Mut käyhän se näinkin!

1. keskivaikea depressio/"työuupumus"
2. uniapnea, eräs kansantautimme

Asiantuntija selvittää depiksen aika pian ja tuo uniapnea tutkitaan yhdessä yössä.

PS. Molemmat ovat vaarallisia pitkään jatkuneina,
eli hae sitä apua, aloita vaikka "koulun" lääkärin
vastaanotolta.

1. keskivaikea depressio/"työuupumus"
2. uniapnea, eräs kansantautimme

Asiantuntija selvittää depiksen aika pian ja tuo uniapnea tutkitaan yhdessä yössä.

PS. Molemmat ovat vaarallisia pitkään jatkuneina,
eli hae sitä apua, aloita vaikka "koulun" lääkärin
vastaanotolta.

Tein päihdetyötä ja kovalla alueellakin vielä. Työstä tuli minulle elämä ja perheeni jäi toiseksi, eli rupesin auttamaan päihdeongelmaisia jopa vapaa-aikanani. Kun pääsin töistä, niin jatkoin ja jatkoin niin pitkälle, että nuppini ei kestänyt sitä enään ja paloin loppuun. Olin kuukauden sairaslomalla ja sitten palasin töihin. Aloitin saman rumpan uudelleen ja olin aivan loppu jo kuukauden kuluttua. Olen itse entinen päihde ongelmainen ja halusin vain antaa kaikkeni auttaakseni niitä jotka apua kaipaa. Lopputulos oli kuitenkin se, että minä tarvitsin lääkärin apua, sillä työsarka on hyvin suuri ja stressaava!

Minun vajavainen vinkkini on, että jarruta oikein kunnolla nyt. Ota jonkin sortin loma vaikka jäisitkin hiukan jälkeen. Älä yritä saada kaikista parasta tulosta esim. kokeet tai työn jälki. Nuku hyvin ja anna kumppanillesi ohje auttaa sinua tämän stressaavan jutun yli. Esim hän voi käydä kaupassa ja tehdä sapuskat hän voi tiskata, pestä pyykit ja olla vierelläsi vain tasatakseen oloasi. Rakkaudessa on voimaa :)

En tiedä mikä on minipilleri, mutta kiinnostaa tietää toki.

Teen tänäpäivänä mm. päihdetyötä vapaaehtoisesti.
Perheestäni oli minulle suuri apu!

väsymys voi johtua myös jonkun vitamiinin puutoksesta, myös liikunta ja hyvä kunto nostaa stressin sieto kykyä ja auttaa jaksamaan.

pillerimerkkiä tai kokonaan ehkäisymuotoa. Vaimolla oli aikanaan pillereistä johtuvia oireita jotka helpottivat ehkäisypillereiden käytön loputtua...

Minä opiskelen lukiossa. Olen aina ollut hyvä koulussa ja siitä syystä kai kaveritkin alkoivat loppua yläasteelle mentäessä. Lukion ensimmäisen luokan jälkeen keskiarvo hipoi ysiä, nyt koetan pitää sen seiskan yläpuolella. Myöhästelen ja lintsaan koulusta jatkuvasti. Ei asiat lukiossa vaikeita ole, mutta kun ei jaksa enää lukea tai tehdä mitään.

Kun ei ole ollut kavereita kahteen vuoteen eikä ole puhunut kellekkään niin on tullut jotenkin vainoharhaiseksi. Kuvittelen, että kaikki ovat sellaisia teiniXejä. En ole mikään viinasta kieltäytyvä otus tai muuten kummallinen nuori, minä vaan inhoan ikäisiäni ja sitä, että ne esittää koko ajan toisilleen jotain mitä ne ei ole. Noissa porukoissa on nimittäin kaikki entiset kaverini, eikä ihminen niin totaalisesti muutu parissa vuodessa.

Viikonloppuinakaan ei ole mitään. Koulua ja kaikkea jaksaisi varmasti paremmin, jos edes kerran viikossa saisi pitää hauskaa. Vaan kun ei. Sitten kuulen vielä pikkusiskolta, että entisessä koulussani minusta puhutaan paskaa. Juuri entisiä kavereita nekin, 2 vuotta nuorempia. Valitettavasti en voi tehdä asialle mitään, kun on armeija kohta. Ei ole varaa saada syytettä pahoinpitelystä.

Saan välillä hirveitä raivareita. Sitten isken nyrkin betoniseinään ja vituttaa pari päivää kun sattuu niin jumalattomasti. En tiedä onko nämä jotain paniikkikohtauksia vai mitä, kun kädet tärisee ja hengitys on semmosta katkonaista niinkuin oisin muka hengästynyt. Nykyään ei ole muuta kuin urheileminen. Saan hetkeksi purettua stressiä hiihtämällä, juoksemalla tai uimalla. Kun väsyttää itsensä niin että ei pysy pystyssä niin on hetken hyvä olla. Harmi vaan kun ei kroppa kestä olla koko ajan liikkeessä.

Suosittelen, että juttelet asiasta lääkärin kanssa.Ei kannata kärsiä liiasta väsymyksestä, koska hoitomahdollisuuksia on olemassa. Mielialalääkkeet tasoittavat mielen ailahteluja ja niistä pääsee kyllä eroon. Naisilla ainakin mieli järkkyy jo pelkästään hormoonien vaikutuksesta. Silloin on käytettävä lääkkeitä, kun niitä tarvitaan. Aina ei pysty itseänsä itse rauhoittamaan.

hei unikeko! suosittelisin kilpirauhaskokeita,itselläni oli jatkuvaa ärtymystä ja kiukunpuuskia iho kuivui ja hilseili,hiuksia lähti. välillä oli kylmä kesä- helteelläkin ja se ainainen väsymys, vapaa päivänä heräsin esim. yheksältä ,sitten yheltätoista jo päiväunille ,noin pari tuntia,sitten taas jo kolmelta päiväunille,taas pari tuntia, sitten väkisin hereillä kaheksaan-yheksään ja yöunille,ihmettelen vieläkin kuinka pysyin töissä hereillä,kunnes yks lääkäri toisen vaivan takia laittoi kilppari kokeisiin,ja sain lääkityksen.vuosi meni ennen kuin saatiin oikea annostus kohdalleen,nykyään olen paljon pirteämpi harvemmin tarvin päiväunia ja hermoiltani olen kuin "enkeli". toivottavasti apua löytyy oli syy mikä hyvänsä! t:entinen laahustaja!

Hei

Kyllä sinuna huolestuisin jo kovasti, jos sinua stressaa vain ammatti-instituusissa opiskelu. Mieti mitä on tulevaisuudessa työelämä.

Itse olen kokopäivätyössä ja opiskelen samalla ammattikorkeakoulussa ja sen lisäksi on hoidettavana koti; tässä tilanteessa minulla alkaa pikku hiljaa olemaan vaikeuksia nukahtaa mutta yritän jaksottaa oman elämäni niin että saan opinnot ohitse ja saan olla vain töissä. Jospa olisinkin nyt vain opiskelemassa mutta halusin päästä nopeasti itse ansaitsemaan elantoni, joten jäin harjoittelun jälkeen sitten töihin ja suoritan lopun tutkinnostani näin.

heikot jyvät erotellaan akanoista ;) rauhotahan vähän ja jatkat vaan samaan malliin pikkusen vähemmällä jäkityksellä!!!!

Haporgille!

Tunnistaisin entisen itseni sinun viestistäsi.

Ja en hellittänyt tahtia vaikka monet minua varoittelivat. Minulla aivan kaikki sinun oireesi olivat.

Älä vähättele oireitasi. Myöskään unilääkkeet eivät ole pelastus. Niitä kokeilin, ne auttavat mutta eivät paranna oireita vaan korkeintaan saavat sinut kieltämään todelliset syyt vaivaan. Ja lopuksi vaivat pahenevat entisestään.

NEUVO! Lopeta ajoissa kaikki liika.

Kävipähän näin minulle lopuksi. Pää ei kestänyt ja sain pahan ahditus, masennus ja paniikki sairauden. Minusta tuli täysin oman itseni vastakohta ja elämä tuntui helve...:ltä.

Kävin lopuksi lääkärissä, kun oma minän ylpeys antoi periksi. Tällöin alkoi n. vuoden mittainen lääkekuuri. Onneksi parannuin täysin.

Kaikki eivät ikinä parane! Älä koe samaa helv:ttiä kuin minä.

NEUVO 2

Mene lääkäriin ja kerro asiasta. Ei siinä ole mitään hävettävää. Ja opettele stressin hallintaa.

Kaikki ihmiset eivät ole saman laisia. Joillekin tulee stressiä helpommin kuin toiselle ja toinen voi luoda itselleen paineita helpommin pienemmistä asioista.

Ite kärsin tressistä ja alkoholismista. Tässä rupee miettiin et kauanko ihmisen elimistö jaksaa ku töissä N: 13h/vrk 7pv/v, yöunet 3-6h ja loppuaika juodaan...6-15 olutta joka päivä... tutut suosittelee hoitoo mut minähän oon suomalainen mies, enkä hakeudu! Eikös sellanen runo oo et: kuolema kuittaa univelan?? vuosi menny...

Hei! Oon hieman vanhempi kaiketi kuin sinä mutta stressi on tehnyt meidän perheelle paljon pahaa... Mun mieheni on kolmivuorotyössä, siis viikko aamua, iltaa ja yötä. Nyt... hiihtolomaviikon.. me - koko perhe, me 3 lasta, 16 ja 18 v tytöt ja 6 v poika - oltiin koko viikko, ettei kenenkään tarvinnut mennä minnekään. Lisäksi meidän perheen arkea on viikonloppuisin hallinnut alkoholi. Tällä viikolla tuli muutos, jonka hedelmiä olen saanut kertoa miehelleni - palauttaa tavalliseen elämään. Hän ei ole ollut enää kiukkuinen ja on ollut läsnä arjessa. Olet opiskelija, mutta stressi aiheuttaa harmia arkipäivään. Ensi viikolla alkaa taas tuo 3-vuorotyö, mutta oon jotenkin luottavainen. Johonkin toki itseään pitää purkaa, jos kiukuttaa, mutta mä oon kokenut sen tosi ahdistavana, että työ on rankkaa ja se paha olo puretaan kotona rakkaisiin ihmisiin. Pitäisi keksiä vaikka mikä liikunta- tms. muoto, jossa paineet purkautuisi. Tsemppiä! Hoitakaa suhdettanne. Kyllä kaikki lopulta hyvin menee.

Kyl stressaa. Heräsin äsken oman keittiöni lattialta. En tiedä syytä miksi. Luulen, että alkoholilla on jotain tekemistä asian kanssa....

olet vain tyypillinen nainen,noin ne kaikki kiukuttelee ja rääkyy.Ei siis hätää ihan normaalia.

sorttia ja nyt olen jo reippaasti keski-ikäinen.
20 ja risat minulla oli jo kaksi poikaa ja opistotason koulutus takana ja asuntovelat ja kesämökki rakenteilla.
Muutaman kuukauden työttömyys ja sitten kunnon työpaikka.
Lapset allergisia.
Jatkuva huoli rahasta ja pystyykö maksamaan asunnon.
Kyllä sitä vaan pystyi.
Yöt sai valvoa kokonaan vauvan kanssa, onneksi toinen oli helpompi, tosin allergisempi.
Lisäksi iäkkäät vanhemmat molemmilla ja sairaat.
Oli siinä mahahapoilla kestämistä ja tuntui, että ei jaksa millään, mutta ihminen näköjään jaksaa mitä vaan.
Jos sinulla ei ole lapsia vielä, pääset tosi helpolla, kun on vain opiskelut. Vai haluatko olla luokkasi priimus.

Hei! Voit tehdä vain parhaasi. Ei sinun enempää tarvitsekkaan.Jos olet kahvin suurkuluttaja, vähennä kahvinjuontia sekin rauhoittaa. Sinä olet hyvä omana itsenäsi. Ja luvallisesti voit levätä, ei ne tekemiset mihinkään karkaa.Koeta löytää jokin sellainen juttu missä voit ladata akkujasi.
Kohta on kevät, siitäkin tulet saamaan uutta voimaa. Kaikkea hyvää sinulle.

mul on kans tollasta.. jotenki tressaa koulun kokeet ja työssäoppiminen ku sais vaan lopettaa koko koulun,, suutun joka asiasta ja mikään ei ole hyvä..

kiitos kannustavista vastauksista kaikille ja voimia myös teille jotka stresaavat samalla tavalla kuin minä. huomenna on loma ohi ja koulu alkaa. ja taas stressaan siitä ja poikaystäväni 18-vuotissynttäreistä, jotka ovat torstaina. mutta enköhän minä sen stressin kestä, toivotaan. hyvää kesän odotusta kaikille. :)

Tyypillinen tilanne opiskelijalle. Pitäisi ehtiä seurustella, opiskella, harrastaa kaikkea, olla ystävien kesken ja nukkuakin. Eivät ne opiskeluhommat stressaamalla tule tehdyksi, joten suosittelisin ottamaan hieman rennommin sekä pyrkimään hyödyntämään ystäväpiiriä opiskelujen loppuunsaattamisessa. Nukkuminen on kaiken a ja o, lisäksi suosittelen liikuntaa, koska sen avulla voi torjua hyvin stressiä ja hyvä yleiskunto nostaa stressikynnystä.

843676743840987&/¤%%%()/&=)755789&&7¤&47&6
Kiitos.

kyllä tuo stressiltä kuulostaa.. näyttää moni kärsivän moisista oireista.. myös minä.. nyt siis sairaslomalla juuri siksi.. tämä talvi masennus on erittäin yleistä mutta nyt siitä on alettu vasta puhua ääneen. kilpailuun ja ylisuorittamiseen sekä ihmisille epänormaaliin voittoa suosivaan, materialismiin perustuva luonnoton yhteiskunta ja työ meininki mikä nyt on valloillaan ajaa helposti masennukseen.. ei olla koneita..ihmiset ei puhu enää muusta kun stressistä, työstä, kiireestä jos kerkeävät edes ystäviään tapaamaan.. minä esim. en kerkeä..olenkin monesti ajatellut vakavasti että hyppään pois koko oravan pyörästä..myyn omaisuuteni, ja lähden imhimmillisemmälle, elämän perusarvoja kunnioittavammalle maaperälle.elämän pitäisi olla nautittavaa.. edes joskus . nyt se on kiirettä, stressiä , huonosti nukuttuja öitä, ahdistusta, masennusta ja huolta seuraavasta vuokran ,sähkön ym. maksuista. vaikka olen säännöllisessä työssä ei tilanne tule korjaantumaan ainakaan kun vuokrat, ym hinnat helsingissä on karanneet täysin yksinhuoltajien käsistä.. en halua lapselleni tällaista tulevaisuutta,, koita pärjätä .. ota lomaa ei ne opiskelut mihinkään karkaa.. eikä työt,, ensin oma itsesi kuntoon.. se on tärkeintä.. oikeesti...

Muista se ettei asiat ole kaikki asiat ole maata kaatavia. Ennen revin stressiä kaikista samantyyppisistä asioista, mutta huomasin kaikkien linkittyvän toisiinsa. Poikaystävälle tiuskiminen sai vaan pahemmalle tuulelle, riidat painoi mieltä ja nukuin huonommin. Olin siis väsynyt seuraavana päivänä ja meni työt&koulu huonosti. Syy taas miksi tiuskin poikaystävälle oli se, että työ & koulu meni huonosti. Kun kotona sitten vallitsi rauha, niin oli paljon turvallisempi olo huomata, että ei yksin tarvi kaikesta huolta kantaa. Sain juteltua poikaystävän kanssa stressaavista asioista ja hän hoiti sitten esimerkiksi kotiaskareita enemmän, kun minulla oli kiire. Eipä sitten ollut enää myöhästelyjä, kun sai nukahtaa toisen kainaloon ja nukkua yönsä kunnolla. Muista aina ettei koko maailma kaadu esimerkiksi siihen, jos myöhästyt koulusta.

tai ainakin melkein sama.mikään ei kiinnosta enää olen vihainen kuin ampiainen miehelleni,näen kaikessa mitä se sanoo tai tekee jotain väärää ja sitten tiuskin sille koko ajan,,suoraan sanottuna mua oksettaa kun katsonkin häneen..en tajuu mikä mulla on vikana kun olen kuitenkin aina ollut kiltti,ja avulias sellainen symppis ihminen joka ei sanoisi pahasti edes vihamiehelleen..ja nyt on tullut viime kuukausina sekin ettei tosiaankaan mikään jaksa kiinnostaa,,kaikki päivät menee sillai väki pakolla itkettää ja tekisi mieli repiä hiukset päästään.mulla on tosi monta lasta ja olen yksin niitten kanssa kun mies on töissä..kaikki päivät ihan samaa,mies aamulla töihin,lapset kouluun,kotona,lapset koulusta,mies töistä(mulla on ainut ajokortti perheessä siksi kuskaan kaikki)itse en ole mennyt edes kauppaan enää moneen kuukauteen kun en jaksa kunnolla siistiytyä(siis tietty suihkussa käyn)mutta muuten ei jaksa laittaa itseään..taustaani on vielä painanut suuret menetykset.ensin pikku siskoni kuolema,siitä kolmen vuoden päästä isäni kuolema,välissä kaksi serkkua kuoli,sitten hoidin kotonani mummoni joka oli sairas eikä halunnut laitokseen,mummo kuoli..*huokaa* jotenkin sitä on aina vaan luullut että kyllä minä jaksan tai oikeastaan olen nauttinut kun olen saanut auttaa muita ihmisiä..olen muutenkin luonteeltani sellainen että helposti murehdin kaikkien läheisien ja ystävieni asioita..ja on helpompi sanoa että älä murehdi kun en vaan osaa olla murehtimatta..vanhin poikani kun on kavereiden kanssa esim.baarissa niin soittelen koko ajan että onko kaikki hyvin..en vaan voi sille mitään että olen tälläinen yli huolehtiva pöllö...en tiedä olen nyt oikeastaan jo haaveillut pääseväni psykiatrille.ei kai sitten kukaan jaksa loputtomiin..en edes tiedä miksi kirjoitin tänne kai tämäkin jotenkin helpottaaa...kaikkea hyvää kaikille ihmisille ja toivotaan että se kevät tulisi jo niin ehkäpä tämä mielikin siitä piristyisi edes hiukan..

olisi hyvä paikka tälläiseen tilanteeseen aluksi, jos haluaa ehkä miettiä vaihtoehtoja eri hoitoihin. Paljon asiantuntevia ihmisiä ja kohtalotovereita.

Ei ihminen jaksa kovinkaan kauaa heräillä jatkuvasti öisin ,jos aamulla on herättävä ahertamaan .kaksiviikkoa maximi.mene kiireesti lääkäriin ja hae esim. nukahtamispillereitä .Niillä nukut kyllä aamuun asti.Jätä kaikki turha hömpötys ja keskity olennaiseen .saatta olla että seuraavaksi tulevat muut sairaudet.Olet ilmeisesti kaikesta huolehtiva ja opinnot on mentävä täysillä nappiin .vaaaditkohan itseltä liikaa.?Älä polta itseäsi loppuun.
Jos olet aloittanut vasta minipillereiden käytön ja olet huomannut että niistä tulee oireina mm. kiukkua ja raivoa niin jätä ne....ne eivät sovi sinulle.On muitakin ehkäisykeinoja , käytä niitä.
Kirjoituksesi on niin tuttua .itse jätin pillerit aikanaan pois .helpotti heti.ja kun tuli stressaava elämän tilanne ja yöunet jouduin nukkumaan pienissä pätkissä ..niin hain nukahtamislääkettä.Nyt kaikki on hyvin .
Suosittelen sinullekkin .Hauskaa kevät-talven jatkoa.....ja ilman stressiä.

tunnistan samat oireet itsessäni. kävin kolme vuotta koulua ja sressasin joka asiasta. en saanut öisin nukuttua ja aamulla ja päivällä olin todella väsynyt. unettomuudesta seurasi päänsärkyä ja vatsakipuja joiden takia olin usein poissa koulusta. sen takia valmistuin vasta kuukauden muitten jälkeen. kun loppujen lopuksi sain apua nukkumisen takia niin minut lähetettiin psykiatrille ja minulla todettiin kohtalainen masennus ja nyt syön masennualääkkeitä. ne ovat jo hiukan auttaneet nukkumaan. parempi että saisit apua ennen kun oireesi tulevat niin pahaksi kuin minulla. tsemppiä=)

Usein auttaa väsymykseen nukkuminen,ei kannata unohtaa harrastuksien tuomaa lisä vireyttä, mikäli vaivat vain jatkuvat ja pitkittyvät taustalla voi olla monia syitä jotka kannattaisi kartoittaa lääkärillä.