Kirjoituksianne lukiessa ymmärrän hyvin miksi niin monen ihmisen unelma on asua omakotitalossa.
Onko se toisen ihmisen hyväksyminen meille niin vaikeaa, että pitää tulla tänne ruikuttamaan mikäli hänellä on erilaiset elintavat. Kyllä on paineensietokyky alhainen, jos normaaleihin elämisen ääniin ja tuoksuihin pitää reakoida tuolla tavalla. Kaiken taustalla saattaa olla myös se, että korpiseuduilta 60-luvun jälkeen kaupunkeihin muuttanut väestö ei ole vieläkään sopeutunut elämään kaupunkikulttuurissa.
Naapureihin tutustuminen edesauttaa naapureiden sietämistä. Silloin on helpompi myötäelää niin arjen iloissa kuin suruissa. Valitettavasti selkään puukottajia ja verhojen välistä kyylääjiä, jotka ei tiedä naapurista kuin sukunimen on liian paljon.
Minä pidän naapureistani vaikka seinäntakana onkin elämää.
Onko se toisen ihmisen hyväksyminen meille niin vaikeaa, että pitää tulla tänne ruikuttamaan mikäli hänellä on erilaiset elintavat. Kyllä on paineensietokyky alhainen, jos normaaleihin elämisen ääniin ja tuoksuihin pitää reakoida tuolla tavalla. Kaiken taustalla saattaa olla myös se, että korpiseuduilta 60-luvun jälkeen kaupunkeihin muuttanut väestö ei ole vieläkään sopeutunut elämään kaupunkikulttuurissa.
Naapureihin tutustuminen edesauttaa naapureiden sietämistä. Silloin on helpompi myötäelää niin arjen iloissa kuin suruissa. Valitettavasti selkään puukottajia ja verhojen välistä kyylääjiä, jotka ei tiedä naapurista kuin sukunimen on liian paljon.
Minä pidän naapureistani vaikka seinäntakana onkin elämää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minusta tuo korvesta kaupunkiin muuttaminen 60-luvulla on jo kaukaista historiaa. Olen asunut suurimman osan iästäni kerrostalossa, niin kuin moni muukin kaupunkilainen. Olen huomannut että on vain kaksi asiaa joilla todella häiritään muita asukkaita: humalainen meteli ja stereot.
Pidän minäkin naapureistani, paitsi yhdestä nuoresta parista. Huutavat yöllä humalassa, ryminä ja stereoiden jyske on kova kun sille päälle sattuvat. Siihen herää takuuvarmasti. Samaa diskojyskettä myös päivällä. Mikään muu minua ei häiritse koskaan. Ovatkohan kaikki muut naapurit sitten kuolleita kun ei kuulu tuollaista "elämisen ääntä"?
Siellä naurista natustaessa kuusten kuiske soi. Ei kuulu muu ryminä ja jyske kun sammalvuoteella makaa.
Olen kasvanut kaupungissa ja taajamissa samoin kuin vanhempani ja isovanhempani. Mulle neuvottiin ihan pentuna miten kerrostalossa käyttäydytään, joten olet oikeassa että ne jotkut maalta muuttaneet tuhoavat kaiken sivistyksen kaupungeissa.
Jos menet maalle viettämään ns rauhallista viikonloppua, niin taatusti sikäläiset huudattavat musiikkia lähisaaresta ja pörräävät moottoriveneillään kesäisin tai moottorikelkoillaan talvisin mökin ympärillä. Maalaiset ovat tottuneet olemaan lääneissään yksin, painimaan karhun kanssa ja uhoamaan peilikuvalleen.
Muistan, miten yksi maalaisnainen kävi meillä kerran ja kuseskeli pitkin korttelia ikäänkuin olisimme jossakin metsässä, heitteli tupakantumppeja ympäriinsä ja hajotti kaljapulloja yhden tyhjennettyään.Meidän siis piti pitää hauskaa, vaan maalaiset käsittävät sen jonkinmoiseksi remuamiseksi kylän raitilla. Annoin porttikiellon tulla meidän kulmille enää ikinä.
Mie oon muuttanu tänne latoon ihan ympäristösyist.halpaha tää halli on mutt ni vetonen.Pakkasill siis iha mahoton.Mutt ku miull ni kotiseutuu tul ikävä.Tääll mie saan viel nuuhkaist mädäntyneitten heinien lemuu ja hiiren paskaa nurkiss.Oha tääll yöpyny isompiiki elukoit,ain entisist naapureist alkaen.tervetuloo vaan.