puhuminen

8-kuisena osasi noin 12 sanaa, mutta vähiin jäi puhumiset, kun oppi seisoon ja käveleen tukea vasten. Nyt hokee lähinnä Hila lailai loiloiloiloi käsi korvalla, että ilmeisen kova soittelemaan puheluita mummun koiralle. Onkin aivan kauhea koirafani ja kaikki koirat, mitä näkee, on Hila, Hila, Hila.. vaikka näkevät 3 krt vuodessa.

Muuten sanoo älkä, kun pitäs ruokaa saada, toisinaan se on kyl myös, että nukuttaa. (v)että sanoi jo jossain vaiheessa, mut nyt sekin on jääny pois ja osoittelee vain vesihanaa. Äittä, tää, tää, äittää, tää... tulee 250 000 krt vuorokaudessa ja tää on kaikki näkemänsä, mikä pitäis saada. Enemmän kyl osoittelee, ett tekee kyl hyvin asiansa ymmärretyksi, pitäs sit saada keittää äidille kahvit tai päästä ulos tai kylpyyn. (Annan painaa virtakytkintä kahvinkeittimessä ja pesukoneessa ja kaikkia koneita sit näyttää mmmmm... että kuinka ne käydä hyrskyttää).

Taitavasti kyl toistelee pitkiäkin sanoja silloin harvoin kuin huvittaa, esim. jäätelöä ei tarvinnut kahta kertaa opettaa, kun maistiaiset sai. Mut kauheeta kiirettä ei muuten näy olevan puhumisen kans.

Tosin ollaan 3-kielinen perhe ja poika on oppinut kyl ymmärtään kaikkia kieliä yllättävänkin hyvin. Ensimmäinen lause tulee isän kielellä: Ki ye? Tarkoittaa, että kuka on, mutta hokelee sitä minullekin aina, kun haluaa tietää nimen jollekin esineelle.

sanoi ensimmäisenä jotakin oikeasti tarkoittavana sanana meidän kissan nimen, ja sitä se hokee pävittäin kertaa 200 maamaa (miau). muita sanoja on ättä (äiti), isä, tyttö (taputtaa itseään rintaan, oman nimensä on tässä sitten unohtanut), kiija (kirja), että (vettä), aitoo (maito), hauva (sanoo myös hauhau, eli mitä hauva sanoo), heppa (iihahaa), ankka (kaakaa), kana (kookoo), engät (kengät), aapaat (varpaat), vauva, vaippa, nenä, koova (korva), issää (lisää, tätä hokee hokemasta päästyäänkin aina kun joku hauska loru tai leikki loppuu), tätä (kun haluaa jotakin, samalla kiivaasti osoittelee pikku sormellaan intohimonsa kohdetta), anna, hammasharjalle, unilellulle ja banaanille on omat sanat, mutta niitä on mahdoton kirjoittaa :), lamppu, poppa (koskee takkaa, uunia, silitysrautaa ja esim. vessan lattilämmitystä, kun on paljaalla lattialla ilman sukkia), eipä (leipä), sukka, jalka, attu (hattu), kukka, atto (auto), ovi, moi tulee aamulla, päiväunilta noustessa, kun joku tulee ovesta ja vaikka itse jos on puoli minuuttia vessassa ja sitten palaa maisemiin, kaavi (kahvi), puuo (puuro), appuun (rappuun, kun siirrytään ylä- tai alakertaan), ukko, ukkuun (nukkumaan), ennään (mennään), uli (puhelin), kake (kaukosäädin). Kaksi sanaa sanoo peräkkäin todetessaan "ei oo" ja "ei saa" - kieltää itseään samalla tehdessään jotakin kiellettyä. tunnistaa ikean logon ja sanoo Ikea".

että sammosia meijjän tyty. ja esim. kirjaa katsellessa jos kysyy jostakin, mitä hän ei tiedä, niin kyllä uutterasti keksii päästänsä kuvalle jonkin nimen tuosta noin lonkalta.

Puhuu jo kolme-neljä sanaisia lauseita. Yks päivä kiipesi omaan tuoliin ja osoitti televisiota ja sanoi "anna tuonne titi-nalle" :D Mut paljon tulee ihan omaa kieltäkin välillä. Sanoja osaa niin paljon, etten pysty niitä enää laskemaan. Tosi hyvin on oppinut puhumaan ja tosi aikaisin, mut varmaan vaikuttaa se, et ei oo kävellyt, ku vasta jostain joulusta asti.

täälläkin hölötetään kovasti, mutta mitään selkeää sanaa ei tule. Kerran yöllä huusi äiti, tai sitten vaan unenpöpperössä luulin niin :) Käsi korvalla myöskin kuljetaan ja ollaan muka puhelimessa. Osoittelee kovasti kaikkea tahtomaansa ja tahto on luja. Enimmäkseen hokee kakka kakka.