Mitä erikoisia symboleja on kirjallisuudessa, sellaisia kuin Kafkan syöpäläinen Muodonmuutoksessa tai Valkoinen Valas Melvillen romaanissa....? Enkä nyt tarkoita välttämättä eläimiä.
erikoiset symbolit
kirjallisuudessa
11
2122
Vastaukset
- äitiparta
Hmmm. Näitähän on vaikka kuinka paljon...
Mutta joitain.
HAMMER & NAILLES John Cheeverin romaanissa Bullet Park. Tarina lähtee liikkeelle päähenkilöiden tavatessa Bullet Parkin kirkon portailla. Kertomus voidaan hyvinkin nähdä vertauskuvana, jossa Hammer ja Nailles ilmentävät amerikkalaista yhteiskuntaa. Cheeverin romaanissa he ovat onnistumista korostavan yhteiskunnan kärjistyksiä, ylikuormitetun amerikkalaisen psyyken puolikkaita. Nailles on kemisti ja miehuullisuuden esikuva, ehdottoman esimerkillinen isä teini-ikäiselle pojalleen Tonylle. Hammer kleptomaanin avioton poika, pakoilee synkkämielisyyttään ja suunnittelee ristiinnaulitsemista. Mustan huumorin sävyttämässä murhenäytelmässä kansallisen psykoosin uhriksi valikoituu Naillesin poika Tony. Päähenkilöiden nimet Hammer & Nailles korostavat tarinan vertauskuvallisuutta.
Joseph Conrad oli aikuinen opetellessaan englannin, hänelle ennestään vieraan kielen, jolla hän sitten kirjoitti. Ehkä osittain tästä johtuen sanoilla sinänsä on hänen teoksissaan runsaasti symbolisia merkityksiä?
"Pimeys" ja "hämäryys" romaanissa Pimeyden sydän (Heart of Darkness) kuvaavat valon vähyyttä paitsi moraalisen selkärankaisuuden puutteena myös syvemmässä mielessä, epävarmuutena: kadottaessaan aiemmat käyttäytymismallinsa ja ajattelutottumuksensa ihminen joutuu haparoimaan kuin pimeässä, suhde omaan minuuteen on joutunut kyseenalaiseksi, omatunto on määriteltävä uudelleen. Teema jota Coppola käsittelee Conradin teoksen nykyaikaistetussa versiossa.
VALO ja PIMEYS lienevät muuten eniten käytettyjä symboleita kirjallisuudessa?
Romaanissa Pimeyden sydän myös jokilaivalla voidaan nähdä olevan voimakas symbolinen merkitys? Kirja kertoo länsimaisesta ihmisestä tunkeutumassa jokilaivalla syvemmälle Afrikan - ja samalla ihmismielen - ytimeen: tutkimattomiin syvyyksiin, joista ei ole paluuta.
Näin ollen laiva saattaisi teoksessa kuvata ihmisen tiedostavaa tajuntaa - sitä länsimaisen mielen rakennetta, rationalismia ja ajattelutapaa jota päähenkilö itsessään kantaa matkatessaan syvemmälle maailmaan missä totutut säännöt eivät päde - joutuen tekemisiin ympäröivän todellisuuden kanssa tavalla joka paljastaa omaan sisimpään, rationalismin alle kätketyt alkukantaiset pelot ja epärationalismin? Kuten jokilaiva syvemmälle viidakon - pimeyden! - ytimeen matkatessaan on ympäröivien voimien puristuksessa yhä mitättömämpi turvapaikka matkustajilleen, niin päähenkilökin joutuu omaan itseensä matkatessaan huomaamaan rationalisen ja totutun ajattelutavan riittämättömyyden uusien, outojen lainalaisuuksien keskellä.
Teoksen psykologinen ote, päähenkilöiden mielenliikkeiden kuvaaminen suorasanaisesti sekä välillisesti ja luotujen tunnelmien kautta tekee romaanista yhden modernin kirjallisuuden klassikoista. Teoksella on kiistattomasti ollut merkittävä vaikutus 1900-luvun kirjallisuuteen. Conradia onkin sanottu ensimmäiseksi moderniksi kirjailijaksi!
Pimeyden sydämen taustana ovat kirjailijan omat kokemukset ja vaikutelmat. Conrad oli jokihöyrylaivan kapteenina Kongossa vuosina 1890-91, jolloin elettiin imperialismin kukoistuskautta ja monilla Euroopan valtioilla oli siirtomaitaan ympäri maailmaa. Matkallaan hän koki järkytystä ja mielipahaa havaitessaan miten häikäilemättömästi alkuasukkaita riistettiin ja miten julmaa heidän kohtelunsa oli.
Kolonialistinen maailmankuva ja siirtomaapolitiikan häikäilemättömyys ei ole romaanissa ainoastaan tausta ja viitekehys ihmismielen liikkeiden kuvaukselle vaan kaiken muun ohella teos on kannanotto suurvaltojen häikäilemättömyyteen. Tältä osin teos on nähty osana imperialistisen valtapolitiikan kritiikkiä, joka oli vuosisadan vaihteessa lisääntymässä.
Siirtomaavallan alaiset kaukomaat olivat tavalliselle eurooppalaiselle eksoottinen ja epärealistisesti värittynyt kohde. Oli luonnollista että näitä eksoottisia kohteita tarkasteltiin ylhäältä käsin.
Myös Conrad kuvaa kaukokaipuun kohteita ja eksoottisia ympäristöjä, mutta hän siirtää polttopisteeseen sen eurooppalaisen ihmisen joka ylemmyydentuntoisena näitä eksoottisia maita tarkastelee. Kirjailija tahtoo sanoa, että jos ennen olemme nähneet nuo kansat vain omassa valossamme nyt meidän olisi syytä nähdä itsemme heidän valossaan, siinä valossa jonka tekojemme häikäilemättömyys meille paljastaa? Näin eurooppalainen kolonialistinen ylemmyydentunto näyttäytyy uudessa valossa eikä enää olekaan itsestäänselvä välttämättömyys vaan kyseenalainen piirre.
Conradin romaani on siis monitasoinen allegoria.
Francis Ford Coppola sai kirjasta aiheen vuonna 1979 valmistuneelle menestyselokuvalle Apocalypse Now (Ilmestyskirja. Nyt). Coppola vaihtoi Kongon viidakon ja afrikkalaisen jokimaiseman Vietnamiin ja Mekong-joelle, mutta teema - matka pelottavaan toiseuteen ja sitä kautta itseemme - on sama.
Myös W. H. Hudsonin merkillisessä, vaikuttavassa romaanissa VIHANNISSA ASUNNOISSA (alaotsikko GUAYANAN TROOPILLISISTA METSISTÄ) viidakko voidaan nähdä ihmismielen syvyyksien vertauskuvana...
Romaanin kertojahenkilö esittää merkillisen tapahtumasarjan, syvästi koetun rakkauskertomuksen. Kertomus tapahtuu kuin omassa todellisuudessaan: kaukana viidakon keskellä, jossain unen ja valveen rajamaastossa, maailmassa missä rakkaus ja viha erityisen selvästi ja paljaina kulkevat käsikkäin. Huikaisevat hurmion huiput onnentunteineen vaihtuvat äkisti ahdistukseen ja pelkoon, jopa puistattavaan kauhuun.
Scifi, fantasia- ja kauhukirjallisuuden bibliografiassa teos on luokiteltu fantasiakirjoihin kuuluvaksi.
Kirjan suomennos (suom. I. K. Inha) ilmestyi 1927.
Omissa runotekeleissäni olen ajoittain käyttäny VIIDAKKOA ihmismielen kiemuraisten syvyyksien symbolina, mutta useammin käyttämäni symboli on kaupunki. KAUPUNKI saattaa ihmismielen sokkeloisuuden lisäksi olla maailman tai yhteiskunnan vertauskuva ym. Luulen että kaupunkia on monessakin mielessä käytetty symbolina, mitään erityistä teosta ei just nyt tuu mieleen...
Anne Katherine Porterin romaanissa NARRILAIVA (Gummerus 1967) tapahtumat sijoittuvat pohjoissaksalaisen Lloyd-varustamon Vera-laivalle, sen matkatessa Meksikon Veracruzista Bremerhaveniin elokuun 22. ja syyskuun 17. päivän välisenä aikana vuonna 1931. Myös tässä teoksessa laiva (kuten jokilaiva Conradin romaanissa) on paitsi juonen tapahtumapaikka myös vertauskuva. Pikkumaisesti järjestelemämme maailma rationaalisine ja usein tekopyhine koukeroineen on narrilaiva jossa matkaamme?
Laiva voi olla myös elämän vertauskuva. Minulla ei ole mitään muuta kuin tämä laiva, jolla matkustan, se lipuu tuntematonta tulevaisuutta kohti...
Anne Katherine Porterin romaanin nimi pohjautuu saksalaisen Sebastian Brantin vanhaan moraaliallegoriaan Das Narren-schiff, jonka esimmäinen painos ilmestyi latinaksi 1494 nimellä Stultifera Navis.
Katherine Anne Porter: ”Luin kirjan Baselissa kesällä 1932, jolloin ensimmäisen Euroopan-matkani jättämät vaikutelmat olivat vielä tuoreessa muistissani. Kun aloin suunnitella romaania, otin omakseni tämän koruttoman, suorastaan universaalisen vertauskuvan maallisesta laivasta, joka on matkalla ikuisuuteen.”
André Brink: Ruttomuuri.
Vuonna 1984 ilmestynyt "Ruttomuuri" on hahmotelma inhimillisen ihmisen tarpeista, valinnoista ja vastuusta historian ja arkipäivän, kulttuurin sanelemien normien ja omien halujensa puristuksessa.
Palatessaan 1981 Lahden kansainvälisestä kirjailijakokouksesta Brink pysähtyi Etelä-Ranskaan viettämään lomaa ja löysi provencelaisen kylän lähettyviltä jäänteitä muurista jonka talonpojat olivat 1700-luvulla rakentaneet suojaksi ruttoa vastaan. Kirjailijan mielessä MUURI kasvoi symboliksi, kaiken sen vertauskuvaksi millä ihmiset yrittävät suojella itseään vierauden kokemukselta.
Eksistentialistisessa kirjallisuudessa - tää juolahti nyt mieleeni sanasta Muuri (Sartre), ehkä myös sanasta Rutto (Camus) - tärkeitä sanoja ovat mm. huimaus, kuvotus ja inho. Nämä ovat sekä filosofisia avainkäsitteitä että kirjallisia symboleita ihmisen tuntemalle vieraudelle ja absurdin kokemukselle.
Rutto-romaanissa kaupungista tulee ruton erillistämä maailmankolkka, inhottavan epidemian saastuttama saari, oma pienoismaailmansa.
Orwellin ELÄINTEN VALLANKUMOUKSESSA eläimet edustavat ihmisiä. Kirja on poliittinen allegoria.
Eläimet on erittäin käytettyjä symbolisia hahmoja paitsi saduissa aikuisten proosakirjallisuudessa.
Esimerkiksi KETTU edustaa ovelaa ja juonittelevaa ihmistä.
Unijaksoissa käytetään usein symboleita kuten eläimiä. Esim.: Päähenkilö näkee unen jossa kettu jahtaa häntä, ja unen kautta hän ymmärtää ystävänsä pahat aikeet.
Freudilaiset symbolikäsitykset on varmaan vaikuttaneet nykyaikaiseen kirjallisuuteen ja kertomusten kuvastoon jos ei tietoisesti ainakin tiedostamattomalla tasolla.
Samoin kristillinen kuvasto merkityssisältöineen...
Esimerkiksi KÄÄRME edustaa ikiaikaista pahuutta ja (freudilaisittain) seksuaalisuutta. Eikös käärme ole freudilaisuudessa falloksen symboli?
Jaa. Että jos runon kirjoittais tähän loppuun käyttäen näitä? Vaikkapa...
minä asun keskellä kaupunkia talossa
jonka maali ei hilseile
ja verhojen raosta voit nähdä
puhtaisiin huoneisiin,
mutta yön tullessa
kun ohikulkijoiden askeleet vaimenevat
ja pimeys kätkee minut suojaansa,
vapisen
tuota käärmettä:
jonka lumoava katse huokuu
natisevan mieleni sokkeloisilla kujilla
keskellä kaaosta
rukoilen
että aamu koittaisi jälleen,
kaikki voimani keräten ryhdistäydyn
ja työnnän taas
kauhuni syvälle komeroon,
oven lujasti lukitsen
kaupungin keskelle rakennetussa talossa kukkulalla
maali ei hilseile
ja verhojen raosta voit nähdä
puhtaisiin huoneisiin
- -
No niin. No niin.
Oikein hyvää torstaipäivän jatkoa. :)- H. Lettu
Olen joskus aiemminkin pysähtynyt lukemaan erilaisia tekstejäsi kirjallisuudesta ja kirjailijoista.
Hienoja ovat!
Ihan vain kaksi kysymystä
- mistä revit aikasi kaiken tuon lukemiseen ja vielä nettailuun ja elämiseen siinä sivussa
- miten jaksat vielä kirjoittaa analyyseja ja pohdintoja lukemasi jälkeen...
Olen aivan hämmästynyt moisesta tuotteliaisuudesta (tai ajankäytöstä); pystyisinpä vain siihen itsekin.
Nostaa hattua _¤_ ja toivoo samanlaista otetta jatkossakin! - tietointäiten
H. Lettu kirjoitti:
Olen joskus aiemminkin pysähtynyt lukemaan erilaisia tekstejäsi kirjallisuudesta ja kirjailijoista.
Hienoja ovat!
Ihan vain kaksi kysymystä
- mistä revit aikasi kaiken tuon lukemiseen ja vielä nettailuun ja elämiseen siinä sivussa
- miten jaksat vielä kirjoittaa analyyseja ja pohdintoja lukemasi jälkeen...
Olen aivan hämmästynyt moisesta tuotteliaisuudesta (tai ajankäytöstä); pystyisinpä vain siihen itsekin.
Nostaa hattua _¤_ ja toivoo samanlaista otetta jatkossakin!tämä äitiparta ei käy töissä ei ole naimisissa
eikä muutenkaan anna aikaansa kun itselleen siksi
varmaan aikaa antaa aikaa koneelle HOGHOHOH - äitiparta
H. Lettu kirjoitti:
Olen joskus aiemminkin pysähtynyt lukemaan erilaisia tekstejäsi kirjallisuudesta ja kirjailijoista.
Hienoja ovat!
Ihan vain kaksi kysymystä
- mistä revit aikasi kaiken tuon lukemiseen ja vielä nettailuun ja elämiseen siinä sivussa
- miten jaksat vielä kirjoittaa analyyseja ja pohdintoja lukemasi jälkeen...
Olen aivan hämmästynyt moisesta tuotteliaisuudesta (tai ajankäytöstä); pystyisinpä vain siihen itsekin.
Nostaa hattua _¤_ ja toivoo samanlaista otetta jatkossakin!Oikeastaan... luen nykyisin kovin vähän... mielestäni.
Ja erittäin valikoiden. Kaunokirjallisuutta varsinkin tulee luettua vain vähän ja harvakseltaan. Sitä paitsi lukutyylini on nykyään... kehtaanko tunnustaakaan... että luen harppomalla ja selaillen. Mikä häväistys kirjallisuutta kohtaan? :-)
Esimerkiksi
Cheeverin Bullet Park. Noin pari vuotta sitten luin alle tunnissa läpi, selaillen, muutamia lauseita sieltä täältä.
Selostukseni Conradista - ja Pimeyden sydämestä - perustuu mielikuviin mitä mulle on syntynyt luettuani kirjailijaa ja hänen tuotantoa koskevia hajanaisia kommentteja vuosien varrella erilaista lähteistä, sekä romaanin Lordi Jim alkuosassa olevaan (muistaakseni suomentajan) selontekoon. Romaania Lordi Jim lienen hieman selaillut, ja elokuvan Apocalypse Now olen katsonut. Siinä materiaali minkä pohjalta muodostin tulkintani. Tästä syystä laitoin tekstiin muutamia kysymysmerkkejä, kuten:
> Romaanissa Pimeyden sydän myös jokilaivalla voidaan nähdä olevan voimakas symbolinen merkitys? <
Enemmän kuin varsinaisia selontekoja kirjallisuutta koskevat tekstini on pohdiskeluja, hallittua tajunnanvirtaa. Kirjailijan ja hänen teosten kommentointia mutta, ennen kaikkea, asiaa koskevien omien mielikuvieni kommentointia. :-)
Yritän kyllä yleensä pysyä asiassa ettei rönsyily virtaisi täysin aiheen ohi mutta päteviä kirjallisuusesitelmiä nämä ei siis ole. Mieluummin innostan ystäviä lukemaan itse ja pohtimaan asiaa henkilökohtaisista näkövinkkeleistään. Ja tietysti, myös olen mielissäni jos joku väittää vastaan ja puhisee että äitiparta on ymmärtänyt nyt väärin.
Conradia koskevassa "sepustuksessani" 29.1.2006 menin kyllä aika pitkälle, kun teoksia Liekaköyden pää (en ole edes nähnyt kirjaa) ja Lordi Jim (jota muistan hieman selanneeni) lukematta kirjoitin mm.:
> Enemmän kuin tietoista petosta Liekaköyden pää kuvaa petoksista kavalinta, ihmisen itsepetosta. Aihe joka monella tavalla tulee esiin Conradin muissakin teoksissa.
Ajatellessani esimerkiksi romaanin Lordi Jim päätöstä, mieleen nousee epämiellyttävä ja kuitenkin huomiota vaativa kysymys, joka pakottaa arvioimaan kunniakäsitystä ja pelkuruutta toisesta näkökulmasta. Kuoliko lordi Jim sittenkään ihanteensa ja kunniakäsityksensä vuoksi, vai oliko juuri se pelkuruutta? Pelkoa joutua jälleen pettymään itseensä? Pelkoa joutua elämään vailla illuusiota omasta hyvyydestään?
Ehkä kuninkaan kohtaaminen ja hänen vihansa uhriksi suostuminen ei ollutkaan osoitus tahdonlujuudesta ja selkärankaisuudesta, vaan todellisuuden pakenemisesta. Ehkä todellista selkärankaisuutta olisi ollut nähdä oman ihanteellisuutensa pinnallisuus ja riittämättömyys, suostua kohtaamaan erehtyväisyytensä ja sitten, elämän raadollisuuden myöntämisen kautta, kasvaa elämään mahdollisimman hyvää elämää ilman ihanteellisuuden illuusioita? <
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000071&posting=22000000013706391&view_mode=flat
W. H. Hudsonin VIHANNISSA ASUNNOISSA luin myös selaillen läpi kaksi tai kolme vuotta sitten. Kirja oli tavallaan vaikuttava ja jossain toisessa tilanteessa oisin voinu lukea antaumuksella alusta loppuun niin kuin kirja kuuluis lukea, mutta kun... kirjoja on valtava määrä, eikä kaikkeen toisarvoiseen viitsi aikaansa kuluttaa... ei sittenkään vaikka asia ois mielenkiintoinen ja tavallaan vaikuttavakin. So??
Jos mulla ei olis käytettyjen kirjojen myyntiharrastusta niin kaunokirjallisuuteen ei tulis käytettyä aikaa sitäkään vähää mikä nyt tulee käytettyä. Laittaessani kirjoja myyntiin yleensä selaan niitä jonkin verran, siinä yhteydessä usein teen kirjailijasta tai kirjasta muistiinpanoja tiedostooni. Niinpä käytin tämänkin pienen kirjoituksen pohjana rönsyilevien muistikuvien lisäksi aiempia muistiinpanoja, tällä tavalla kirjoittaminen kävi joutuisasti. Aihe kun on tosiaan mielenkiintoinen, symboliikka.
Porterin romaania NARRILAIVA en ole lukenut edes selaillen.
Brinkin Ruttomuurin ostin 1980-luvun puolivälissä mutta en muista olenko koskaan lukenut kyseistä kirjaa. Vuosien 1982 - 1989 välillä luin suuren osan Brinkin tuotantoa, siis ennen vuotta 1990 suomennetut.
Rutto oli Sivullisen ohella yks lempparikirjojani yli 20 vuotta sitten. Silloin luin kirjan ainakin kerran, mahdollisesti kaksikin kertaa. Tällöin tuli pintapuolisesti tutustuttua myös Sartren tuotantoon ja ainakin Inho oli kirjahyllyssäni vaikka en muista luinko kirjaa alkua pidemmälle. Esa Saarisen Sartre-kirjan (Pelon, inhon ja valinnan filosofia) ostin ja luin heti sen ilmestyttyä 1983, taisin lukea kirjan melkein kokonaan, se on hyllyssäni edelleen mutta edellisestä kerrasta kun oon kirjaa edes hivenen vakavissani lueskellut on vähintään twenty years. Se eksistentialismista. Vaikka tämäkin aihe on kyllä vähintään mielenkiintoinen. Juu...
Orwellin Eläinten vallankumous? Luin noin 20 vuotta sitten.
Lopuksi analyysiä runoon. Omaa tulkintaa eilisestä runotekeleestä...
Päähenkilön moraalinen pimeys ei ole tekopyhässä kulissielämässä ja tukahdutetuissa, sisimpään kätketyissä peloissa, vaan moraalinen pimeys on tässä: vaikka hän tiedostaa kulissielämänsä ja tukahdutetut tunteensa, silti itsepintaisesti vieläkin kieltäytyy pysähtymästä ja kohtaamasta itseään, työstämästä asioitaan - ja näin yhä jatkaa pinnallista, näyttelevää elämää oikeuttaen sen itselleen. Niinpä pahuus ei ole sisimpään kätkettyjä tunteita ja kohtaamattomia pelkoja. Ei, pahuus on siinä että henkilö yhä jättää itsensä kohtaamatta ja elää sisäisestä itsestään vieraantunutta elämää sallien sen itselleen; tukahduttaa ja piilottaa syyllisyytensä paeten erilaisiin tekosyihin ja mahdolliseen korvikekäyttäytymiseen. Voi meitä. Siksi hän - rehellisenä hetkenään - vapisee; ei ainoastaan ulkopuolista pahuutta vaan nimenomaan omaa pahuuttaan.
Runoon sisältyy pientä sanaleikkiäkin. Kun käärme edustaa fallosta, on sukupuolielimen vertauskuva. Nopeasti ennen aamun koittoa hän työntää käärmeensä komeroon.
Runon keskeisin symboli on tietysti talo. Se kuvastaa ihmistä itseään ja hänen elämäänsä. Omasta itsestään käsin jokainen on tietyllä tavalla maailman keskipiste, emmehän voi katsoa maailmaa kenenkään muun silmien läpi. Näin ollen maailman keskus liikkuu askeltemme mukana. Talomme kulkee maailmassa tapahtumien ja tilanteiden läpi. Ihminen on toisten katseiden kohde. Tätä korostaa runon loppuosassa sana "kukkulalla": näköalapaikalla, alati toisten katseltavana ja arvioitavana.
Toisten katseiden kohteena runon päähenkilö on vieraantunut omasta itsestään, sisimmistä tunteistaan, ajatuksistaan ja haluistaan. Hänelle merkittävää on millaisena toiset hänet näkevät, sen kautta hän näkee itsensä. Kun toiset ihailevat kaunista ja hyvin hoidettua taloa hän elää heidän katseensa kautta kokien itsensä juuri sellaiseksi millaisena ihmiset hänet näkevät. Kaiken järjestyksen alla henkilön mielessä kuitenkin on kaaos, kohtaamattomuus.
Näinkin vois runoa tulkita? :-)
Halauksellinen kiitos sinulle positiivisesta ja ystävällisestä kommentistasi. Voi hyvin.
On helmikuu ja kevättä kohti mennään. - kateinen
H. Lettu kirjoitti:
Olen joskus aiemminkin pysähtynyt lukemaan erilaisia tekstejäsi kirjallisuudesta ja kirjailijoista.
Hienoja ovat!
Ihan vain kaksi kysymystä
- mistä revit aikasi kaiken tuon lukemiseen ja vielä nettailuun ja elämiseen siinä sivussa
- miten jaksat vielä kirjoittaa analyyseja ja pohdintoja lukemasi jälkeen...
Olen aivan hämmästynyt moisesta tuotteliaisuudesta (tai ajankäytöstä); pystyisinpä vain siihen itsekin.
Nostaa hattua _¤_ ja toivoo samanlaista otetta jatkossakin!Maaninen voi romahtaa depression puolelle milloin tahansa, saada hermoromahduksen.
- äitiparta
kateinen kirjoitti:
Maaninen voi romahtaa depression puolelle milloin tahansa, saada hermoromahduksen.
Maanikko (???) täältä ojentaa käden ihmistuntijalle (???). Lääkärissä joutuu diagnoosista maksamaan, sinä hyväsydämisyyttäsi kerrot ihmisille heidän ongelmansa ilmaiseksi. :-)
...Ootko loukkaantunu jostain tai muuten tyylini ärsyttää?
No, en yleensä oo tuollaisia heittoja kommentoinut, mutta tulipa kommentoitua. Tärkeimmän tahdon sanoa, kädenojennukseni vaikka onkin lievän virnistyksen kanssa, kuitenkin vilpitön.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää. - majava90
Mun pitäisi parin päivän päästä tehdä pohdiskeleva essee Pimeyden Sydämestä. Luin kirjan muutama päivä sitten eikä oikein mitään jäänyt mieleen (johtuu kirjoittajan uskomattoman huonosta ja tyhjänpäiväisestä kirjoitustyylistä). Pitäisi tietää, että minkä takia Marlow lähti Afrikkaan ja mikä Marlow oli ammatiltaan? En usko, että opettaja tykkää, jos en noita asioita tuo esseessä esille. Kaipaisin myös pientä tiivistystä juonesta. Olisi myös hyvä tietää kirjassa esiintyvistä teemoista (jos sellaisia kirjassa on) Toivottavasti ehdit vastailla! :)
- Lauri metsäs häärii
Saapasnahkatorni oli miehisen sukupuolielimen synpooli Seitsemässä veljeksessä.
- nahkhiirmees?
haluan tulkinnan nahkhiirmees-hahmosta!
- Print24
nahkhiirmees? kirjoitti:
haluan tulkinnan nahkhiirmees-hahmosta!
Eiköhän kaikki vanhan kunnon Batmanin tunne! Muualla tunnetaan nimellä Batman, Saksassa on nimeltään herr Batmann.
- Maxsailor
Kun luin Irvingin Kaikki isäni hotellit löysin siinä itseni kaikissa perheen lapsissa ja hotellin huoneissa. Kuva hotellista entisessä koulussa, jossa on keskusradio, jonka kautta huoneet (ja niissä käyvät henkilöt) voivat olla yhteydessä toisiinsa vähän miten sattuu. Kun hotelli muuttaa Eurooppaan asuvat kellarikerroksessa prostituoidut ja anarkistit. Kuva ihmismielestä hotellina on ilmeinen. Minua kiinnostaisi tietää, onko kirjoittaja ollut tietoinen siitä mitä kirjoitti ja kuvasi.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 575580
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233557Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281672Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2061656- 781102
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna261088Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49907Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259836Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.71819Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35818