Oli kutsu taloon, jossa oli Fergusonin käyntiongelmia talvipakkasessa.
Isäntä oli rakentanut kaksipaikkaisen tallirakennuksen kenttäsirkkelin eräänä kevättalvena sahaamasta oman metsän puutavarasta, joka oli taapeloitu vuodeksi kuivumaan.
-Toisesta ovesta mahtui sisään tuo Ferguson ja toisesta ovesta Moskvits 407 Skandinavia-auto.
-Peräseinälle hän oli muurannut savupiippuhormin peruskallion päällä olevalle laatalle, johon hormiin oli asennettu jatkuvalämmitteinen senaikainen sepän tilauksesta tekemä “saunankiuas” suurine “löylykivikasoineen” päivineen.
-Seinät olivat kuulemma juoksujen välissä täytetty paikalliselta höyläämöltä haetulta kutterinpurulla vintin yläkautta. Samoin laipion päällä oli paksu kerros samaa kutteria lämmöneristeenä.
- Varmasti kätevää; - Jos alkoi sataa lunta, niin pienet tulet kiukaaseen varun vuoksi ja lämpötila alkoi nousta tallissa ja traktorikin vertyi aika nopeasti käyntikuntoon. Polttopuutahan tilalla riitti! Yöllä piti tietenkin herätä välillä lisäämään puita kiukaaseen, ja aamulla tarkistaa auraustarve, että lapset pääsevät kouluun.
-Muuten traktorin herättely olisi kestänyt kovilla pakkasilla ulkosalla pitkään (1-2 vrk). Mosse kyllä toimi loistavasti ilman esilämpöäkin.-Olihan se valmistettu Siperian pakkasia varten, huolimatta 6V akusta?!
-Tilustietä olisi aurattava Fergusonilla kilometrin verran päätielle, jota TVH:n aura-autot pitivät talvisin auki.
Fergusonin lumilevy oli sokkapultilla sivusuuntaan säädettävissä ja etupyörien kannatinpalkkiin kiinnitettyjen rissapyörien välityksellä paksut vaijerit kulkivat mahan sivuitse takana oleviin tukirangan rissapyöriin, ja päätyivät nostovarsien “mulkosilmiin” sokalla kiinnitettäviin korvakkeisiin.
Koko rakennelmaa tuki etulevyyn ja peräkoukkuun asennettu rungon alla kulkeva jäykistetty teräspalkkirakenne(tukiranka).
-Näin saatiin lumilevy ylös tai alas nostolaitetta käyttämällä.
-Tietenkin takapyörissä piti olla myös laippamamalliset kitkaketjut asennettuna! Muuten takapyörät sutivat pakkaslumessa kiillottuneina tyhjää.
-Käyntihäiriökin selvisi luultavasti kun tarkistin polttoainejärjestelmän.
Eihän siellä ollut muuta kuin kondensoitunutta vettä (tallissa lämpö ylös, lämpö alas?). Samalla vaihdoin suodattimen, jos on vahautunut!?
(rasvakouran poika selaa tässä isänsä, arkistoja. Tarinaa lyhennetty internet julkaisua varten.)
Isäntä oli rakentanut kaksipaikkaisen tallirakennuksen kenttäsirkkelin eräänä kevättalvena sahaamasta oman metsän puutavarasta, joka oli taapeloitu vuodeksi kuivumaan.
-Toisesta ovesta mahtui sisään tuo Ferguson ja toisesta ovesta Moskvits 407 Skandinavia-auto.
-Peräseinälle hän oli muurannut savupiippuhormin peruskallion päällä olevalle laatalle, johon hormiin oli asennettu jatkuvalämmitteinen senaikainen sepän tilauksesta tekemä “saunankiuas” suurine “löylykivikasoineen” päivineen.
-Seinät olivat kuulemma juoksujen välissä täytetty paikalliselta höyläämöltä haetulta kutterinpurulla vintin yläkautta. Samoin laipion päällä oli paksu kerros samaa kutteria lämmöneristeenä.
- Varmasti kätevää; - Jos alkoi sataa lunta, niin pienet tulet kiukaaseen varun vuoksi ja lämpötila alkoi nousta tallissa ja traktorikin vertyi aika nopeasti käyntikuntoon. Polttopuutahan tilalla riitti! Yöllä piti tietenkin herätä välillä lisäämään puita kiukaaseen, ja aamulla tarkistaa auraustarve, että lapset pääsevät kouluun.
-Muuten traktorin herättely olisi kestänyt kovilla pakkasilla ulkosalla pitkään (1-2 vrk). Mosse kyllä toimi loistavasti ilman esilämpöäkin.-Olihan se valmistettu Siperian pakkasia varten, huolimatta 6V akusta?!
-Tilustietä olisi aurattava Fergusonilla kilometrin verran päätielle, jota TVH:n aura-autot pitivät talvisin auki.
Fergusonin lumilevy oli sokkapultilla sivusuuntaan säädettävissä ja etupyörien kannatinpalkkiin kiinnitettyjen rissapyörien välityksellä paksut vaijerit kulkivat mahan sivuitse takana oleviin tukirangan rissapyöriin, ja päätyivät nostovarsien “mulkosilmiin” sokalla kiinnitettäviin korvakkeisiin.
Koko rakennelmaa tuki etulevyyn ja peräkoukkuun asennettu rungon alla kulkeva jäykistetty teräspalkkirakenne(tukiranka).
-Näin saatiin lumilevy ylös tai alas nostolaitetta käyttämällä.
-Tietenkin takapyörissä piti olla myös laippamamalliset kitkaketjut asennettuna! Muuten takapyörät sutivat pakkaslumessa kiillottuneina tyhjää.
-Käyntihäiriökin selvisi luultavasti kun tarkistin polttoainejärjestelmän.
Eihän siellä ollut muuta kuin kondensoitunutta vettä (tallissa lämpö ylös, lämpö alas?). Samalla vaihdoin suodattimen, jos on vahautunut!?
(rasvakouran poika selaa tässä isänsä, arkistoja. Tarinaa lyhennetty internet julkaisua varten.)
Vastaukset 3
Vanhimmat
:(
.
Tällä kertaa sun juttusi jäi jotenkin tyngäksi. Jotain puuttui.
Mutta jatka edelleen kirjoittamista, mutta kirjoita omalla nimelläsi äläkä esitä ketään.
Tsemppiä sinussa on ainesta.
Traktori- ja autotallissa, tosin siellä oli semmonen pönttöuuni ja lämmitettiin kerralla. Hyvin tarkenivat tähkämajuri ja fiiatti, ihan tuttuja tarinoita 50-60-luvuilta. Meillä vaan palopäälikkö rupesi pottuilemaan siitä pönttöuunista siellä tallissa, kehoitti poistamaan. Vanhamies kehoitti palopäälikköä kantamaan itse uunin pihalle ja siihenhän se uuni sitten lopuksi jäi ja palopäälikkö lähti hyssyttelemään volkkarillaan toiseen paikkaan.