Paha olla sijaiskodissa, mitä silloin voi tehdä?
Entäs kun lapsella
on oikeasti
111190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
itsesi heti kuntoon, niin ei tarvitse lapsen enempää kärsiä.
välttämättä sillä korjattavissa!
Pitää ensin selvittää lapsen kanssa miksi hänellä on paha olla. Syyllistämättä lasta, itseään, sijaisvanhempia.Onko joku asia mikä sijaisperheessä ei toimi. Kun asia on juteltu lapsen kanssa niin yhdessä puhua sijaisvanhempien kanssa esille tulleista asioista ja vielä sossunkin kanssa jos asiat ei edisty.
Monesti asiat ovat väärinymmärryksiä puolin ja toisin.
Lapset ovat hyviä lukemaan omia vanhempiaan ja jos nämä eivät hyväksy sijoitusta ei lapsikaan niin tee.
Aina ei henkilökemiatkaan käy yksiin tai perhe ei sovi lapsen luonteelle.Onko perheessä muita sijaislapsia ja miten heillä menee?
Valitettavasti kaikki sijaisperheet eivät ole lapsen parasta ajattelevia.
Oletko ottanut huomioon, että lapsi joka on huostaanotettu ei välttämättä ole aina tyytyväinen elämäänsä. Tarkoitan sitä, että lapsi on varmasti kokenut sellaisia asioita, miltä olisi hyvä ollut välttyä. SEllaiset asiat vaivaavat lasta monta vuotta, vaikka olosuhteista pääsisikin pois.
Jos on kyse murkkuikäisestä, senikäisellä ei ole oikein koskaan hyvä olla jos häneltä kysyy.
Asui hän bio- tai sijaisperheessä.
Pitää siis tutkia mikä mättää ja mättääkö mikään.
Minä en ole ollut sijoitettuna, vaan asuin aikanaan omassa kodissani, ihan normaalissa sellaisessa. Kuitenkin, murrosikäisenä minulla oli koko ajan paha olla enkä tullut toimeen edes itseni saati muiden kanssa. Pyöriskelin itsemurhaajatuksissa ja itsesäälissä.
Myöhemmin tajusin, että paha oloni ei johtunut ympäristöstä lainkaan. Olin vain kasvamassa aikuiseksi aika kivuliaasti. Syyttelin tietenkin vanhempiani, opettajia ja kavereita. Joillakin se vaan menee näin. Apua voisi yrittää hakea vaikka psykiatrian puolelta jos oikein vaikeaksi menee.
Yleensä tällaisissa aika on paras parantaja. Siihen ei välttämättä auta paikanvaihdos eikä kotiinpaluu.
vähän tarkemmin, miten lapsen paha olo ilmenee. Onko lapsi itse kertonut ja jos on, niin mitä?
Mun frendi on myös perhekodissa ja tää ei tuu yhtään toimeen perhekodin äidin kanssa, ei työntekijöitten ja harvan nuoren. On puhunu asiasta sossulle mut sossut ei rupee tekee mitään vaikka tällä nuorella on tosissaan pahaolla. Toivoton tilanne mut i hope, että tänlaisiin asioihin tulis parannus! Tsemppiä!
On aika vaikea uskoa ettei kukaan tee mitään jos lapsella on oikeasti huono olla. Oletteko olleet muualle yhteydessä kun soskuun? Ymmärtäisin asian jos olisi kyse sijoituksen alkuajasta, siis alku vaikeutta, mutta kuinkas tässä tapauksessa? Onko ollut tälläista jo pitkään?
Tää on nyt ollu noin vuoden kys. paikassa. Tuskin enää on alku vaikeutta. On vaan alistuttava korkeimman tahtoon!
lapsia ei oikeasti kohdeltu sijaisperheessä asianmukkaisesti. Terveydenhoitaja ja kuntamme sosiaalityöntekijä olivat yhteydessä sijoituskunnan sosiaaliviranomaisiin ja sijaisperhe vaihtui. Lasten vanhempia tilanne ei kiinnostanut tippaakaan, mutta erityisopettaja heräsi asiaan lasten kertomusten perusteella.
Valitin vuosia vaihtuville soskuille,sijaisäidin touhuista,kunnes soskut uskoivat,ja huomasivat itse,Lapsi siirrettiin toiseen perheeseen.Nyt on aivan erilainen paikka,eikä semmoinen raivohullu.