Tietokoneet surisivat pehmeästi. Mustat kirjaimet välkkyivät valkoisella pohjalla. Ummehtunut ilma leijaili tupakkahuoneen puolelta työhuoneisiin. Käytävältä kuului hiljaista askellusta ja vaisuja puheen ääniä.
- Eivät kyenneet pidättelemään häntä pidempään. Aivot sulkivat inhorealmismin todellisuuden. Luuleminen vei voiton todellisuudelta. Hänen niskansa jumittui ja liikkuminen näytti vaikealta. Aivojen salvat vuolivat uutta materiaalia eikä hän voinut tietää, koska normaaliuden yksinkertaisuus olisi paikoillaan eheänä kokonaisuutena, Herra lääkäri antoi haudan vakavalla yksioikoisella äänellään lausuntoa.
Nuori psykologi odotteli kopiokoneen luona monisteita lausunnosta.
- Haluan ottaa tämän potilaan tutkittavakseni, että pystynkö valaisemaan hänen aivokapasiteettinsa uudelleen tai mahdollisesti ainakin oppimaan hänestä, psykologi kysyi varovaisen pehmeästi. Hän yritti selvästi vaimentaa innostustaan saada potilas itselleen, koska ylilääkäri saattoi olla hyvin mielivaltainen erilaisten haluamisien suhteen. Lääkäri-potilassuhde ei saisi olla liian intohimoinen.
Neljä poliisia oli raahannut nuoren riuhtovan naispotilaan psygiatriseen vastaanottoon. Varmat ja rauhalliset otteet olivat arvostusta herättäviä. Rauhallisesti he olivat vain todenneet, että olisi taas tälläinen potilas ja paperityöt oli hoidettu kymmenessä minuutissa. Psylogi oli ollut tarkastuskäynnillä ja kiinnittänyt huomiota hulluuden takaa paistaviin älykkäisiin silmiin. Useiden kysymysten tulva oli tukehduttanut psygologin ajattelevaisen tajunnan. Mies halusi ehdottomasti päästä tutkimaan tapausta...
Odotus, älykkyydestä kehittynyt
10
565
Vastaukset
- slam80
Eristyshuoneessa leijaili kevyttä pölyä, jota auringon paiste paljasteli viuhkallaan. Asiakas nojasi revittyä seinäpatjaa vasten. Uloste ja virtsa haisivat valtoimenaan huoneessa.
- Huomenta, psykologi aloitti varovaisesti. Nuoren työuran kolmas päivä oli yhteisön koekäsittelyssä. Psykologi tulisi olemaan ainakin kolme kuukautta vielä koeajalla, mutta hän oli päässyt heti tositoimiin, kuten oli halunnutkin. Ylilääkäri oli vain todennut, että koitahan ottaa vain rauhallisesti. Useampi potilas ei aivovammojensa kanssa opi elämään.
- Njoo, nainen mutisi epävarmasti. Hän oli selkeästi aivan täysi järkinen, mutta luonnollisesti häpeissään omasta tilanteestaan.
- Mikä on vointi? Psykologi kysyi entistä vaimeammin. Hän ei voinut olla aristelematta outoa tilannetta, koska oli harjoittelujaksoillaankin hoitanut vain normaalimpia ongelmia. Naisen tarkkaavaiset intuitiot, korvat rekisteröivät tilanteen ja hän pyysi saada peseytä.
- Minulla ei ole lupaa päästää sinua pois, Psykologi ehätti sanomaan, kun nainen siirtyi ovelle nopeasti. Se oli lukittu ulkoa.
- Miten uskalsit tulla luokseni, vaikka minua kuljetti eilen neljän poliisin partio, nainen kuiskasi hieman kärsimättömän sähäkästi, mutta yritti tuskallisesti hillitä itsensä ja pedon sisällään. Potilastietojen perusteella olet täysin terve ainakin useita tunteja päivässä. Uskoin tutkimuksiin ja laskin koska oli sopiva aika tulla tutkimaan tilannetta.
- Etkö pelkää minun äkkinäistä räjähtämistä?
- Olen siitäkin tietoinen, ja tiedän mitä asioita minun tulee välttää luonasi ollessani.
- Kuinka voit olla niin uskomattoman älykäs? psykologi kysyi aamuhuurteiselta vaimoltaan, joka lopetti aamukertomuksensa. - Ei minulla riittäisi kantti tuollaiseen kertomukseen, psykologi vastasi ja siirtyi ulos new yorkin bulevardille. Rikas nainen oli parhaillaan menossa hänen tomistoonsa. Psykologi palasi nopeasti sisälle ja huusi vaimolleen.
- Etkö voisi taas tuurata tänään Rouva Matlock on taas tulossa vastaanotolle.
- Oke, kuului unisesti. Rouva Matlock joutui odottamaan viisitoista minuuttia.- slam80
- Mikäs rouvaa vaivaa, ystävällinen nainen leperteli, saatteli Rouva Matlockin vastaanotolle.
- Missä on herra psykologi?
- Hän on vapaalla kaksi ensimmäistä tuntia.
- En, voi puhua sinulle haluan herra psykologin heti paikalla tänne, rouva päästeli hätääntyneitä ääniä. Psykologin vaimo asetteli rouvan puoliväkisin istuimeen ja pyysi rouvaa kertomaan asioitaan vapaasti.
- Voisitteko yrittää tavoittaa herra psykologin, rouva ei luovuttanut aikeistaan. Kasvipurkit olivat vaarassa levitä lattialle. Sateenvarjo huiteli ympyrän mallisessa järjestelmässä.
- Rauhoittukaa minullakin on psykologin tutkinto, nainen oli kiivastua oikeasti. Tilanteen karatessa aivan liian katastrofaaliseksi.
- Oletteko tekin psykologi? yhtä kova ihminen kuin Sokrates tai Platonkin? Rouvan naama oli edelleen epäilevässä mutreessa, mutta aavistus kunnioituksen häivää kutitteli hänen naamavärkkiään. Psykologin vaimo luetteli muutamia psylogian perustermejä.
- Minuutesi kehä yli indusoi.
Psygologi oli repiä persnahkansa. Hän hekotti aivan hillittömästi toisessa huoneessa. Tuoli oli lähteä hänen altaan ja niskat olivat lähellä murtua takana olevaan patteriin. Todennäköisyydet niille tapahtumille olivat onneksi äärimmäisen pienet, mutta ilmestyivät nekin yllättäen psykologin mieleen, sillä rouva villiintyi toisessa huoneessa aivan yliluonnolliseksi.
- Psykologi on tuolla huoneessa, rouva Matlock huusi korvia särkevästi. Pähkinät olisivat todellakin särkyneet, jos ne olisiva olleet aivan ääni lähteen vieressä. Ainakin tuo raavas villieläin olisi purrut ne rikki vahvoilla leuoillaan.
- Miten se jaksaa olla, niin arvaavainen, psykologi huokaisi syvään ja astui vastaanottohuoneeseen. - slam80
slam80 kirjoitti:
- Mikäs rouvaa vaivaa, ystävällinen nainen leperteli, saatteli Rouva Matlockin vastaanotolle.
- Missä on herra psykologi?
- Hän on vapaalla kaksi ensimmäistä tuntia.
- En, voi puhua sinulle haluan herra psykologin heti paikalla tänne, rouva päästeli hätääntyneitä ääniä. Psykologin vaimo asetteli rouvan puoliväkisin istuimeen ja pyysi rouvaa kertomaan asioitaan vapaasti.
- Voisitteko yrittää tavoittaa herra psykologin, rouva ei luovuttanut aikeistaan. Kasvipurkit olivat vaarassa levitä lattialle. Sateenvarjo huiteli ympyrän mallisessa järjestelmässä.
- Rauhoittukaa minullakin on psykologin tutkinto, nainen oli kiivastua oikeasti. Tilanteen karatessa aivan liian katastrofaaliseksi.
- Oletteko tekin psykologi? yhtä kova ihminen kuin Sokrates tai Platonkin? Rouvan naama oli edelleen epäilevässä mutreessa, mutta aavistus kunnioituksen häivää kutitteli hänen naamavärkkiään. Psykologin vaimo luetteli muutamia psylogian perustermejä.
- Minuutesi kehä yli indusoi.
Psygologi oli repiä persnahkansa. Hän hekotti aivan hillittömästi toisessa huoneessa. Tuoli oli lähteä hänen altaan ja niskat olivat lähellä murtua takana olevaan patteriin. Todennäköisyydet niille tapahtumille olivat onneksi äärimmäisen pienet, mutta ilmestyivät nekin yllättäen psykologin mieleen, sillä rouva villiintyi toisessa huoneessa aivan yliluonnolliseksi.
- Psykologi on tuolla huoneessa, rouva Matlock huusi korvia särkevästi. Pähkinät olisivat todellakin särkyneet, jos ne olisiva olleet aivan ääni lähteen vieressä. Ainakin tuo raavas villieläin olisi purrut ne rikki vahvoilla leuoillaan.
- Miten se jaksaa olla, niin arvaavainen, psykologi huokaisi syvään ja astui vastaanottohuoneeseen.Rouva Matlock hoippuroi pystyyn tuolista, julma katse kiersi psykologin vaimon vartalolla kuin halveksien sen hienomuotoisia kohoumia. Istuntohuoneessa potilas ei nähnyt onneksi tuolistaan puoskariaan.
- Kello on jo 8:20 ja te kuppaatte toisessa huoneessa, hän valisti huoneeseen saapunutta psykologia. Viereisen huoneen ovi oli jäänyt avoimeksi ja tietokoneen ruutu pilkotteli sieltä. Näytönsäästäjä oli käynnistynyt.
- Anteeksi, Mrs. Matlock, mutta minun oli pakko hoitaa tietokoneella muutama asia pois päiväjärjestyksestä, psykologi esiintyi hyvin lempeästi rouvalle. Nopeilla käden liikkeillä ja nyökkäyksillä hän yritti samalla ohjata vaimoaan pois huoneesta. Rouva Matlock kääntyi selin ennen kuin istuutui takaisin tuoliinsa. Psykologi saattoi heittää pienen kiitoksen poistuvalle vaimolleen, mutta rouva ei sitä onneksi huomannut.
- Anteeksi olen myöhässä, psykologi toisti ja pyysi rouvaa asettumaan takaisin istuimelleen. Rouva oli varannut eläketoimiston piikkiin ainakin yhteensä kolmen tunnin avautumissession. Psykologi oli usein katsellut samalle telvisiota, kun rouva oli möykännyt lapsen lapsistaan ja heidän huonoista äideistään. Rouvalla kun itsellään oli vain kolme poikaa, jotka olivat niin täydellisiä, että kuin suureksi ihmeeksi he olivat saaneet huonot miniät. Heidän sietämisessään ja kouluttamisessaan oli uskomaton määrä tekemistä.
- Kuunteletko alkuunkaan? Rouva ulvaisi psykologin suuntaan. Kannettavan kansi lävähti nopeasti kiinni ja myöntävät myhäily kierteli ilmassa rauhoittaen rouvan mielialaa.
- Olen sitä mieltä, että sinun olisi syytä hoitaa minijäsuhteesi parempaan kuntoon, koska vaikutat olevan heistä kovin epävarma. Ainakin kerrot heistä paljon outoja asioita. Tuntuuko sinusta koskaan, että muokkaat niitä itse lisää?
- Älkää minua neuvoko, rouva ärähti takaisin. Istunto keskeytyi niihin sanoihin päivän saapuessa lähemmäksi kahtatoista.
- Rouva on hyvä ja tulee ensiviikolla uudelleen. Näkemiin. - slam80
slam80 kirjoitti:
Rouva Matlock hoippuroi pystyyn tuolista, julma katse kiersi psykologin vaimon vartalolla kuin halveksien sen hienomuotoisia kohoumia. Istuntohuoneessa potilas ei nähnyt onneksi tuolistaan puoskariaan.
- Kello on jo 8:20 ja te kuppaatte toisessa huoneessa, hän valisti huoneeseen saapunutta psykologia. Viereisen huoneen ovi oli jäänyt avoimeksi ja tietokoneen ruutu pilkotteli sieltä. Näytönsäästäjä oli käynnistynyt.
- Anteeksi, Mrs. Matlock, mutta minun oli pakko hoitaa tietokoneella muutama asia pois päiväjärjestyksestä, psykologi esiintyi hyvin lempeästi rouvalle. Nopeilla käden liikkeillä ja nyökkäyksillä hän yritti samalla ohjata vaimoaan pois huoneesta. Rouva Matlock kääntyi selin ennen kuin istuutui takaisin tuoliinsa. Psykologi saattoi heittää pienen kiitoksen poistuvalle vaimolleen, mutta rouva ei sitä onneksi huomannut.
- Anteeksi olen myöhässä, psykologi toisti ja pyysi rouvaa asettumaan takaisin istuimelleen. Rouva oli varannut eläketoimiston piikkiin ainakin yhteensä kolmen tunnin avautumissession. Psykologi oli usein katsellut samalle telvisiota, kun rouva oli möykännyt lapsen lapsistaan ja heidän huonoista äideistään. Rouvalla kun itsellään oli vain kolme poikaa, jotka olivat niin täydellisiä, että kuin suureksi ihmeeksi he olivat saaneet huonot miniät. Heidän sietämisessään ja kouluttamisessaan oli uskomaton määrä tekemistä.
- Kuunteletko alkuunkaan? Rouva ulvaisi psykologin suuntaan. Kannettavan kansi lävähti nopeasti kiinni ja myöntävät myhäily kierteli ilmassa rauhoittaen rouvan mielialaa.
- Olen sitä mieltä, että sinun olisi syytä hoitaa minijäsuhteesi parempaan kuntoon, koska vaikutat olevan heistä kovin epävarma. Ainakin kerrot heistä paljon outoja asioita. Tuntuuko sinusta koskaan, että muokkaat niitä itse lisää?
- Älkää minua neuvoko, rouva ärähti takaisin. Istunto keskeytyi niihin sanoihin päivän saapuessa lähemmäksi kahtatoista.
- Rouva on hyvä ja tulee ensiviikolla uudelleen. Näkemiin.Odotussali oli tyhjä. Vakioasiakkaat olivat peruuttaneet aikojaan hyvän sään vuoksi. Ulkona oli loistavat purjehdus- ja uintikelit. Psykologi sulki vastaanoton oven perässään. Shortsit lepattivat tuulessa ja hänen kalpeat säärensä saivat aurinkoa. Mrs. Matlokin kanssa käyty kiivas keskustelu haihtui kääntyvän kadunkulmaan.
Snäkärin rasvaiset perunat kiemurtelivat tohtorin kurkusta alas väkinäisesti.
- Sinä tutkit ihmisten aivoja? kysyttiin yllättäen tuntemattomasta suunnasta.
Perunat meinasivat juuttua keuhkoputken alkuun, sillä sanat palauttivat Mrs. Matlocikin ihastuttavan vanhan aikaisen riehunnan mielenkätköistä.
- Olen täällä ylhäällä. Tulen alas, mies puhutteli ystävällisesti, koska oli huomannut tohtorin saavan lievän jännityskohtauksen. Tohtori katsoi ylös ja ikkunan karmien välistä pilkotti kiharainen nuoren miehen pää.
- Mitä asiasi koskee? Tohtori pyyhki sormensa liinaan, hän asettui takakenoon tietäväiseen asentoon.
- Olen tehnyt psykologisia löytöjä!, mies hihkaisi innoissaan. Tummat kädet ojensivat rypistyneitä paperin kappaleita tohtorille.
- Ei sellaisia asioita pidä nuorten viattomien poikien viedä ajatella.
- Katsokaa, poika pyysi innoissaan. Tohtori luki papereita pitkään, harkitusti. Hän kysyi lopulta.
- Oletko lukenut kirjallisuutta aiheesta?
- Vain teidän luonanne yhtenä päivänä, kun kävin uteliaisuuttani odotusalissasi.
- Epäselvien kirjainten seasta saatoin löytää ideoita, jotka on sovellettu nykyiseen tietämykseen. Ei sen ihmeellisempää.
Tohtori ei ollut pettynyt eikä yllättynyt. Näitähän tuli, joka päivä vastaan kadulla. Tarinat olivat päättyneet usein yhden illan jutteluun ja ihminen oli päättänyt lopettaa "aivotutkimukset" hänen kehoituksestaan. Olihan tarkoitus pitää yhteisö hyväntuulisena ja terveenä, jotta olisivat myös ystävällisiä toisilleen.
- Tulkaa luokseni ensi tiistaina, tohtori pyysi slummeissa asuvaa lasta tai mieshän alkoi jo olemaan. Päällepäin kaveri ei näyttänyt kovin eriskummalliselta, jotta hän olisi mikään maailman luokan nero.
- Tulen. Nähdään, mies hyvästeli ystävällisesti. Hän juoksi lauta käsillään keikkuen meren rannan syleilyn vetiseen myttyyn. - slam80
slam80 kirjoitti:
Odotussali oli tyhjä. Vakioasiakkaat olivat peruuttaneet aikojaan hyvän sään vuoksi. Ulkona oli loistavat purjehdus- ja uintikelit. Psykologi sulki vastaanoton oven perässään. Shortsit lepattivat tuulessa ja hänen kalpeat säärensä saivat aurinkoa. Mrs. Matlokin kanssa käyty kiivas keskustelu haihtui kääntyvän kadunkulmaan.
Snäkärin rasvaiset perunat kiemurtelivat tohtorin kurkusta alas väkinäisesti.
- Sinä tutkit ihmisten aivoja? kysyttiin yllättäen tuntemattomasta suunnasta.
Perunat meinasivat juuttua keuhkoputken alkuun, sillä sanat palauttivat Mrs. Matlocikin ihastuttavan vanhan aikaisen riehunnan mielenkätköistä.
- Olen täällä ylhäällä. Tulen alas, mies puhutteli ystävällisesti, koska oli huomannut tohtorin saavan lievän jännityskohtauksen. Tohtori katsoi ylös ja ikkunan karmien välistä pilkotti kiharainen nuoren miehen pää.
- Mitä asiasi koskee? Tohtori pyyhki sormensa liinaan, hän asettui takakenoon tietäväiseen asentoon.
- Olen tehnyt psykologisia löytöjä!, mies hihkaisi innoissaan. Tummat kädet ojensivat rypistyneitä paperin kappaleita tohtorille.
- Ei sellaisia asioita pidä nuorten viattomien poikien viedä ajatella.
- Katsokaa, poika pyysi innoissaan. Tohtori luki papereita pitkään, harkitusti. Hän kysyi lopulta.
- Oletko lukenut kirjallisuutta aiheesta?
- Vain teidän luonanne yhtenä päivänä, kun kävin uteliaisuuttani odotusalissasi.
- Epäselvien kirjainten seasta saatoin löytää ideoita, jotka on sovellettu nykyiseen tietämykseen. Ei sen ihmeellisempää.
Tohtori ei ollut pettynyt eikä yllättynyt. Näitähän tuli, joka päivä vastaan kadulla. Tarinat olivat päättyneet usein yhden illan jutteluun ja ihminen oli päättänyt lopettaa "aivotutkimukset" hänen kehoituksestaan. Olihan tarkoitus pitää yhteisö hyväntuulisena ja terveenä, jotta olisivat myös ystävällisiä toisilleen.
- Tulkaa luokseni ensi tiistaina, tohtori pyysi slummeissa asuvaa lasta tai mieshän alkoi jo olemaan. Päällepäin kaveri ei näyttänyt kovin eriskummalliselta, jotta hän olisi mikään maailman luokan nero.
- Tulen. Nähdään, mies hyvästeli ystävällisesti. Hän juoksi lauta käsillään keikkuen meren rannan syleilyn vetiseen myttyyn.Laineet iskeytyivät voimallisina rantaan. Tyrskyjen seassa lasketteli muutama uskalias ihminen. Vesimassojen pyörteissä ja aaltojen harjalla vilkkuvat kädet yrittivät säilyttää tasapainonsa epävakaalla laudalla. Tohtori kantoi oman lautansa rantaan. Hieman oli taas kertynyt vatsaa lisää hänen keskivartalonsa kaunistukseksi. Tohtori yritti imeä vatsaa mahdollisemman paljon sisään ja pitää asentoaan ryhdikkäänä.
- Kyllä sinun pitäisi alkaa taas urheilemaan kovemmin, oli hänen vaimonsakkin yrittänyt painostaa viime aikoina. Lepääminen oli vienyt voiton.
- Haluatko rasvaimun pappa, nuori kiharapäinen poika juoksi pyykkilautansa kanssa aalloista. Tohtori meni aavistuksen hämilleen. Häntä vaivaavaa kuuluisa teoriakapasiteetti vaikeutti suhtautumasta asioihin aivan entisellä normaalilla hanakkuudella. Vitsi oli kuitenkin ymmärretty ja tohtorimaiset silmät hymyilivät.
- Sinäkin siis lautailet?
- Olen minä muutaman kerran käynyt testaamassa. Tohtori vastasi vaatimattomasti kysymykseen, vaikka olisi voinut mahtailla vanhoilla suorituksillaan. Ne olivat menneiden kesien esikoita eikä hän halunnut niitä nostaa omaksi kunniakseen.
- Käydään testaamassa, kiharapäinen omalaatuista teoriaa ihmistotuudesta valmistanut poika juoksi takaisin aaltoihin. Energiaa oli niin valtavasti, että hän ei malttanut olla aloillaan. Aallot löivät uhmakkaina vastaan ja vanha sotaratsun taidokkuus oli ensimetreillä täysin kateissa. Hän yritti kaivaa entisiä uhmakkaita ajatuksia muille näyttämisestä, ja osaamisen riemusta. Pienen lämittelyn jälkeen asiat alkoivat sujua. Aalto ei vienyt enää miestä, vaan hän saattoi ratsastaa hetken pinnalla.
Ylävitoset napsahtivat rannalla yhteen ja tohtori unohti jännittää lihavoitunutta vatsaansa.
- Läps, rasvaimulle tai sitten jokaisena aamuna uimaan.
- Tule katsomaan toimistolleni. Kumpi voittaa aivollisen keskustelun ensi tiistaina, tohtori kuittaili hyväntahtoisesti. Vaimo saapui hakemaan hänet kotiin. - slam80
slam80 kirjoitti:
Laineet iskeytyivät voimallisina rantaan. Tyrskyjen seassa lasketteli muutama uskalias ihminen. Vesimassojen pyörteissä ja aaltojen harjalla vilkkuvat kädet yrittivät säilyttää tasapainonsa epävakaalla laudalla. Tohtori kantoi oman lautansa rantaan. Hieman oli taas kertynyt vatsaa lisää hänen keskivartalonsa kaunistukseksi. Tohtori yritti imeä vatsaa mahdollisemman paljon sisään ja pitää asentoaan ryhdikkäänä.
- Kyllä sinun pitäisi alkaa taas urheilemaan kovemmin, oli hänen vaimonsakkin yrittänyt painostaa viime aikoina. Lepääminen oli vienyt voiton.
- Haluatko rasvaimun pappa, nuori kiharapäinen poika juoksi pyykkilautansa kanssa aalloista. Tohtori meni aavistuksen hämilleen. Häntä vaivaavaa kuuluisa teoriakapasiteetti vaikeutti suhtautumasta asioihin aivan entisellä normaalilla hanakkuudella. Vitsi oli kuitenkin ymmärretty ja tohtorimaiset silmät hymyilivät.
- Sinäkin siis lautailet?
- Olen minä muutaman kerran käynyt testaamassa. Tohtori vastasi vaatimattomasti kysymykseen, vaikka olisi voinut mahtailla vanhoilla suorituksillaan. Ne olivat menneiden kesien esikoita eikä hän halunnut niitä nostaa omaksi kunniakseen.
- Käydään testaamassa, kiharapäinen omalaatuista teoriaa ihmistotuudesta valmistanut poika juoksi takaisin aaltoihin. Energiaa oli niin valtavasti, että hän ei malttanut olla aloillaan. Aallot löivät uhmakkaina vastaan ja vanha sotaratsun taidokkuus oli ensimetreillä täysin kateissa. Hän yritti kaivaa entisiä uhmakkaita ajatuksia muille näyttämisestä, ja osaamisen riemusta. Pienen lämittelyn jälkeen asiat alkoivat sujua. Aalto ei vienyt enää miestä, vaan hän saattoi ratsastaa hetken pinnalla.
Ylävitoset napsahtivat rannalla yhteen ja tohtori unohti jännittää lihavoitunutta vatsaansa.
- Läps, rasvaimulle tai sitten jokaisena aamuna uimaan.
- Tule katsomaan toimistolleni. Kumpi voittaa aivollisen keskustelun ensi tiistaina, tohtori kuittaili hyväntahtoisesti. Vaimo saapui hakemaan hänet kotiin.Tiistaina saapui Mrs. Matlock kasseineen. Minijät olivat taas saaneet kuulla kohtalonsa ja asiat olivat kaukana poissa tolaltaan.
- Hmm. Olisko aviomiehesi halunnut sinun olevan äkäinen lastesi perheille.
- Ei, Keijo oli hyvätahtoinen mies, vaikka halusikin juoda paljon viinaa, Mrs. Matlock nyyhkytti hiljaa.
- Keijo osasi sanoa sanat oikein. Minun on häntä ikävä. Kukahan on mahtanut tuoda ne karmeet kukat hänen haudalleen. Poistin ne eilen. Ettei vain kukaan...
- Harvemmin kukkia siirrellään pahoissa aikeissa, rouva hyvä. Yrittäisit enemmän kuunnella sukulaisiasi, jotta heidän olisi mukavampi käydä luonasi, tohtori narisi vaivalloisella äänellä. Hän halusi todella auttaa, mutta voimat alkoivat uupumaan. Tauko olisi todella paikallaan, koska kolmas tunti oli jo täyttymässä.
- Näkemiin.
- Nähdään taas, ja kiitos
Useista erilaisista aivosairauksista kärsivät ihmiset vierailivat loppupäivän aikana. Tauot, kofeiini pitivät tohtorin hereillä. Tohtori ei itse jaksanut keskittyä täydellä teholla heidän ongelmiinsa, sillä jokainen potilas oli ennaltaan tuttu tapaus. Mies yritti kaikkensa, mutta lopulta hän nukahti viimeisen asiakkaan kuiskaillessa hiljaa kirjoittamaansa runoutta.
- Voinko jo lopettaa, viimeinen asiakas kysyi vaitonaisesti. Asiakkaan kasvot kääntyivät nukkuvaan tohtoriin.
- Vai, että täällä nukutaan vain. Vihaisesti nauravat kasvot kuristivat heräävän tohtorin pelokkaaksi rotaksi, joka sukelsi kolostaan ulos takaisin tilannetta ohjaavaksi mieheksi.
- Anteeksi, tohtori sopersi. - Olin eilen merellä lautailemassa pitkän päivän, ja en saanut unta mustelmien vuoksi.
- Voinko korvata tämän jotenkin.
- Ottakaa runokirjani.
- Mielelläni, unelias tohtori tutki sivuja. Tohtorin silmät suurenivat ja hän totesi niiden olevan oikeasti hyviä. - slam80
slam80 kirjoitti:
Tiistaina saapui Mrs. Matlock kasseineen. Minijät olivat taas saaneet kuulla kohtalonsa ja asiat olivat kaukana poissa tolaltaan.
- Hmm. Olisko aviomiehesi halunnut sinun olevan äkäinen lastesi perheille.
- Ei, Keijo oli hyvätahtoinen mies, vaikka halusikin juoda paljon viinaa, Mrs. Matlock nyyhkytti hiljaa.
- Keijo osasi sanoa sanat oikein. Minun on häntä ikävä. Kukahan on mahtanut tuoda ne karmeet kukat hänen haudalleen. Poistin ne eilen. Ettei vain kukaan...
- Harvemmin kukkia siirrellään pahoissa aikeissa, rouva hyvä. Yrittäisit enemmän kuunnella sukulaisiasi, jotta heidän olisi mukavampi käydä luonasi, tohtori narisi vaivalloisella äänellä. Hän halusi todella auttaa, mutta voimat alkoivat uupumaan. Tauko olisi todella paikallaan, koska kolmas tunti oli jo täyttymässä.
- Näkemiin.
- Nähdään taas, ja kiitos
Useista erilaisista aivosairauksista kärsivät ihmiset vierailivat loppupäivän aikana. Tauot, kofeiini pitivät tohtorin hereillä. Tohtori ei itse jaksanut keskittyä täydellä teholla heidän ongelmiinsa, sillä jokainen potilas oli ennaltaan tuttu tapaus. Mies yritti kaikkensa, mutta lopulta hän nukahti viimeisen asiakkaan kuiskaillessa hiljaa kirjoittamaansa runoutta.
- Voinko jo lopettaa, viimeinen asiakas kysyi vaitonaisesti. Asiakkaan kasvot kääntyivät nukkuvaan tohtoriin.
- Vai, että täällä nukutaan vain. Vihaisesti nauravat kasvot kuristivat heräävän tohtorin pelokkaaksi rotaksi, joka sukelsi kolostaan ulos takaisin tilannetta ohjaavaksi mieheksi.
- Anteeksi, tohtori sopersi. - Olin eilen merellä lautailemassa pitkän päivän, ja en saanut unta mustelmien vuoksi.
- Voinko korvata tämän jotenkin.
- Ottakaa runokirjani.
- Mielelläni, unelias tohtori tutki sivuja. Tohtorin silmät suurenivat ja hän totesi niiden olevan oikeasti hyviä.- Te yhteiskunnan sonnit ja älyttömät päättäjät, saarnasi aamun ensimmäinen potilas uhmakkaasti elehtien. Useampien yhteisömme nuorten ihmisten mielestä se olisi ollut erittäin hauska näky, mutta ei se sitä todellakaan ollut. Olisiko mies sitten yhteisön inhorealismiin aikanaan uudelleen liittyessään halukas nauramaan itsestään tehdylle pienelle videopätkälle, jonka avulla heitä yritettiin saada ymmärtämään kohtauksiaan.
- Ottakaa vain mukava asento ja rauhoittukaa, tohtori kehoitti ystävällisesti hyristen. Tohtorin siistin sisätyön aiheuttama käsien pehmeys herätti suurta kummeksuntaa vahvassa Suomalaisessa perämetsien miehessä. Niskat olivat vahvistuneet voimakkaassa työssä. Hän oli melkein niitä viimeisiä yhteiskunnan sotureita, jolla oli vielä lihakset jäljellä.
- Kertokaa nyt mikä minua vaivaa, senkin yhteisön kätyrit. Raadoin vuoksenne vuosia ja haluan saada siitä palkinnon, mies kiirehti huutamaan ajatusten syöttötuolista. Tohtori istui ja tuijotti pettyneenä tyhjyyteen.
- Yritän ratkaista, kuinka pystyn palauttamaan terveytenne, hän mutisi hajamielisesti. Siistin sisätyön pyhittämät sormet asettelivat sanoja kauniiseen järjestykseen. Yhteisölle suuttuneella miehellä vaikutti olevan terävät älykkyyden kahvat, jotka saavuttivat täyteydensä eräänlaisessa huutamisessa. Miehen selvittyä hurmostilasta saattoi hän puhua taas hieman tasapainoisemmin.
- Kuinka ratkaista hallitsemattomuuden kriisi sinussa? Tohtori kysyi aivan miehen naaman vierestä. Toimistotuolin pyörät liikkuivat edes takaisin huoneessa.
- Voisitko olla paikallasi kerron sinulle kertomuksen, potilas kehoitti. Äänen paino oli vihaisen vimman ja naurun sekoitteinen. Tohtori ei asettanut asialle estettä, vaan kehoitti humoristisesti yrittäen vapauttaa tilannetta rakentavammaksi.
- Olkaa hyvä vain siksi te täällä istutte.
- Tuli vain mieleeni sinun rullailustasi tuolla yhteisön tarjoamalla toimistorullatuolilla. Olin vielä ylä-asteella koulussa, ja eräs opettaja harjoittelija kertoi, että oli aina halunnut ajella opettajan tuolilla... Kertomus keskeytyi ja mies pudotti lempeän äänensä pois listalta.
- Miksi keskeytitte?
- Tuli mieleeni jotakin muuta, josta en halua puhua. - slam80
slam80 kirjoitti:
- Te yhteiskunnan sonnit ja älyttömät päättäjät, saarnasi aamun ensimmäinen potilas uhmakkaasti elehtien. Useampien yhteisömme nuorten ihmisten mielestä se olisi ollut erittäin hauska näky, mutta ei se sitä todellakaan ollut. Olisiko mies sitten yhteisön inhorealismiin aikanaan uudelleen liittyessään halukas nauramaan itsestään tehdylle pienelle videopätkälle, jonka avulla heitä yritettiin saada ymmärtämään kohtauksiaan.
- Ottakaa vain mukava asento ja rauhoittukaa, tohtori kehoitti ystävällisesti hyristen. Tohtorin siistin sisätyön aiheuttama käsien pehmeys herätti suurta kummeksuntaa vahvassa Suomalaisessa perämetsien miehessä. Niskat olivat vahvistuneet voimakkaassa työssä. Hän oli melkein niitä viimeisiä yhteiskunnan sotureita, jolla oli vielä lihakset jäljellä.
- Kertokaa nyt mikä minua vaivaa, senkin yhteisön kätyrit. Raadoin vuoksenne vuosia ja haluan saada siitä palkinnon, mies kiirehti huutamaan ajatusten syöttötuolista. Tohtori istui ja tuijotti pettyneenä tyhjyyteen.
- Yritän ratkaista, kuinka pystyn palauttamaan terveytenne, hän mutisi hajamielisesti. Siistin sisätyön pyhittämät sormet asettelivat sanoja kauniiseen järjestykseen. Yhteisölle suuttuneella miehellä vaikutti olevan terävät älykkyyden kahvat, jotka saavuttivat täyteydensä eräänlaisessa huutamisessa. Miehen selvittyä hurmostilasta saattoi hän puhua taas hieman tasapainoisemmin.
- Kuinka ratkaista hallitsemattomuuden kriisi sinussa? Tohtori kysyi aivan miehen naaman vierestä. Toimistotuolin pyörät liikkuivat edes takaisin huoneessa.
- Voisitko olla paikallasi kerron sinulle kertomuksen, potilas kehoitti. Äänen paino oli vihaisen vimman ja naurun sekoitteinen. Tohtori ei asettanut asialle estettä, vaan kehoitti humoristisesti yrittäen vapauttaa tilannetta rakentavammaksi.
- Olkaa hyvä vain siksi te täällä istutte.
- Tuli vain mieleeni sinun rullailustasi tuolla yhteisön tarjoamalla toimistorullatuolilla. Olin vielä ylä-asteella koulussa, ja eräs opettaja harjoittelija kertoi, että oli aina halunnut ajella opettajan tuolilla... Kertomus keskeytyi ja mies pudotti lempeän äänensä pois listalta.
- Miksi keskeytitte?
- Tuli mieleeni jotakin muuta, josta en halua puhua.- Yhteiskunta sinun sontasi haisee. Väkipyöriesi näennäisyys on kuin katkelma todellisuudesta, jota ei oikeasti ole tai ei ainakaan saisi olla, kiharapäinen nuori viisauksia löytänyt mies vääntelehti tuskaisen näköisenä ilosta. Nauru purkautui ilmaan uskomattomalla aamuehtoo paineella.
- Olet vielä nuorinta ja vaapaasti viisainta kaartia koko universaalissa, tohtori naureskeli kuivasti takaisin. - Annatko olla minun potilastietoni rauhassa. Otetaan löytämäsi asia esille.
- Mikä asia?! Nuori kaveri jatkoi iloisemistaan toimenpidehuoneessa. Kukkaruukut olivat vaarassa saada vapaita iskuja nuoren miehen ruumiista. Useammat viisaimmat olisivat pohtineet, onko hänellä vapaatahto, mutta yhteisöstä vapaata oli vaikea marsittaa esille ainakaan vallitsevasta maailmasta. Sen "yläpuolellakin" oleminen olisi vain sen opeista irronnutta pilkkaamista.
- Mrs. Matlock:kaan ei ole noin pahaenteinen, tohtori sanoi yrittäen epätoivoisia konsteja tilanteen rauhoittamiseen.
- Mrs. Matlock. Hahahaa... Ditto mikä nimi!? Mistä tuon keksit?
- Hän on eräs rouva, joka vierailee yleensä tiistaina. Mielivaltaisesti myös muinakin päivinä, jos sattuu olemaan tiukoissa vaikeuksissa. Hän täyttää ensi vuonna seitsemänkymmentäviisi ja sanoo psykokäyntiensä vuoksi olevan paremmassa kunnossa kuin muuten olisi.
- Hyvä on, nuorimies rauhoittui nuoruutensa vimmapiikistä lauheammaksi ja halusi olla taas rauhallisempi. Halusi tai halusi, mutta välillä hänen naamansa vääntyi kuin väkisin hymyyn. Naurua ei pidätellyt välillä mikään tohtorin ilmoittama hauskan kuulloinen vastaväittely.
- Haluatko nyt puhua siitä ilmoittamastasi löydöksestä ja ideakriittisyyden huipentumasta puristuneen sanaelmakokoelmasta, tohtori oli todellakin aikeissa pitää pintansa varteenotettavana älykkäänä ihmisenä.
- Hahaha, mitä sanojen vääntelyä, vesseli ei ollut pysä hosuissaan. Pian hänen korvansa menivät luimuun aikansa naurettuaan kuin nauruherätyksessä konsanaan.
- Pidetään pieni tauko, tohtori tuuletteli ilmaa kiinasta ostamallaan Gheisaviuhkalla. Ikkuna oli jo auki, mutta se ei juurikaan auttanut.
Nuoren miehen housuissa haisi naurupaskat. - slam80
slam80 kirjoitti:
- Yhteiskunta sinun sontasi haisee. Väkipyöriesi näennäisyys on kuin katkelma todellisuudesta, jota ei oikeasti ole tai ei ainakaan saisi olla, kiharapäinen nuori viisauksia löytänyt mies vääntelehti tuskaisen näköisenä ilosta. Nauru purkautui ilmaan uskomattomalla aamuehtoo paineella.
- Olet vielä nuorinta ja vaapaasti viisainta kaartia koko universaalissa, tohtori naureskeli kuivasti takaisin. - Annatko olla minun potilastietoni rauhassa. Otetaan löytämäsi asia esille.
- Mikä asia?! Nuori kaveri jatkoi iloisemistaan toimenpidehuoneessa. Kukkaruukut olivat vaarassa saada vapaita iskuja nuoren miehen ruumiista. Useammat viisaimmat olisivat pohtineet, onko hänellä vapaatahto, mutta yhteisöstä vapaata oli vaikea marsittaa esille ainakaan vallitsevasta maailmasta. Sen "yläpuolellakin" oleminen olisi vain sen opeista irronnutta pilkkaamista.
- Mrs. Matlock:kaan ei ole noin pahaenteinen, tohtori sanoi yrittäen epätoivoisia konsteja tilanteen rauhoittamiseen.
- Mrs. Matlock. Hahahaa... Ditto mikä nimi!? Mistä tuon keksit?
- Hän on eräs rouva, joka vierailee yleensä tiistaina. Mielivaltaisesti myös muinakin päivinä, jos sattuu olemaan tiukoissa vaikeuksissa. Hän täyttää ensi vuonna seitsemänkymmentäviisi ja sanoo psykokäyntiensä vuoksi olevan paremmassa kunnossa kuin muuten olisi.
- Hyvä on, nuorimies rauhoittui nuoruutensa vimmapiikistä lauheammaksi ja halusi olla taas rauhallisempi. Halusi tai halusi, mutta välillä hänen naamansa vääntyi kuin väkisin hymyyn. Naurua ei pidätellyt välillä mikään tohtorin ilmoittama hauskan kuulloinen vastaväittely.
- Haluatko nyt puhua siitä ilmoittamastasi löydöksestä ja ideakriittisyyden huipentumasta puristuneen sanaelmakokoelmasta, tohtori oli todellakin aikeissa pitää pintansa varteenotettavana älykkäänä ihmisenä.
- Hahaha, mitä sanojen vääntelyä, vesseli ei ollut pysä hosuissaan. Pian hänen korvansa menivät luimuun aikansa naurettuaan kuin nauruherätyksessä konsanaan.
- Pidetään pieni tauko, tohtori tuuletteli ilmaa kiinasta ostamallaan Gheisaviuhkalla. Ikkuna oli jo auki, mutta se ei juurikaan auttanut.
Nuoren miehen housuissa haisi naurupaskat.- Jeesus Kristus rakastaa sinuakin rakas tohtori, potilaan äänessä oli varovainen pyyteettömyys. Hän näytti nöyrältä ja rakastavaiselta. Tohtorin kyynelkanavia kutitteli vuosien älykkyystaistelun poissulkemat normaalit kyyneleet.
- Rouva te olette erittäin terve fyysisesti ja henkisesti. Lukuunottamatta käsittämätöntä tarvettanne saarnata ja uskomattoman rakastavaa ja pyyteetöntä olemustanne. Olette yhteisöön soveltuva erittäin mallikelpoinen asiakas, jos saan käyttää tuollaista nimitys tieteellisen taustani vuoksi.
- Haluan pitää nyt tauon. Voitko odottaa viisitoista minuuttia, tohtori pyysi nöyrimmin. Valkoinen takki ja sandaalit astelivat viereiseen huoneeseen. Ovi sulkeutui perässä karmien yläreunassa olevan pumpun välityksellä. Mies lysähti tuoliin. Ajatukset viipyivät edelleen Jumalassa ja hänen mahdollisessa olemassa olossaan. - Olisko tuolla naisella kallossaan jotain sellaista, mitä hän myös saattaisi kaivata itselleen.
Ihmisen kallon rakenne teki ihmisten ilmoittamasta asiasta mysteerisen, koska olihan se kasvatettu vanhojen aatteiden mukaan. Geenit tulisivat aina ratkaisemaan osan aivokartan merkityksestä, jossa luovivat Aristoteleen pohdinta ja plaotonin taidot kirjoittaa niistä ymmärrettävä umpinainen kehä. Platon paljastaa neroutensa, kun hän luulee maailman olevan eräänlainen heijaste jostakin paremmasta. Sen selkeämpää kuvausta ihmisen aivotoiminnasta tuskin voidaan enää ilmoittaa maailmalle.
Viisitoistaminuuttia oli kulunut umpeen ja aiemmat lupaukset toteutettiin.
- Rouva, olette lähellä myötätunnon kenttää ja oivallatte maailman pyhemmin ja haluatte muuttaa sen oman kenttänne mukaiseksi.
- Ö, mitä te selostatte, rouva vastaa nöyrästi. - En minä köyhä uskovainen osaa saattaa sanojoa noin hienoon asemaan. Jeesuksessa on turvani.
- Ei se haittaa rouva. Jeesus oli aikoinaan hyvä ihminen uskokaa ja luottakaa hänen ilmoittamaansa viisauteen, jos tahdotte.
- Jeesus on ainoa oikea tie totuuteen! Pieni leppeä huudahdus kajahti ilmoille ja tohtorille iskeytyi jälleen lapsuuden autenttiset lastenkertomukset taivaasta mieleen.
- On Jeesus hyvä. Kiitos hänelle ja näkemiin.
Puhelin soi hiljaisessa toimistossa. Tohtori havahtui alakuloisista mietteistään. Toimiston takapihalla juoksenteli kaksi koiraa ja lapset ilkamoitsivat hiekkalaatikolla. Käsi venytteli ensin vasemmalle ja sitten oikealle, kunnes hän tarttui luuriin.
- Uskotko ääreisessä hyvyydessä olevan kaiken tämän universaalin ratkaisun? Tohtori huudahti puhelimeen. Hän oli menettämässä elämän kantamisen tasapainon ja kuolevaisuutensa edessä hän uskalsi esittää rohkeampia kysymyksiä.
- Ainakin sinun oma pelastumisesi hyvyyteen se tulisi olemaan. Joku ulkoinen olento saattaa ratkaista loput, puhelin vastasi takaisin. Tohtori löi puhelimen kiinni ja juoksi ulos.
- Jumalani miksi minä olen tällainen, tohtori nosti julmasti nyrkkinsä kohti taivasta ja hänen kasvoillaan oli voimakas urhoollinen ilme. Sandaalit seisoivat Johhny Cashin haudan juurella.
- Miksi niin paljon tyhmyyttä minulle Jumala ja miksi niin paljon vakaata älyä heille pyhille, jotka johtavat kansaasi Amerikkaa! Puut lepattivat tuulessa. Hiljainen liikenteen pauhina jatkui etäällä. Aurinko paistoi taas seniitistä. Kysyjä nöyrtyi polvilleen.
- Nousehan siitä ja tule takaisin töihin. Et tiedä, mistä olet tullut ja minne menevä.
Tohtorin viisas vaimo seisoi selkä tammea vasten.
- Minulla on autossa mukana lainelautasi. - Laamanni
slam80 kirjoitti:
- Jeesus Kristus rakastaa sinuakin rakas tohtori, potilaan äänessä oli varovainen pyyteettömyys. Hän näytti nöyrältä ja rakastavaiselta. Tohtorin kyynelkanavia kutitteli vuosien älykkyystaistelun poissulkemat normaalit kyyneleet.
- Rouva te olette erittäin terve fyysisesti ja henkisesti. Lukuunottamatta käsittämätöntä tarvettanne saarnata ja uskomattoman rakastavaa ja pyyteetöntä olemustanne. Olette yhteisöön soveltuva erittäin mallikelpoinen asiakas, jos saan käyttää tuollaista nimitys tieteellisen taustani vuoksi.
- Haluan pitää nyt tauon. Voitko odottaa viisitoista minuuttia, tohtori pyysi nöyrimmin. Valkoinen takki ja sandaalit astelivat viereiseen huoneeseen. Ovi sulkeutui perässä karmien yläreunassa olevan pumpun välityksellä. Mies lysähti tuoliin. Ajatukset viipyivät edelleen Jumalassa ja hänen mahdollisessa olemassa olossaan. - Olisko tuolla naisella kallossaan jotain sellaista, mitä hän myös saattaisi kaivata itselleen.
Ihmisen kallon rakenne teki ihmisten ilmoittamasta asiasta mysteerisen, koska olihan se kasvatettu vanhojen aatteiden mukaan. Geenit tulisivat aina ratkaisemaan osan aivokartan merkityksestä, jossa luovivat Aristoteleen pohdinta ja plaotonin taidot kirjoittaa niistä ymmärrettävä umpinainen kehä. Platon paljastaa neroutensa, kun hän luulee maailman olevan eräänlainen heijaste jostakin paremmasta. Sen selkeämpää kuvausta ihmisen aivotoiminnasta tuskin voidaan enää ilmoittaa maailmalle.
Viisitoistaminuuttia oli kulunut umpeen ja aiemmat lupaukset toteutettiin.
- Rouva, olette lähellä myötätunnon kenttää ja oivallatte maailman pyhemmin ja haluatte muuttaa sen oman kenttänne mukaiseksi.
- Ö, mitä te selostatte, rouva vastaa nöyrästi. - En minä köyhä uskovainen osaa saattaa sanojoa noin hienoon asemaan. Jeesuksessa on turvani.
- Ei se haittaa rouva. Jeesus oli aikoinaan hyvä ihminen uskokaa ja luottakaa hänen ilmoittamaansa viisauteen, jos tahdotte.
- Jeesus on ainoa oikea tie totuuteen! Pieni leppeä huudahdus kajahti ilmoille ja tohtorille iskeytyi jälleen lapsuuden autenttiset lastenkertomukset taivaasta mieleen.
- On Jeesus hyvä. Kiitos hänelle ja näkemiin.
Puhelin soi hiljaisessa toimistossa. Tohtori havahtui alakuloisista mietteistään. Toimiston takapihalla juoksenteli kaksi koiraa ja lapset ilkamoitsivat hiekkalaatikolla. Käsi venytteli ensin vasemmalle ja sitten oikealle, kunnes hän tarttui luuriin.
- Uskotko ääreisessä hyvyydessä olevan kaiken tämän universaalin ratkaisun? Tohtori huudahti puhelimeen. Hän oli menettämässä elämän kantamisen tasapainon ja kuolevaisuutensa edessä hän uskalsi esittää rohkeampia kysymyksiä.
- Ainakin sinun oma pelastumisesi hyvyyteen se tulisi olemaan. Joku ulkoinen olento saattaa ratkaista loput, puhelin vastasi takaisin. Tohtori löi puhelimen kiinni ja juoksi ulos.
- Jumalani miksi minä olen tällainen, tohtori nosti julmasti nyrkkinsä kohti taivasta ja hänen kasvoillaan oli voimakas urhoollinen ilme. Sandaalit seisoivat Johhny Cashin haudan juurella.
- Miksi niin paljon tyhmyyttä minulle Jumala ja miksi niin paljon vakaata älyä heille pyhille, jotka johtavat kansaasi Amerikkaa! Puut lepattivat tuulessa. Hiljainen liikenteen pauhina jatkui etäällä. Aurinko paistoi taas seniitistä. Kysyjä nöyrtyi polvilleen.
- Nousehan siitä ja tule takaisin töihin. Et tiedä, mistä olet tullut ja minne menevä.
Tohtorin viisas vaimo seisoi selkä tammea vasten.
- Minulla on autossa mukana lainelautasi.- Sinä olet nukahtanut sinne minne sinun piti mutta heräät ihan väärän lauman luota, kuului pään sisältä.
- Tiedän itse mitä teen, kimahti tohtori puoliunessa ja oikoi vaivaantuneena kaulustaan.
Se mikä sisällä liikahti ei ollut todellakaan paska.
Oli pakko nousta ja mennä johonkin missä saisi olla yksin. Parvekkeelle, takoi päässä, onko tässä talossa parveke, eikä sinne mahtunut enää muuta.
Niin paljon kuviteltua, ettei pää enää pysynyt kasassa. Vaikka hän kuinka oli tohtori ja kasasi muita. Ei edes tähti, ei tähdenlento. Pimeys hänen päänsä oli, totaalinen musta maski.
Parvekkeen kaiteen vierestä oli vähällä pudota pisara. Sen tohtori nieli itseensä ja pyyhkäisi otsansa rypyt kondikseen. Mikä viinan määrä. Tai kaljaa, jotain.
Halu oli ollut silmitön ja sydämetön ja hän oli mies. Jumalan kuva. Kyrväkäs. Helvetinmoinen jano kävi kielelle ja hän näki yhdet ainoat silmät edessään. Ilman laseja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)332244Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu81882- 151341
- 81230
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w211215- 161140
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51081- 71035
- 61024
- 12997