olen....

Jos olet hiljainen ja hiukan syrjäänvetäytyvä persoona (ei mitään pahaa näissä ominaisuuksissa), voi olla kannataltasi helpompaa, että et asiaa paljasta tai ainakaan pidä siitä hirveästi melua. Jotkut ovat puolestaan ennestään suosittuja ja sosiaalisesti lahjakkaita oppilaita, joten he voivat kyetä kääntämään tämänkin ominaisuuden omassa persoonassaan hyödykseen: tämähän voi olla varsin erikoinen juttu esim. naisten mielestä, joista osa saattaa haluta tutustua sinuun sen jälkeen, kun homoutesi on tullut heille ilmi.

Sen lisäksi muiden hyväksyntään/reagointiin vaikuttaa se, millaisen kuvan omasta suhtautumisestasi homouteen annat: ihmiset ja varsinkin teinit ovat kuin koirat - ne haistavat epäröimisesti ja pelkosi heti. Jos osoitat heidän edessään häpeää homouttasi kohtaan, voit olla tasan tarkkaan varma siitä, että tämä heikkous ei jää käyttämättä hyväksi esim. kiusaamisen muodossa.

Jos olisin sinä, en hakisi välttämättä seuraa koulusta tai lähipiiristä: se on liian riskialtista paljastumisen suhteen. Sen lisäksi monet tuon ikäiset homot yrittävät epätoivoisesti seukata naisten kanssa, vetävät (hetero)roolia ja yrittävät kieltää heräävät tunteensa, joten näin kypsymättömistä tapauksista tuskin (vielä) seuraa löydät. Jos kuitenkin asut isommalla paikkakunnalla (Tampere, Helsinki, Turku, Oulu), saattaisi olla hyvä ottaa yhteyttä SETA:aan, joka järjestää toimintaa myös nuorille. Siellä on helpompi tutustua muihin nuoriin vapaasti - ilman, että on seksi heti mukana, ja opit siinä samalla suhtautumaan seksuaalisuuteesi normaalisti. Ehdottomasti näin päin ennen, kuin ryntää suoraa päätä sänkyyn/suhteeseen. Toinen tapa on sitten netti, josta on tullut suosittu homojen keskuudessa. Ainakin ruotsalaisessa www.qruiser.se:ssä näyttäisi olevan jopa 15 vuotiaita (myös suomalaisia).

Sen verran varoittaisin, että eräät nimeltä mainitsemattomat suomalaiset seuranhakupalvelut ja chätit kannattanee kiertää ehdottamasti kaukaa. Oikeastaan sanoisin, että kaikki suomalaiset...

Ai niin, itsemurha ei ole koskaan ratkaisu. Sulla on vielä koko elämä edessä. ET voi edes aavistaa, mitä kaikkea kivaa se voi tuoda tullessaan ja kaikki se jää kokematta, jos moisen päätöksen tekisit. Teini-ikä menee nopeasti ohitse ja se on vain yksi vaihe elämässä.

kertoa että nyt jo hohta 60v en vaihtaisi päivääkään pois. Tiedostin jo viisi vuotiaana pikku poikana että miesten kaluissa oli jotakin mielenkiintoista. En tietenkään ymmärtänyt mistä oli kysymys mutta sen tiesin että ei siitä voinut puhua kenenkään kanssa. Murrosikäisenä tajusi että ei se kiinnostus pesemälläkään lähde. Minulla oli se onni että paras kaverini joka oli minua puoli vuotta vanhempi oli kiinnostunut runkkaamisesta vaikka ei ollut muutoin samasta sukupuolesta kiinostunut. Yhdessä siis runkattiin itseämme ja toisiamme.
Minun aikanani koko asia oli vielä rikoslaissa kielletty. Se poistettiin vasta 1971 jolloin olin jo aikuinen. Arvannet että asialle ei paljon jutlkisuutta haettu eikä kaivattu.
Kun osaat hyväksyä itsesi sellaisena kun olet niin muiden kielteinen asenne ei kosketa. Huomasin itse että kun seurassa puhuttiin homoista alentavaan sävyyn niin eivät he puhuneet minusta vaan omasta mielikuvastaan. Ajattelin vain mielessäni että kun tietäisitte niin että laukoisi moisia sammakoita suustanne.
Et voi saada hyväksyntää jos et itse hyväksy itseäsi. Muilta pyytämällä sitä ei saa vaan se otetaan.
Itseäsi et voi paeta vaikka kuinka yrittäisit. Voin vakuuttaa että kyllä sinä sen kestät. Elämässä on muutain kuin seksi vaikka se tärkeä onkin ja joskus häiriöksi asti.

En neuvo miten sinun pitäisi elää vaan kerroin vaan miten myös voi elää jos niin valitsee.

Huomasin kiinnostukseni poikiin jo n. 10 vuotiaana ja sillon meni se neitsyyskin poikien kanssa. Ei sillon minä eikä sen aikainen poikaystävänikään(12v) tiedetty ettei poika saisi rakastaa toista poikaa. Asia ei ole kyllä hankala minulle. Se oli semmoista viatonta oikeaa rakkautta. Nuo ajat ovat edelleen parhaita aikoja elämässäni jota muistelen kaiholla ja jonne kaipaan takaisin. Minulla tosin oli murrosiässä kieltovaihe jolloin kävin myös heteroutta kokeilemassa, mutta totesin, että siitä saan vain fyysistä nautintoa. Olin aika tylsistynyt ja melkein kadottanut homouteni, mutta kyllä se sieltä aikuistumisen myötä taas löytyi ja sillon tajusin mitä olin menettänyt. Olen jo pitkälti aikuinen ja asun yksin. Elämäkin alkaa olla raiteilla, mutta en ole vieläkään uskaltanut kyllä vanhemmille kertoa. Varmaan sitten kerron kun se oikea löytyy. Nuo homotutka yms. ovat sitten ihan myyttejä. Ei ketään voi tunnistaa homoksi pelkän ulkonäön tai tyylin perusteella. Nahkahomot ja neitihomot on vähemmistöjä ja esim. metroseksuaalien(hirveä termi) ja heteroiden nahkamiesten takia edes ne eivät ole tunnistettavissa. Tuskin sinua koulussa kiusataan jos et avaudu kaikille olevasi homo. Ei sitä nyt kannata joka ihmiselle kertoa ainakaan ennenkun omaa vakituisen partnerin johon turvautua henkisesti vaikka koko yhteiskunta vihaisikin.