Tämän raapustan tänne kauheassa tunnekuohussa...Mä tiedän että voisin kirjoittaa sulle suoraan jos uskaltaisin, mutta olosuhteet on sellaiset että tekis liian kipeää kertoa näistä mun palavista tunteista sua kohtaan. Varsinkin kun tiedän että tunnet samoin mua kohtaan.
Siispä kysyn vain, näenkö sua la siellä missä aina ennenkin?
Kun vain näkisin sut ja saisin tuntea sen kaiken johon ei edes sanoja tarvita, tai niitä ei ole...
Odotusta Pariisissa, se juuri on se meidän stoori.
Siispä kysyn vain, näenkö sua la siellä missä aina ennenkin?
Kun vain näkisin sut ja saisin tuntea sen kaiken johon ei edes sanoja tarvita, tai niitä ei ole...
Odotusta Pariisissa, se juuri on se meidän stoori.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyllä näet, jos et vaan pala loppuun noissa hurjissa tunnekuohuissasi. -rauhotu ihana ihminen-en minä ole niin kamala...
Toki nähdään, odottelen sua siinä Madeleine-kirkon kulmalla niinkuin aina ennenkin. Vaihdettuamme hellät poskisuudelmat vien sut kantakahvilaamme, missä René kantaa pieneen pöytäämme lasilliset shamppanjaa.
Kuplien yläpuolella näen vain silmäsi, joiden syvässä vedessä lepään pitkän tovin. En edes havaitse aamupäivän tihkusateessa ohi kulkevia hahmoja. Hahmoja, joiden pehmeät ääriviivat piirtyvät verkkokalvolle kuin maitopilvi, joka on juuri kaadettu höyryävään teekuppiin.
Hellästi kurkotan pöydän alla hansikkaalla verhottua hienopiirteistä kättäsi ja soperran korvaasi "Chéri..."
Älä huutele meidän yhteisiä asioita julkisilla foorumeilla!! Onko selevä!!