Minulla on 4 kuukauden ikäinen sekarotuinen koira. Minä hoidan koiran täysin itse ja koulutan sitä ja tottelee ainoastaan minua. Silti koirani tykkää avopuolisostani enemmän, vinkuu sen perään kun hän lähtee jonnekin ja minusta ei tykkää selvästi ollenkaan.
Missä vika?? Olenko huono koiranomistaja? Koira ei ole ensimmäinen koirani, joten tämä asia ahdistaa minua todella paljon eikä muun koiran kannsa ole ollut tälläista. Ei ole varmasti kiva koiralle olla erossa avomiehestäni. Avomieheni ei hoida koiraa ollenkaan, tuskin edes koskee siihen.
Koirankouluttaja on sanonut, että koiralla on päässä vika, onko hän oikeassa? Kaipaan kipeästi neuvoa!
Missä vika?? Olenko huono koiranomistaja? Koira ei ole ensimmäinen koirani, joten tämä asia ahdistaa minua todella paljon eikä muun koiran kannsa ole ollut tälläista. Ei ole varmasti kiva koiralle olla erossa avomiehestäni. Avomieheni ei hoida koiraa ollenkaan, tuskin edes koskee siihen.
Koirankouluttaja on sanonut, että koiralla on päässä vika, onko hän oikeassa? Kaipaan kipeästi neuvoa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
päässä vikaa.Ollakseen oikeasti onnellinen koirakin tarvitsee säännöt,kuria ja rakkautta tasapainossa...yleensä vaan yksi "komentaja"eli omistajista on se,jota koira todella tottelee,joten loogista on,että joikaa sen perään jota ei niinkään tottele ja jolla käskyt on lepsuja tai niitä ei edes ole,sellaiselta kun saa kaiken huomion ym "ilmaiseksi",tarvitsematta tehdä mitään ja kyllä koira jo pentuna sen oivaltaa kuka on ns helppo nakki ja ketä pitää oikeasti miellyttää...
toinen viettää ekoina vuosina lähes kaiken aikansa hoitaen lapsia...mutta sen perään sitä aina ollaan kuka vähiten kotona on =)
Meilläkin oli lapsista isä niin, kiva, kun kävi vaan kotona "kääntymässä". Äiti niin ikävä, kun vaati kaikenlaista "ikävääkin". Nyt isompina sanovat, ettei se isä niin kiva ollutkaan, kun ei ollut koskaan kotonakaan. Nyt meillä kaikki kolme koiraa palvovat sitä vähän kotona viihtyvää isäntää, joka antaa niille herkkuja, ja huomiota sen hetken, kun on kotona. Oikein odottavat milloin tulisi kotia. Kukapa ne kuitenkin ruokkii, kampaa, pesee, leikkaa kynnet, kouluttaa, lääkitsee ja valvoo yöt niiden kanssa, kun ovat sairaita.
Pennussa, eikä omistajassa.Mutta onkohan puolisollasi enemmän sellaista näkymätöntä auktoriteettia, esim äänensävyssä? Koirat (minun kokemus) kaveeravat sen laumanjäsenen kanssa enemmän jotka ovat niiden mielestä johtajia:)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=1500000000000090&subcat=319
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000001637&subcat=2813
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000124&subcat=321
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi
Meille ei kuulu sun ton tyyppiset murheet, jotka tehty inhottavuus mielessä.
meidänkin koira välillä hengaa enemmän isännän kanssa ja mulkkaa mua alta kulmien, kun makaa isännän kanssa sohvalla...
se on muutenkin sellainen luonne, että tykkää enemmän sellaisista ihmisistä, jotka vähemmän kiinnittää siihen huomiota. eli jos tavataan vaikka uusi pariskunta, jossa nainen yrittää saada koiraa luoksee kutsumalla ja kerjäämällä ja mies vaan on ja tuijottaa, niin varmasti koira kiinnostuu enemmän siitä miehestä, joka ei tee elettäkään siihen suuntaan, että olisi muka koirasta kiinnostunut.
pidä välillä 'jääkautta' ja unohda turha hössötys ja koiran huomion aneleminen (mitä ainakin meikä aina välillä vahingossa tekee... :/) olet vaan niinkuin koiraa ei olisikaan ja kas, se on taas sinusta kiinnostunut...
mä olen itse ajatellut sen niin, että jos sinä kerjäät liikaa huomiota koiralta niin sun pisteet tippuu sen silmissä...
jääkautta koiraani, mutta en huomaa mitään eroa. Joskus vinkuu kun menen yksin jonnekin huoneeseen. En ole yleensäkään turhaan hössöttänyt koiran kanssa.
Miehestäni koira tykkää enemmän, pidin jääkautta tai en. Mieheni ei tee mitään koiran kanssa, joskus saattaa silittää jos sitäkään.
tuskin sillä kumminkaan mitään vikaa päässä on ja turhaa mitään stressiä siitä revit, asiat vois olla viel paljon huonomminkin...
meillä kyl toi jääkausi toimii mutta koiralla on ikää enemmän kun teillä. jospa se sitten iän myötä muuttuu, käytös meinaan.
meillä kotona siis koira useimmiten menee isännän viereen ja hakee siltä huomiota. ja eikä meidänkään isäntä koiraa huomioi tai vietä sen kanssa aikaa... en ole siitä mitään sen kummempaa stressiä ottanu, pääasia että tykkää molemmista. sitten kun lähdetään lenkille tai agilityyn niin kyllä siitä huomaa kumman kaveria koira silloin on, samoin kun ruoka-aika lähenee niin isäntä ei ole mitään... ehkä koira vaan yrittää jakaa huomiota molemmille, kotona isännälle ja emännälle silloin kun on sen kanssa kahdestaan... isäntäähän koira ei varmaankaan näe kun kotona, joten on kai ihan luonnollista, että silloin isäntä on pop.
pääasia on kuitenkin, että sua se tottelee... älä suotta menetä toivoas...
mielestäni asiat on aika huonosti kun oma koira aika ajoittain pelkää minua enkä syytä tiedä eikä miehenikään sitä ymmärrä miksi noin käyttäytyy. 2 koiraa ennen tätä on minulla ollut ja tällainen tilanne on ihan uusi minulle.
Lenkillä kun yhdessä käydään niin koira koko ajan hakee kontaktia mieheltäni ja on onnellinen kun mieheni on paikalla. Hävettää välillä käyttää koiraani ulkona ku mitä muutkin siitä ajattelee..
Kun mieheni on töissä koira vaan nukkuu, ei syö eikä leiki. Sitten vasta elämää tulee kun mieheni tulee kotiin. Ei tämä tilanne varmasti ole koirallekaan mukavaa eikä minulle. =(