suhtautumisista isän tai äidin uusiin rakkaisiin? Onko teillä ollut ongelmia asian kanssa ja kauan on mennyt lasten hyväksynnän "voittamiseen". Ovatko lapset olleet mustasukkaisia ja yrittäneet estää isää tai äitiä jatkaa elämäänsä uuden ystävän kanssa? Miten olette saaneet lapset vakuutettua, että nykyinen kuvio on parempi, kuin entinen ydin perhe? Kiitos jo etukäteen!
KOKEMUKSIA
kouluikäisten
121032
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
parempi kuin lapsen oma perhe? Hei haloo...! kuka tässä nyt vääristelee ja mitä???
luovuttu, eli ydinperhe on hajonnut, niin kai se on uskottava, että uusi suhde/ uusperhe on sitten parempi ratkaisu. Ja jos sulle kolahti negatiivisesti tämä kysymys, niin se ei ollut sulle tarkoitettukaan. Unohtakaa katkerat exät tämä aihe. Tämä ei kosketa teitä. Kyse oli uusperheen rakentamisesta ja lasten mielipiteistä siinä.
kyllä on parin vuoden ajalta. Mieheni ja minä oltiin asuttu jo yhdessä jokunen vuosi yhdessä mun tyttären kanssa, kun miehen ex ihan yhtäkkiä päätti, että lapset jää isälle. Tiesi kyllä meidän asumiskuviot, mutta oletti,e ttä kun lapset siirtyy isälle, niin he asuisivat keskenään. Ja kun tilanne kääntyikin niin, että lapset muutti meidän yhteiseen kotiin, niin johan alkoi myllytys. Eihän se ollenkaan sopinut rouva exälle ja niitä siemeniä kylvetään edelleen. Toinen lapsista, silloin 14-v poika, on edelleen sitä mieltä, että mä olen pilannut hänen elämänsä. Koska äiti sanoo niin, niin poikakin uskoo.
No, kaikesta huolimatta yhteinen sävel on löytynyt. Mahdutaan saman katon alle, mutta ei tämä helppoa ole. Tunnettu ollaan kuitenkin jo melkein 6 vuotta koko poppoo, joten ei mitenkään nopeasssa tahdissa ole asiat muuttuneet. Mutta edelleen, jos tulee jotain kärhämää, yleensä lasten äidin aloitteesta, poika on heti mua vastaan. Vaikka riidat liittyy yleensä isän ja pojan tai äidin ja pojan välisiin asioihin. Syypää ja syntipukki olen minä, koska lasten äiti näin haluaa asian aina kääntää. En mäkään viaton ole. Puolustan omia mielipiteitäni enkä anna yhteisessä kodissamme lasten tehdämielensä mukaan, vaikka äitinsä yrittää vaikuttaa näihinkin asioihin.
Mitä sulle neuvoksi? Koita puhua, selvitellä ja kertoa ajatuksistasi, miksi toimit tietyllä tavalla. Meillä poikakin on pikkuhiljaa alkanut kuuntelemaan ja joskus jopa ääneen ihmettelee esim oman äitinsä kommentteja mulle. Eli ei se ihan kaikkea purematta niele ja osaa itsekin jo ajatella.
Mutta eihän lasta voi pakottaa hyväksymään uusia ihmisiä elämäänsä, ainakaan liian nopeasti. Meillä on kestänyt tosi pitkään eikä varmaan ikinä tulla kovin läheisiksi pojan kanssa. TOinen mieheni lapsista on taas aivan erilainen, hyväksyi välittömästi niin mut kuin tyttäreni ja hyvin on sujunut. Omasta puolestani yritän päivittäin kohdella lapsia tasavertaisesti ja ymmärtää lähtökohdan; ei ollut lapsille helppoa joutua äitinsä hylkäämäksi. Miehen mukaan lähti. Ja kun rakkaus loppui, elelee nyt yksinään ja purkaa katkeruuttaan meihin. ei osata tehdä mitään oikein, väärää leipääkin lapsille syötetään......
Mutta, jaksamista kaikille, niin uus- kuin ydinperheellisille! Ei se perhe-elämä joka tapauksessa helppoa ole, vaatii pitkää pinnaa ja PALJON rakkautta!!!!!
Lapset eivät koskaan hyväksy ulkopuolisia. Jos hyväksyy niin teatteria kaikki! Johan vanhemmat voivat heikot lapsensa nujertaa ja manipuloida hyväksyynkin ihan kaikki mitä he huoraavat mutta läpi näkyy kaikki.
voi olla noin katkera ja kyyninen ihminen? En tiedä mitä sinulle on elämässäsi tapahtunut mutta ilmeisesti et kykene elämään normaalia elämää vaan keskityt koko ajan exäsi vahtimiseen ja haukkumaan hänen nykyistään niin exällesi kuin lapsillesikin ja et anna lasten normaalilla tavalla olla exäsi ja hänen uuden ystävänsä kanssa. Siltä ainakin vaikuttaa.
Aikaisempia ketjuja lukiessani silmään pisti tuo ainainen Lissu ja hänen uskomattomat kommenttinsa kaikkeen, lienetkö sama henkilö?
Tajuatko että myrkytät kotisi ilmapiirin ja luot ahdistusta lapsiisi kun koko ajan vain valitat ja haukut exääsi ja nyxää ja pistät ilmeisesti lapsesi valitsemaan tyyliin jos ette ole puolellani olette minua vastaan.
Hirvittävää, kuinka joku äiti voi olla tuollainen, itsekeskeinen ja provosoiva?
Kommenttisi lapset eivät koskaan hyväksy ulkopuolisia jos hyväksyy niin teatteria kaikki on aivan kauhea, tiedän että on vaikeaa nykyaikana olla eronnut yh-äiti mutta silti olisi sinulle ja lapsille parempi että heittäisit katkeruutesi ja kaunasi pois ja keskittyisit pitämään hyvää huolta itsestäsi ja lapsistasi ja antaisit menneisyyden olla. Sinulla ja exälläsi on ollut kenties pitkä menneisyys mutta ei tulevaisuutta ja se sinun pitäisi ymmärtää.
Tottakai lasten asioista sovitte yhdessä ja jos unohdat tuon katkeruutesi ja hyväksyt exäsi uuden onnen voitte olla kaikki ystäviä mikä lastenne kannalta olisi se parhain vaihtoehto. Silloin et laita herkässä iässä olevia lapsiasi kasvamaan myrkyllisessä ilmapiirissä vaan suot heille oikeuden kasvaa tasapainoisessa suhteessa sinuun, exääsi ja nyxään.
Ei lapsia saa painostaa valitsemaan puolta, se on epäoikeudenmukaista sillä tottakai lapset haluavat olla äidille mieliksi ja silloin sinun aikuisena ihmisenä on tajuttava että jatkuva sotatila ja katkeruus eivät ole heille hyväksi.
Jos puhut pahaa exästäsi ja nyxästä ja puhelet lapsillesi että siellä ne huoraavat mutta ei teidän tarvitse heistä välittää niin millainen äiti sinä oikein olet?
Haluatko että lapsistasi kasvaa epävarmoja aikuisia jotka ovat jo valmiiksi katkeria ja myrkyllisiä niin että heidän on vaikeata luoda suhde mahdolliseen tulevaan kumppaniisi.
Kenen etu on tuollainen jatkuva vihanpito? Oletko yrittänyt päästä yli tuosta marttyyriasenteestasi ja keskittyä elämään omaa elämääsi.
Eroaminen on rankka paikka ja yh-äitinä ei ole helppo olla mutta sen ei pitäisi olla lasten ero vaan heillä on oikeus pitää hyvä suhde sekä sinuun että mahdollisesti sinun uuteen kumppaniisi kuin myös isäänsä ja hänen kumppaniinsa.
Ei se ole sinulta mitenkään pois jos lapsillasi on hyvä suhde nyxään, se ei vähennä sinun arvoasi lasten biologisena ja rakkaana äitinä vaan on lapsille etu että heillä on isän ja äidin lisäksi myös muita hyviä suhteita aikuisiin.
Nyxäsi voi antaa lapsille myös tukea kasvamisen tiellä jos hän saa tehdä sen.
Toivon että kasvat yli vihastasi ja annat lapsillesi hyvän kasvualustan iloisessa ja hyvää mieltä täynnä olevassa kodissa ja et pakota heitä inhoamaan omaa isäänsä ja hänen nykyistään ja että pystyt puhumaan lapsillesi järkevästi ilman huorittelua ja solvauksia.
Se on sekä sinun että lapsiesi etu että teillä on rakastava ja hyvä ilmapiiri kotona. Muuten voi käydä niin lopulta että lapset eivät kestä sinun katkeruuttasi ja tuntevat olevansa yksin maailmassa ja heistä tulee onnettomia ihmisiä. Tsemppiä elämääsi!
Isä oli ja isä meni. Nuorimmainen oli 2 vuotias kun isä huomasi et perhe oli liikaa hänelle. Alussa muutama vuosi tapaili lapsia ja minua ja meillä oli kivaa ja sopusointuinen elämä erosta huolimatta. Kunnes uusi nainen tuli ja käänsi miehen pään pois perheestään rytinällä.
Tapaamiset jäi täysin ja elarit tulee ulos-oton kautta.
Ikuna ei olla nähty tätä naista, ja toivotaan ettei vastaan tulekkaan.
Ei ole riitaa taapaamisista, ei elareista, ei yhtään mistään.
Me koemme onneksi tämän tilanteen, kun ei ole ylimääräisiä huolia, ei ylimääräisiä ihmisiä sotkemassa meidän asioita, ja katteettomia sopimisia ja lupauksia.
Ei uusien naisten kiukutteluja ja mustamaalaamisia. Vain minä ja lapset. Ihan kuin oltais aina eletty näin. Ihan totta, meillä on asiat todella hyvin.
ja olen pahoillani että exäsi uusi ei ollut hyvä ihminen mutta älä silti yleistä, et sinäkään haluaisi että joku tulee sanomaan sinulle että joo joo olet yh eli aivan mätä ja miestennielijä yms ällöttävää. Yleistäminen on aina kohtuutonta sillä eivät ihmiset ole samanlaisia, jokainen meistä on erilainen ja toiset suhtautuvat asioihin todella huonosti mutta heitä on onneksi murto-osa sillä vaikka täällä lukiessa saakin kuvan että sekopäitä suomi täynnä niin ei se ole totta. Toivotan sinulle ja lapsillesi oikein lämmintä ja aurinkoista kevättä.
Kyllä murkkuikäisetkin voi hyväksyä uudet suhteet. Jos ei voi, niin siinä tapauksessa meidän uusperheen lapset ovat pitäneet kohta kolme vuotta teatteria.
Enempi se on siitä kiinni, ymmärtävätkö yhtään miksi vanhemmat ovat eronneet ja siitä, miten lapset on kasvatettu. Jos on yhtään empatiaa muita ihmisiä kohtaan ja henkistä joustavuutta, niin ei pitäis olla vaikeaa hyväksyä tilannetta.
Käytännön törmäyksiä ja sanomista silloin tällöin voi silti tulla, niin kuin nyt perheessä muutenkin.
ettei heidän tarvi heistä välittää. Ne on vaan jotain ihmisii isänsä tai äitinsä elämsää, mutta eivät enää uskalla puuttua nuorison elämään samoin kuin pienten lasten elmään yrittävät pakosti puuttua. Murrosikäiset antavat piupaut puuttujille. Osaavat jo itse huolehtia itsestään, ja huomaavat kiipeilyn.
Osaa jo itse huolehtia itsestään, ja huomaavat kiipeilyn....mitä helvettiä tuoki on
tarkotaksä et teinit ja sellaset "nuoret aikuset" ei tarvi huolenpitoa??? Jösses toivottavast sul ei oo lapsii eikä tuu..outo hyyppä
hyvin omatoimisia.
Toiset vanhemmat paapovat ja niistä tulee uusavuttomia jotka eivät osaa edes perunoita kuoria.
Meillä on aina olleet reippaita, jotka on helppi päästää omaan elämään, pärjäävät varmasti.
hyväksyneet valintani siitä syystä, että luottavat minuun kuin kallioon. On siinä tietysti ollut myös osansa "nyxän" käyttäytymisellä ja suhatutumisesta heihin.