Olen avoliitossa (miehen kanssa) asuva nainen ja tapasin jokin aika sitten uskomattoman upean naisen. Meille on tässä kuukausien saatossa kehittynyt mitä kaunein ja ihanin suhde. Mies tietää, jotain, tästä touhailustani, mutta ei tietenkään kaikkea. Olen rakastunut tähän naiseen ja hänkin minuun.
Elämä on välillä ihanaa ja välillä yhtä helvettiä kun en uskalla ottaa lopullista hyppyä. Tiedän olevani kamala pelkuri. Mies on helppo ja rakastava puoliso vierelläni ja pelkään mihin "ajaudun" jos irrottaudun kokonaan hänestä ja antaudun täysin tunteideni vietäksi tämän naisen kanssa. Toisaalta tiedän ettei naiseni odota minua ikuisesti, hän haluaa minut omakseen. Voinko todella rakastaa kahta samanaikaisesti? Vai olenko todellisuudessa vain jämähtänyt turvalliseen heterosuhteeseen miehen kanssa? Sinänsä minua ei häiritse lainkaan sellaiset "mitä muut minusta ajattelee jos olen naisen kanssa" -löpinät. Olen aina ollut oma itseni, enkä peilannut itseäni muiden kautta. Hemmetti, psykiatrilleko tässä pitää itsensä kärrätä, että saa päätöksen aikaiseksi. Taidan tarvita melkoisen ison potkun takapuoleeni, että ryhdistäydyn. Rakastan niin jumalattoman paljon Sinua, Naiseni.
Elämä on välillä ihanaa ja välillä yhtä helvettiä kun en uskalla ottaa lopullista hyppyä. Tiedän olevani kamala pelkuri. Mies on helppo ja rakastava puoliso vierelläni ja pelkään mihin "ajaudun" jos irrottaudun kokonaan hänestä ja antaudun täysin tunteideni vietäksi tämän naisen kanssa. Toisaalta tiedän ettei naiseni odota minua ikuisesti, hän haluaa minut omakseen. Voinko todella rakastaa kahta samanaikaisesti? Vai olenko todellisuudessa vain jämähtänyt turvalliseen heterosuhteeseen miehen kanssa? Sinänsä minua ei häiritse lainkaan sellaiset "mitä muut minusta ajattelee jos olen naisen kanssa" -löpinät. Olen aina ollut oma itseni, enkä peilannut itseäni muiden kautta. Hemmetti, psykiatrilleko tässä pitää itsensä kärrätä, että saa päätöksen aikaiseksi. Taidan tarvita melkoisen ison potkun takapuoleeni, että ryhdistäydyn. Rakastan niin jumalattoman paljon Sinua, Naiseni.
Vastaukset 20
Vanhimmat
voit periaatteessa rakastaa kahta samanaikaisesti. Mutta kuten sanoit, naisesi ei halua sinua jakaa. Ehkei myöskään miehesi. Joten sinun on tehtävä päätös.
En minäkään odottaisi ikuisesti ketään, vaikka kuinka rakastaisin.
Ymmärrän täysin, että tunne elämäsi on sekaisin. Sinun on itse tehtävä päätös jonka koet oikeaksi.Sen tekeminen ei todellakaan ole helppoa. Kuuntele sydämesi ääntä kaikessa rauhassa. Toiset voivat rakastaa samaanaikaan miestään ja naistaan. Toiset eivät taas siihen pysty. Itse lukeudun jälkimmäiseen. Miten luulet miehesi suhtautuvan ja miten voit luoda tasapainon molempien suhteiden kanssa. Rakkaus on kuitenkin aina niin ainutlaatuista ja ihanaa. Onko sinulla ja naisellasi mahdollisuuksia yhteiselle tulevaisuudelle, kannattaa punnita nämäkin asiat. Suhteen onnistuminen on aina arvoitus, olipa se sitten kumman sukupuolen kanssa tahansa. Toivon että, teet päätöksen ihan itse ja sellaisen kun sinusta tuntuu oikealle. Sitä jämähtämistäkin kannattaa miettiä.. Mitä miehesi sinulle ihan oikeasti merkitsee....
Tsemppiä ja onnea päätöksen tekemiseeen..
Älä kuitenkaan mieti vuosikausia... ;)
huh... kuulostaapa ihan täysin minun tarinaltani :) Mutta ainut ero on se, että en miettinyt hetkeäkään jätänkö mieheni ja muutanko erilleen ja kerroin miehelle heti mitä tunnen. Muutin, jätin ja seurustelen nyt onnellisesti naiseni kanssa. En olisi voinut koskaan jatkaa entisessä suhteessa koettuani näin suurta rakkautta.
Vaikkakin kaikki oli miehen kanssa hyvin ja elämä tuntui juuri turvalliselta ja mukavalta, mutta ajattelin vain niin, että mitä kaikkea uutta ja mielenkiintoista elämä vielä tuo tullessaan jos ei jämähdä paikoilleen.
Voimia sinulle !
Mieti ensin rakastatko miestäsi. Voitko kuvitella itsesi hänen kanssaan vuosien kuluttua? Ahdistaako miehen kosketukset? Pystytkö rakastelemaan hänen kanssaan? Jos eroat miehestäsi,tee ensin selväksi itsellesi, että eroat hänestä sen takia, ettet välitä hänestä tarpeeksi, etkä näen tulevaisuutta välillänne. Pitkissä suhteissa on ihastumisia, mutta rakastuminen toiseen on vakava oire suhteessa.
Elämässä pitää ottaa riskejä. Jos olet tuntenut itsesi onnettomaksi miehesi kanssa jonkin aikaa, harkitse tulevaisuutta vakavasti. Selvittyäsi mahd. erosta voit nauttia rakkaudesta Naiseesi.
Olen siis tuo alkuperäinen raapustelija...
Ihana saada järkeviä vastauksia. Ja huomata, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Ihmisiä, jotka eivät ensimmäisenä tuomitse.
Eilen juttelin mieheni kanssa pitkät ajat asiasta. Hän tietää tunteeni naista kohtaan, mutta antaa minulle tilaa kuulemma niin paljon kuin tarvitsen, ja toivoo, että rakastan myös häntä. Ja että ehkä jonain päivänä rakastan vain häntä, että tämä suhteeni on ohimenevää. Hänen mielestään tämä ei ole "ollenkaan niin paha" -juttu kuin jos tilalla olisi toinen mies, jolloin suhteemme olisi kerrasta poikki.
Nainenkin on valmis antamaan minulle aikaa, toistaiseksi. Taidan olla tässä itse se, joka eniten potee huonoa omaatuntoa ja pidän itseäni "ilkeänä ihmisenä", ollessani suhteessa kahden kanssa.
Jotenkin tuntuu, että kunhan saan työstäni hieman lomaa, haluan viettää hetken itsekseni, nimim. lailla ihan vain Me Myself and I. Toivon pienen rauhallisen ajan itsekseni tuovan selkeyden tunteisiini ja siihen mitä haluan ja mitä olen valmis itsestäni tarjoamaan toiselle.
miehiä, joiden mielestä suhde naiseen ei ole "ollenkaan niin paha" kuin suhde mieheen. Tulee väkisinkin tunne, että kyseessä on jonkinlainen miehinen ylemmyydentunne. Että eihän nyt nainen voisi ikinä miestä korvata tai ola jopa parempi...
Luulen jotenkin, että miehet kokee enemmän pettämisenä yhdynnän. Ja sehän jää naisen kanssa toteutumatta. Ja kai he jotenkin pitävät naisten keskinäistä seksiä, enemmän leikkinä, kokeiluna. Heitä itseäänhän ajatus kahdesta naisesta pääsääntöisesti kiihottaa??!!??
Naisethan, ainakin minä, pitää pettämisenä enemmän rakastumista. Yhden illan lipsahdushan saattaa sattua kelle vaan, mutta toiseen rakastuminen (niinkuin minulle on käynyt), eli henkinen puoli, on sitten enemmän pettämistä?
vastata. Minä luulen myös, ettei kyse ole mistään miehisestä ylemmyydentunteesta, vaan siitä, että miehen on vain vaikea/ikävä kuvitella joutuvansa syrjään toisen miehen vuoksi. Nainen ja mies kun ovat erillaisia, myös seksipulella, niin asia on vähän helpompi ehkä hyväksyä naisen hyväksi.
eli jotkut miehet eivät näe naisten välistä seksiä oikeastaan seksinä ollenkaan. Sehän nyt on vaan leikkiä, kun ei ole sitä yhdyntää. Se jos mikä on miehistä ylemmyydentunnetta.
Ja muuten...niitä yhden illan "lipsahduksia" ei ihan kelle vaan satu. Kyllä se on aina lopulta kuitenkin tietoinen valinta.
en suinkaan tarkoittanut, että kaikki lipsahtelee syrjähyppyihin. Erehtyminen ja virheet vaan on inhimillistä. Oma elämään suhtautuminen tietenkin vaikuttaa siihen, miten näkee sen, että mies katselee "sormien läpi" naisten välistä (seksi)suhdetta. Tulkitsetko sen ymmärtämättömyydeksi, ylemmyydentunteeksi vai avarakatseisuudeksi.
Tuossa joku kirjoitti, että on avioero tulossa. Sitähän tästä on mahdollista seurata. Voimia kovasti toivotan teille! Elämän kulkua ei voi ennustaa, mutta katkeroituminen ja tuomitseminen ovat kovin turhia. Sinunkaan vaimosi ei varmastikaan rakastunut ystäväänsä kiusatakseen sinua. Ihminen ei tunteilleen voi mitään. Onneksi sinä olet tekstisi perusteella fiksu, aikuinen ihminen, joka ymmärtää elämää ja selvityyy eteen tulevista tilanteista.
Olen tässä muutamana päivänä avannut kaikki "kortit" miehelleni ja olemme asioista paljon keskustelleet. Saa nähdä mitä aika tuo tullessaan. Omia sieluni sopukoita olen tutkiskellut ja en voi sille mitään, rakastan molempia. Heh, pitäisikö BigLove -sarjan teeman mukaan perustaa iso perhe, jossa minulla on vaimo ja mies??
Minulla tämä tilanne pysyy varmaan vielä jonkin aikaa "sekavana". Yritän tätä itselleni selkeyttää.
Meillä kävi niin että sain selville sen että vaimoni peuhaa toisen naisen eli parhaan kaverinsa kanssa.
Nyt on tulossa avioero. Melkein 2 vuotta tuli täyteen avioliittoa eli ei juuri mitään.5 yhteistä vuotta takana ja näin käy niin kyllä siinä on ihmettelemistä että mitäs olis toisin pitänyt tehdä. Mutta asioille ei voi tehdä mitään jos toisten tunteet ja rakkaus on niin voimakkaat samaa sukupuolta kohtaan.Asiat pikku hiljaa loksahtelee oikeille raiteille.Asunto myyntiin ja omaisuus täytyy jotenkin sovussa jakaa.Ystäviä ollaan vaimoni kanssa ja tullaan olemaan.En rupea polkemaan toista suohon vaikka aluksi tuntu siltä että kerron koko toutuuden kaikille siitä mikä olis syy erolle.Mutta kun on ittekseen miettiny asioita niin siinä vain satuttaa toista ihmistä jota kuitenkin välittää.Tämmönen vuodatus täältä tuli.Elämä on sitten ihmeellistä.Kaikkea voi tapahtua mutta itse en rupea vokottelemaan miehiä.
minäkin sinuun.
Enkä voi odottaa sinua loputtomiin, kuten hyvin tiedät.
Jos jotenkin pitäisi kuvata tätä tunnemaailmaa tälläkin puolella, niin vuoristorata on paras termi siihen täälläkin. Huiman huippufiiliksen jälkeen seuraa aina romahdus, joka tuntuu todella pahalta. Olen taas kerran siellä pohjalla, enkä tiedä montako nousua enää kestän, kun tiedän, että romahdus seuraa välittömästi.
Mikä siinäkin on, että joka kerta, kun koe pääseväni sinua lähelle, heti sen jälkeen romahdus on valtava. Tekisi mieli sanoa sinulle aina näissä tilanteissa, että älä tee sitä enää. Mykkä kun kuitenkin silloin olen, en sano mitään.
Olet lähellä ja sitten revit itsesi irti, enkä saa sinuun mitään yhteyttä. Tai jos saan, on ilmiselvästi on aistittavissa, että toivot minun pysyvän juuri niin kaukana kuin missä pippuri kasvaa.
Sattuu.
"Olet lähellä ja sitten revit itsesi irti, enkä saa sinuun mitään yhteyttä. Tai jos saan, on ilmiselvästi on aistittavissa, että toivot minun pysyvän juuri niin kaukana kuin missä pippuri kasvaa."
Sattuuhan se. Itsekin olen edelleenkin rakastunut, mutta en uskalla suoraan edes katsoakaan tätä suloista naista. Tänään näin katsomattakin, että hän katsoi minua ainakin kolme kertaa ruokalassa, mutta en vastannut vaan katsoin alaspäin. Hänellä on oma perhe kuten täälläkin on enkä edes täysin varmasti voi tietää, että hän tykkää naisista tai musta. Se on vain joku sisäsyntyinen tunne, joka on kulkenut mukanani jo pitkän aikaa. Jossain vaiheessa olin aivan varma, että olen oikeassa, mutta sitten en nähnyt häntä vähän aikaan ja aloin epäröidä. Se sattuu, mutta sattuuhan munkin käytökseni. Olemme lähestulkoon samanikäisiä ja jotenkin samalla aaltopituudella.
Juuri tuolta minusta tuntuu. Miten osasitkin kuvailla sen. Koko ajan on joko pilvissä tai sitten niin synkeässä tilassa, ettei tiedä mihin pääsisi oloaan pakoon. Joka kerta kun toisen näkee, saa taas jotenkin lisää toivoa, joka alkaa kasvaa. Sitten taas tajuaa (tai on tajuavinaan) todellisuuden ja tapahtuu romahdus. Minä yritän ajatella taas, että hänellä on perheensä eikä hän tilanteesta lähde, ja että meidän välillämme kaikki on täysin mahdotonta. Mutta tunteet häntä kohtaan raastavat ja nostavat vuorotellen, enkä saa häntä mielestäni!
vietin uskomattoman ihanan viikonlopun kanssasi. Saat minut tuntemaan uskomattomia tunteita. Saat vartaloni väreilemään häkellyttävämmin kuin kukaan ennen. Kosketuksesi tuntuu niin hyvältä, ainutkertaiselta. Miten kaunis oletkaan. Miten pehmeä ihosi käteni kosketellessa. Henkeni salpautuu kun sinut näen.
En voi sitä enää paeta, olen sinun, kokonaan. Anna anteeksi rakkaani epäröintini. Olen päätökseni tehnyt. Sinut haluan.
yllätyin, kun istuit hajareisin päälläni ja tarkoitukseni oli hyväillä reisiesi ah niin pehmeää ihoa ja siinä olikin karvoja. Olin saada sydärin,
Jos tuo pitää paikkansa, niin wau, ajattele mitä ihmeitä elämässä! Olet varmasti onnellinen =) Minun ihastukseni ei pidä yhteyttä vapaa-aikanaan ollenkaan. Yhden kerran olemme nähneet vapaalla ja silloin päädyimme pitelemään käsistä kiinni ja suutelemaan, ja tavallaan tunnustimme asioita myös. Koska hän on varattu miehelle, hän ilmeisesti koki tästä sittemmin jonkinlaista syyllisyyttä. Virallisissa merkeissä nähdessämme välillämme on kuitenkin edelleen koko ajan voimakas yhteys ja jatkuva flirtti. En ala itse enää yrittämään häneen yhteydenottoja vapaa-aikana, mikäli hänkään ei siihen kykene. En tiedä miksi hän ei voi? Jos hän haluaa pitää etäisyyttä, miksi sitten pitää minut langoissaan kuitenkin muissa yhteyksissä, esim. töissä ja tekee sen hyvin näkyvästi?
Olen niin onnellinen, etten tänään oikein kykene töitäni tekemään:) Noh, korvaan sen sitten jonain toisena hetkenä paiskimalla urakalla:)
Tiedän todentotta sen, kuinka vaikeaa on irtautua suhteesta. En tiedä onko vaikeampaa, vai tuntuuko vain vaikeammalta, jättää heterosuhde taakse ja astua "viralliseen" suhteeseen naisen kanssa. Olen täysin onnesta sekaisin tällä hetkellä. Sydämeni hakkaa enkä oikein pysy paikoillani, olen kuin teinityttönen. Mieheni tietää ratkaisuni jo. Suhtautui siihen ymmärtäväisenä, mutta suruissaan. Paikka hänen viereensä on kuulemma varattuna minulle, jos tämä ei onnistukaan ja haluan palata takaisin. Ihana mies.
Sinulle, joka työyhteisössä tapailet Häntä, lähetän sylillisen voimia! On rankkaa olla ihastunut kaukaa. Pallotella flirttiä puolin ja toisin, saada toinne "kiinni" katselemasta itseäsi etc. Hän varmaan kaipaisi läheisyyttäsi, muttei uskalla lähestyä? Omien tunteiden hyväksyminen on vaikeaa.
Olen tänään vain niin onnessani, etten ymmärrä mistään muusta mitään. Nään vaan rakkaani silmissäni kaiken aikaa, tunnen hänen tuoksunsa. Olen onnellinen, että uskalsin hypätä. Vielä en tiedä mihin ajan myötä putoan, mutta ainakin lähdin rakkauteni perään.
:)
täytyy kyllä sanoa, että tuo kuulostaa jo melkein liian hyvältä. kiva kuitenkin kuulla, että edes jotain joskus tällä palstalla onni potkaisee oikein kunnolla.
olen itse siinä toisessa päässä narua. tosin ariadnen punaista lankaa tunnu tähän hätään nyt löytyvän tai olevan olemassakaan. näillä näkymin jään tänne yksin minotaurus -hirviön syötäväksi.
haaveilen silti edelleen kirjoituksesi kaltaisesta tilasta. valitettavasti siihen pääseminen ei vain ole omissa käsissäni.
Huh...Kylläpä kuulostaa pelottavalta. Aivan kuin oma vaimo kirjottaisi.
Tilanne meillä on tälläinen: Olemme olleet yhdessä n.10vuotta ja naimisiin menimme vuosi sitten. Häiden jälkeen vaimo sai uuden työkaverin(nainen) jonka kanssa synkkasi mielestäni liiankin hyvin, halauksia työpäivän päätteeksi(satuin näkemään) ja suloisia tekstareita(salapoliisin työtä) tyyliin "olet rakas", "haleja" "rakas ***" jne...Otin asia puheeksi että nyt meno haiskahtaa lesbosuhteelta mutta hän kiisti kaiken. Sen jälkeen asiasta ei ole puhuttu mutta heidän yhteydenpito jatkuu edelleen vaikka työkaveri vaihtoi työpaikkaa. Yhteydenpitohan on ihan ok mutta sain taas päähäni urkkia tekstareita joista löytyi taas samankaltaisia hellittely kommentteja...
Missäköhän tässä mennään. Miten varmistun että kyseessä on/ei ole rakastuminen/ihastuminen, vaimoni kiistää kuitenkin kaiken vaikka muuten olemme todella avoimia. Intuitioni on kuitenkin todella vahva että nyt viedään miestä kuin pässiä narussa...
Lisäksi yritämme kovasti saada lasta ja mieleeni on tullut että olen tässäkin operaatiossa vain siitosori joka dumpataan kun tavoite on saavetettu, sitten voidaan lesbosuhteessa kasvattaa lastani, minun kustantamanani. En tiedä onko tämä kaikki liiallisen mielikuvitukseni tuotetta ja vainoharhaa, mutta en haluaisi että olen liian sinisilmäinen ja luottavainen koska todella rakastan vaimoani.