nojasin hitaasti tuolini vinoon
yhä näen sisään maailman ikkunasta
valintojen määrään väsyneenä
en etsinyt enää mitään
kuljetin käsiäni pitkin muovista pintaa
kirjaimien painuessa, kadotessa mielestä
syöksyessä pitkinä lauseina unholaan
en luonut enää mitään
maksetun uteliaisuuden kylmä kaiku
haastoi vuoroaan odottavan kutsun
voimaton käsi ei yllä vastaamaan
en kuullut enää mitään
silmäni uivat suruviesteissä
käsityskyvyn liepeiltä kutsuttuna
tarpeellisuuden ideassa
en ollut enää mitään
yhä näen sisään maailman ikkunasta
valintojen määrään väsyneenä
en etsinyt enää mitään
kuljetin käsiäni pitkin muovista pintaa
kirjaimien painuessa, kadotessa mielestä
syöksyessä pitkinä lauseina unholaan
en luonut enää mitään
maksetun uteliaisuuden kylmä kaiku
haastoi vuoroaan odottavan kutsun
voimaton käsi ei yllä vastaamaan
en kuullut enää mitään
silmäni uivat suruviesteissä
käsityskyvyn liepeiltä kutsuttuna
tarpeellisuuden ideassa
en ollut enää mitään
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielenkiintoista. Toimistotyöläinen turhautuu? Teknostressiä ja infoähkyä sekä oman merkityksen hakemista valtaisassa verkottuneessa maailmassa? Lienee maailmassa suurempiakin ongelmia, mutta pakko oli vastata ettei ne muovisen pinnan (näppäimistö?) painelusta tulleet lauseet katoa aivan unholaan...