Konkurssin pelko on tappava sairaus. Sairaudelle ei löydy latinankielistä synonyymiä, eikä niin ollen mitään parantavaa lääkitystä.
Suurin osa suomalaisista haaveilee, suunnittelee ja unelmoi, mutta vain yksi oleellinen osatekijä puuttuu. Se on toteutus. Konkurssin pelko salpauttaa järjellisen ajattelun, haaveilu jää pelkäksi haaveiluksi. Kaikkein epäluuloisimmat uskovat, että konkursissa luovutetaan järkikin päästä.
Mikäli ei ole yrityksiä, ei ole työnantajia, työpaikkoja, eikä synny mitään lisäarvoa -bruttokansantuotetta.
Sairauden pelko ajaa kansalaisia pienipalkkaisiin orjatöihin, kun ei ole sijaa luovalle ja innovatiiviselle ajattelulle, siis uskallusta toteuttaa sitä.
Esimerkiksi Puolangalla on tehty viimeisen viidentoista vuoden aikana lähes kymmenen konkurssia paikkakunnan hotelli-ravintoloissa, Paljakka hotellissa ja Pohjanportissa. Aina pesän ostajia on löytynyt, yleensä kauempaa, kuin paikkakunnalta.
Viimeisimmät konkurssit tekivät Puolangalla Tmi Puolangan Metsola ja Hotelli Paljakassa, Paljakka for Season Oy, joka oli noin neljänkymmenen puolankalaisen yrittäjän omistama. Miksi?
Alati niukkeneva paikallinen kuluttajapotentiaali ei tuota kannattavan toiminnan edellytystä.
Siis nämä konkurssit, ne jotka ovat uskaltaneet tehdä ovat olleet itse asiassa sinisien silmien avaajia -uudisraivaajia. Viimeisinkin on havainnut, että väki vähenee jokaisella kvartaalilla ja suomi eläköityy vinhaa vauhtia, ikäluokat pienenee. Tarvitaan ulkopuolelta tulevaa kuluttajapotentiaalia, joka paikkaa tuota väestökadon palveluelinkeinolle tuottavaa näivettymistä tai sitä pelottavaa mörköä -konkurssin uhkaa. Todettakoon, että kainuun maaseutupaikkakunnilla edelleen jopa 70-80% palveluyrityksistä kamppailee kannattavuuden rajamailla edellä mainituista syistä.
Esimerkiksi Paljakassa korkeatasoisten mökkien määrä on pikimmiten ei kaksin kertaistettava, vaan kolmin kertaistettava, jotta alueelle on mahdollista saada kannattavan toiminnan edellytykset palveluelinkeinolle ja aikaa myöten koko kunnan alueelle. Siihen työhön on ryhdyttävä heti roudan sulattua ja kuokka lyötävä maahan ei kahdessakymmenessä, vaan kolmessakymmenessä eri tontti osoitteessa, jotta vältetään uudet pelkoa ja kauhua lietsovat möröt.
Suurin osa suomalaisista haaveilee, suunnittelee ja unelmoi, mutta vain yksi oleellinen osatekijä puuttuu. Se on toteutus. Konkurssin pelko salpauttaa järjellisen ajattelun, haaveilu jää pelkäksi haaveiluksi. Kaikkein epäluuloisimmat uskovat, että konkursissa luovutetaan järkikin päästä.
Mikäli ei ole yrityksiä, ei ole työnantajia, työpaikkoja, eikä synny mitään lisäarvoa -bruttokansantuotetta.
Sairauden pelko ajaa kansalaisia pienipalkkaisiin orjatöihin, kun ei ole sijaa luovalle ja innovatiiviselle ajattelulle, siis uskallusta toteuttaa sitä.
Esimerkiksi Puolangalla on tehty viimeisen viidentoista vuoden aikana lähes kymmenen konkurssia paikkakunnan hotelli-ravintoloissa, Paljakka hotellissa ja Pohjanportissa. Aina pesän ostajia on löytynyt, yleensä kauempaa, kuin paikkakunnalta.
Viimeisimmät konkurssit tekivät Puolangalla Tmi Puolangan Metsola ja Hotelli Paljakassa, Paljakka for Season Oy, joka oli noin neljänkymmenen puolankalaisen yrittäjän omistama. Miksi?
Alati niukkeneva paikallinen kuluttajapotentiaali ei tuota kannattavan toiminnan edellytystä.
Siis nämä konkurssit, ne jotka ovat uskaltaneet tehdä ovat olleet itse asiassa sinisien silmien avaajia -uudisraivaajia. Viimeisinkin on havainnut, että väki vähenee jokaisella kvartaalilla ja suomi eläköityy vinhaa vauhtia, ikäluokat pienenee. Tarvitaan ulkopuolelta tulevaa kuluttajapotentiaalia, joka paikkaa tuota väestökadon palveluelinkeinolle tuottavaa näivettymistä tai sitä pelottavaa mörköä -konkurssin uhkaa. Todettakoon, että kainuun maaseutupaikkakunnilla edelleen jopa 70-80% palveluyrityksistä kamppailee kannattavuuden rajamailla edellä mainituista syistä.
Esimerkiksi Paljakassa korkeatasoisten mökkien määrä on pikimmiten ei kaksin kertaistettava, vaan kolmin kertaistettava, jotta alueelle on mahdollista saada kannattavan toiminnan edellytykset palveluelinkeinolle ja aikaa myöten koko kunnan alueelle. Siihen työhön on ryhdyttävä heti roudan sulattua ja kuokka lyötävä maahan ei kahdessakymmenessä, vaan kolmessakymmenessä eri tontti osoitteessa, jotta vältetään uudet pelkoa ja kauhua lietsovat möröt.
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.puolankainfo.fi/?page=1&mode=uutinen&id=367
päreessä paloi valo ja paskaset ryysyt oli päällä ja vähän purtavaa oli pöydässä, saunassakaan ei käyty joka päiva,talvella suksella käytiin hakemassa vähäiset tarpeet, ei teitä linkoiltu.
Muutos tähän aikakauteen ja sen tarpeisiin on valtava, se että ihmiset eivät ole mukautuneet siihen rajuun muutosvauhtiin, joka vain kiihtyy kiihtymistään on odotettavissa oleva asia, ainakin vanhemmilla sukupolvilla.
Katseet olisi kohdistettava nuoriin, joita pitäisi saada rattaita pyörittämään, vanhat pierut voisivat antaa tilaa näille nuorille ennalta pelkäämättömille uskallikoille, jotka tekevät velkaa silmää räpäyttämättä ja tekevät EU-paperit käden käänteessä, sillä byrokratia on saanut sellaiset mittasuhteet, sillä tehdään toimeentulo tänäpäivänä täällä EU-Suomessa, työ on täysin tois sijainen asia.
Ps. Kuhmossa on älytty alkaa tekemään puusta talojen runkoja, siihen ei Puolangalla uskallus riitä konkurssin pelossa.
Perustettiin aikoinaan Kainuuseen yritys, jotta saataisiin omille lapsille töitä. Joiduimme lopettamaan yrityksen terveydellisistä ja taloudellisista syistä. Nyt ollaan oltu velkasaneerauksessa ja pankin otteessa toista kymmentä vuotta. Apua on haettu kunnasta ja kirkosta, mutta mistään sitä ei ole saatu. Liekkö siunauksen vai suhteiden puutetta? Yrityksen velat on pitänyt maksaa pienestä eläkkeestä viimeistä senttiä myöten itse.
Onneksi nykyisillä yrittäjillä on helpompaa, kun kunnan kehitysyhtiö ostaa yritykset reserviinsä niiltä, jotka eivät halua jatkaa yrittämistä. Ei tätä velkavanketta toivo kenellekään.
joka rehellisesti yrittää, pitäisi oli kiero luonne ja muutenkin häikäilemätön, mikäli meinaa menestyä tänäpäivänä yrittäjänä, siis rehelliset älkää vaivautuko! Tulee vain rupeja prseeseen.
Oiskohan Pukes Oy kiinnostunu ostaa rojjauttamaan miulta firman, kun jatkajookaan ei suvusta löyvy ja ruuti on jo kuivoo uusien tehtailuks. Kaik aikaansaatut jäläkeläiset on jo mualimalla muissa touhuissa, muutama Nokijalla ja muut kuntayhtymällä johtajina. Möisin nimittäin hyvän yhtiön halavalla, ei velekoo eikä muitakaa vastuita, jättäsin vielä tilille pesämunnookkin jonkun tonnin. Ai mitäkö tää firma valamistaa. Ei se valamista mittää. Se vaan annoo paperilla EU:lta, valtiolta, kunnilta ja kaikilta mahollisilta tahoilt julkisia avustuksia eikä ommoo rahhoo tarvii olla senttiäkään. Ja hyvin pyörii, ku ossaa rasvata rattaat oikeilla aineil. Että tämmöst minä oisin Pukesille kauppaamas. Mitenkäs olis, laitetaankos buukstaavit sopimuksiin? Kauppasumman minä mieluten ottasin kätteisenä, ettei ossuuspankki anna sitä vahingossa ulukopuolisille tai verokarhulle. Ja tästä kaupasta ei sitte hiiskuta kenellekää, on tää niin hyvvää bisnestä, jotta imitoijia olis heti tyrkyllä.