Otimme avomieheni kanssa koiranpennun ja nyt on tulossa ehkäpä ero... koiraa (6kk) käy kuitenkin sääliksi koska on tottunut omakotitaloasumiseen ja meihin molempiin. Joudumme todennäköisesti muuttamaan molemmat kerrostaloihin ja koiralle tulee "yhteishuoltajuus" ainakin näin alkuajaksi. Koira on meille todella rakas, miten toimisitte tällaisessa tilanteessa? Mikä olisi sille parasta?
avoerokoira?
elämänmuutos
12637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
on vain koira, ei mikään lapsi. kyllä se tottuu jo ikänsäkin puolesta. nykyajan ongelmat..voi tätä elämää.
sehän on vain koira, ei mikään lapsi. kyllä koira tottuu vaikka minkälaisiin järjestelyihin. nykyajan ihme hölmötystä kaikki eroahdistukset sun muut. avoerokoira..voi elämän kevät.
Jomman kumman luokse koiran on muutettava. Asunnon vaihto ei varmaan kauaa koiraa häiritse. Eihän sillä nyt niin vaikeaa ole, tutun ihmisen kanssa se joka tapauksessa jää.
Kannattaa tosi tarkkaan miettia, kuinka tilanteessa toimitte. Itse tein sopimuksen ex-avokkini kanssa jo ennen kuin koira tuli, kuinka toimitaan JOS ero tulee kohdalle. Ja erohan tuli koiran ollessa parivuotias. Koiran menetin, koska olimme sopimuksen molemmat hyvaksyneet (jos asumme Suomessa, koira jaa minulle, jos emme, mies saa koiran. Asuimme Englannissa, joten...)
Tilanne oli aivan kamala, enka koskaan sellaista enaa kohdalleni halua. Siksi nykyinen koirani onkin kokonaan minun, eika mieheni tarvitse sita hoitaa tai siita vastata, vaikka toimeen keskenaan tulevatkin ja kylla mies koiran elamaan osallistuu. Papereissa on vain minun nimeni talla kertaa.
Kannattaa paattaa, etta toinen soapuoli saa koiran kokonaan. Tama siksi, etta asunnosta toiseen ramppaaminen stressaa koiraa eika rutiinia paase kehittymaan. Toinen voi koiraa kayda katsomassa tai hoitamassa, mutta ihmissuhteiden mutkallisuuden tuntien luulen, ettei tama tule pidemman paalle toimimaan.
Kannattaa miettia koiran parasta nyt, eika ainoastaan itseaan ja sita, kuinka tarkea koiralle itselle on.
Kerrostaloon sopeutuminen tuossa iassa onnistuu varmasti, siita en olisi huolissani. Mutta jos koiraa viskotaan paikasta toiseen ja ihmiselta toiselle, sekin voi menna vikaan. Millainen koira on kyseessa?
Erotilanteessa on toimittava koiran edun ehdoilla. Koiralle on todella hämmentävää, ristiriitaista ja stressaavaa joutua vaihtelemaan kahden tai useamman lauman/kodin välillä vaikka molemmat laumat olisivatkin tuttuja. Eli parasta on nyt yhdessä pohtia kumman luona koiran olisi paras elää lopun elämäänsä ja sopia oikein perusteellisesti ja sitovasti koiran omistajuudesta ja myös noudattaa sopimusta. Tilapäistä välttämätöntä hoitoapua voi tietenkin ottaa vastaa myös koirasta luopuneelta osapuolelta.
Koira on tietenkin molemmille tärkeä ja molemmat haluasivat olla mukana koiran elämässä, mutta olisi koiran hyvinvoinnin kannalta haitallisen itsekästä vaatia "yhteishuoltajuutta".
tästä ei sovittu jo ennenkun koira tuli perheeseen? meitin hurtasta on päätetty, kumman mukaan se lähtee, jos jotain käy mutta onneks yhteiselo on vielä sujunut ihan mallikkaasti...
kannattaa varmaan vaikka nyt alkaa keskustelemaan sen exän kanssa, että kuinka menettelette, eiköhän se ole perhekohtaista. ei kukaan täällä tiedä millainen teidän tilanne oikeasti on... harvemmin noi yhteishuoltajuudet pitemmän päälle on toiminut...
Sovittiin kyllä että koira olisi minun (ja on nimissänikin) mutta ex näyttää kiintyneen siihen sairaalloisen paljon... en tiedä onko sitten eron ja suhteen laadun vika vai miten :( pelkään että se vielä tappaa itsensä jos riistän siltä sen koirankin. toisaalta kyseessä on arvokas koira jota se tuskin näyttelyttäisi tai edes osaisi trimmata.
Kummallakin on hankaluuksia pitää koiraa yksin asuen. Yhdessä se oli helpompaa koska työajat menee ristiin (koira oli max. 4 h yksin päivässä). ja molemmat töissä 9h ajan päivässä. Yhteishuoltajuus on siksikin parempi.
huoh..........
kuulostaa hankalalta... mutta koira on silti sun nimissäs elikkäs silloinhan se on sun... voisittehan te sopia, että koiruus menee silloin tällöin sinne hoitoon mutta olis kuitenkin enemmän sun luonas. koska se on vielä aika pentu niin eiköhän se koira siihen sopeudu.
meillä on koiralla vakiohoitopaikka yhden mun sukulaisen luona, joka asuu lähellä. ei koira ole moksiskaan, kun käyn sen sinne heivaamassa esim yökylään muutaman kerran kuussa (töiden takia) koira on siihen tottunut, että siellä välillä ollaan ja onhan se mullekin helpotus, kun tietää, että koira on hyvissä ja osaavissa käsissä ja se viihtyy hoitopaikassaan. monta kertaa koira menee kyseiseen hoitopaikkaa häntä heiluen ja unohtaa mut jo ovella... mut tosin kun käyn sen sieltä hakemassa niin riemulla ei ole rajaa : )
niin ja säälistä on turha koiraa pompottaa ihmiseltä toiselle...
asioista pitää pystyä sopimaan ennenkun lasti on jo housuissa... ja jatkoa ajatellen esimerkiksi avioehto kannattaa siis tehdä ennen avioeroa...
voihan tietty olla, että jotkut asiat tulee puun takaa yllättäen mutta kyllä niitä kannattais jo etukäteenkin pohtia, ettei ihan tyhjän pälle tipahda... lapsihan jää yleensä automaattisesti äidille mutta koiran kohdalla se ei enää olekkaan niin yksinkertaista...
eli vanhan neuvo nuorille pareille on, että kyseinen aihe vain yksinkertaisesti kuuluu käytäviin keskusteluihin jo ennen koiran hankkimista, ihan samalla tavalla kuin se kuka vie koiran pihalle ja minne se menee hoitoon lomien ajaksi...
ei elämä mene aina niinkuin suunnittelee...
No ei sitä tiedä miten asiat muuttuvat vaikka sopii. Voihan käydä niin että koirasta tulee enemmän toisen ihmisen koira.
Soitin äsken koiralleni, ex laittoi puhelimen kaiuttimen päälle ja koira oli heiluttanut häntää, katsellut ihmeissään ympärilleen ja vinkunut sen jälkeen kauan :(
Sori, mutta jotenkin keskustelusta saa sen kuvan että koira on joutumassa aivan turhaan kahden lauman välille. Kyllä koira tarvitsee yhden pysyvän lauman ja kodin, harvoin "yhteishuoltajuus" on koiran kannalta lainkaan hyvä asia.
Tuo koiraa hämmentävä koiralle soittelukin kertoo paljon siitä että omat tunteenne ovat nyt lyömässä koiran edun.
Elämä on varjeltava asia ja itsemurhataipumus on vakava asia, mutta edes se ei saa olla koiran etua tärkeämpää. Ja nuo asiathan ovat niin vaikeita että ei mielenterveysongelmaista kukaan läheinen voi auttaa itseään liikaa väsyttämättä vaan auttaminen täytyy tapahtua ammattilaisten toimesta.