Miten musta naisena/äitinä tuntuu, että miesten on helpompi hyväksyä toisen miehen lapsi? Tarkoitan, että minusta ainakin on aina tuntunut, että isäpuoleni rakastaa minua kuin omaa lastaan. Lisäksi olin vielä aika hankalassa iässä kun äitini ja tämä mies muuttivat yhteen (13v). Tuntuu, että naisille tämä toisen lapsen ehdoitta rakastaminen on vaikeampaa. Olenko väärässä?
miehet hyväksyy
helpommin?
191568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
naisihmisenä tuntuu aika vaikealta hyväksyä toisen naisen lapsi "omakseni" tai elätettäväkseni. Kun lapsi kuitenkin pitää omaa äitiään ykkösenä, eikä tiedä äitinsä pimeitä puolia, niin asia saa ollakin näin. Ja omia lapsia jos joskus saan, niin sitä vahvemmin tunnen, että vieras lapsi kuuluu toisen emon kainaloon. Oma on aina oma. Ei tämä yhtälö toteudu eläimilläkään, niin miksi se toteutuisi ihmisillä?
Varmaan johtuu siitäkin, että perinteisesti nainen on hoitanut kodin ja lapset. Kun perheeseen tulee uuden miehen lapsi, oletetaan että perheen "äiti" hoitaa tämänkin lapsen kuin omansa. Mies taas harvemmin joutuu ottamaan hoitajan roolia vaimonsa lapsesta.
Meilläkin, minä huolehdin, että lapsella on riittävästi vaatetta päällä ulos mennessä, minä laitan hänelle ruuat, minä siivoan hänen jälkensä, minä huolehdin, että hän peseytyy, minä huolehdin, että hammasraudat tulee ilalla suuhun, minä kuuntelen kiukuttelut, kun ruoka ei maista ja kun pesulle ei haluta mennä jne. Moniko mies tekee tämän saman vaimonsa lasten osalta (tai aina edes omien lastensa osalta)?
Jos mies on täysin lapseton niin hyväksyminen on helpompaa. Sillä isäpuolellasi ei ole ilmeisesti lapsia ja hänen on helppoo ottaa uuden naisen lapsi niin kuin itselleen.
No jos isäpuolellasi ei ole omia lapsia niinhän on se selvää että tunnet olevasi ykkönen. Mutta jos asiat olisivat toisin niin olisit kakkonen.
Sinulle ei ole tullut kilpailijoitakaan ja tietenkin eroot kumppanistasi niin kuin äitisikin. Kuvittelet että olet vielä kahden kakaran jälkeenkin haluttavassa kunnossa. Todellisuudessa kukaan kunnon mies ei enään vilkaisekkaan sinuun.
edelleenkään mitään kilpailua kuka perheestä on ykkönen ja kakkonen..kaikki ollaan ihan samassa arvossa ja tärkeitä toinen toisillemme!!!
ja mä ainakin ihan hyvässä kuosissa kahden muksun pukkaamisen jälkeen, ja hyvin kelpaan miehelleni!!!=) onneksi myös sisäinen kauneus merkitsee paljon useammalle ihmiselle!!!
meillä ainakin todella hyvä ja rakkauden täyttämä liitto!!! ikävää jos joku ajattelee noin, sinulla ei asiat ole vissiin yhtä hyvin kuin minulla, ja ikävää että katkeruutesi paistaa noinkin läpi sinusta, se tekee ihmisestä ruman!!!
Ajankulukseni olen lueskellut sivun keskusteluja, ja aina silloin tällöin on hiukseni nousseet pystyyn.
Suokaa anteeksi vanhan äidin mielipide, mutta minun mielestäni lapselle olisi parasta jos hänellä olisi yksi koti jossa asua ja elää.
Ehdottomasti oman-äidin luona, aina kun se vaan on mahdollista.
Eihän sen että lapsi asuu oman äitinsä kanssa, tarvitse katkaista välejä isään.
Voihan se isä harrastaa ja viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka se lapsi asuisikin äitinsä tykönä.
Tuo tilanne että lapsi kulkee kahden kodin väliä, asuen vuoro-viikkoja kummassakin on aivan kammottava lapsen kannalta. Se tarkoittaa sitä että sillä lapsella ei ole kiinteää kotia missään.
Järkyttyneenä luin noita äiti-puolien kertomuksia kuinka lapsen hajukin jo oksettaa yms.
Luulenpa että nykyinen yhteishuolto jossa lapset vaihtaa kokoajan kotia on pahasti epäonnistunut, ja tuottaa vain lapsille ongelmia.
No tämä oli vain vanhemman äiti-ihmisen mielipide.
mahdollista kummiskaan murto-osassa eroperheitä! ja miksi juuri korostat ÄIDIN luona asumista? kyllä niitä vastuunsa kantavia isejäkin maastamme löytyy, ja äitejä jotka eivät pysty huolehtimaan jälkikasvustaan!!
ikävä kyllä myös vanhempia jotka itse tuhoavat lapsensa suhteen etävanhempaan omalla itsekkäällä katkeralla käytöksellään, jonka rinnalla kielletyt tunteet nyksältä ovat pientä, varsinkin kun eivät tuo tunteitaan lapselle julki!
minä olisin kyllä pitänyt vanhempiani aikoinaan pimeinä, jos olisin vain ja ainoostaan asunut ja elänyt äidin kanssa, ja tavannut isääni vain saman katon alla tai jossain puistossa,huh huh! isin koti oli minulle koti myös, ja isin vaimo, ihana ja tärkee ihminen,on sitä tänäkin päivänä minulle, ja minä hänelle!!! kiitos ettei minun äitini suojellut minua ihan näin pitkälle..=)
»Luulenpa että nykyinen yhteishuolto jossa lapset vaihtaa kokoajan kotia on pahasti epäonnistunut, ja tuottaa vain lapsille ongelmia.»
Tarkentaisitko hieman. Esimerkitkään eivät olisi pahitteeksi.
Uutisistahan tuota kuulee lähes joka päivä, kuinka lasten psyykkiset ongelmat ja häiriökäyttäytyminen ovat lisääntyneet voimakkaasti.
Kuutelin ihan vasta radio-ohjelmaa jossa opettajat kertoivat kauhuissaan kuinka eka-luokalle tulevat ovat vuosi vuoden perään ainavaan ongelmaisempia, ja vakavasti häiriintyneitä lapsia on yhä enemmän ja enemmän, aina nuoremmissa ja nuoremmissa ikäluokissa.
Samaa kertoi ohjelmassa haastateltu lasten-neuvolassa työskentelevä hoitaja.
on tehty pääasiassa lapsista jotka ovat ihan "normaalista" perheestä joissa on äiti ja isä!!
Käsitti kaikki lapset ei ertelty erikseen perhe olosuhteita.
..että ongelmat johtuvat kahdesta kodista vaikkei perhesuhteita ole mainittu.
Johtuiskohan ongelmat enemmänkin siitä ettei ole ollenkaan läsnäolevia vanhempia.
siihen että sitämukaa mitä enemmän tulee avioero ja reppuselkä-lapsia, sitä enemmän lisääntyy myös lasten ongelmat.
Helppo yhtälö, jopa näin vanhankin tajuta.
Mieti itseäsi kulkemassa kahden kodin väliä, kumpa on se oma koti?
Puolet ajastasi vietät paikassa jossa sinun ominais tuoksusikin saa aikaan pahoinvointia talon emännässä.
Kyllä lapset sellaiset asiat vaistoaa.
Alempana joku äiti-puoli valitti inhoavansa lasta joka tekeytyy pienemmäksi kuin on ja "lässyttää" puhuessaa.
Tällä lapsi yrittää vain kertoa kuinka avuton ja haavoittuva vielä on. Mikä on se kohtelu joka ajaa lapsen käyttäytymään noin. Kertoo enemmän siitä äiti-puolesta kuin lapsesta.
Lapsen paras paikka on oman äidin tykönä jos se vain suinkin on mahdollista.
Se että isä tienaa enemmän ei ole syy siirtää lapsia isälle. Kuten sanoin kyllä se isä voi olla niiden lastensa elämässä mukana vaik`ei lapsista reppulapsia tehtäisikään.
Minulla ei ole tässä asiassa " omaa lehmää ojassa", ajattelen asiaa vain lasten kannalta, noin yleisesti.
kuullut tästä reppelämästä, toisille se sopii mutta tosille se tuottaa tuskaa.
Joku ohjelma se oli missä myös käsiteltiin tätä, että lapsella pitäisi olla se yksi koti ja sitten toinen on se missä käydään.
Itse kun olen seurannut lapsiani ja heidän reagointia, niin selvästi huomaan, että he pitävät tätä paikkaa kotinaan, ehkä osaksi myös siksi , että pysytin eron jäkee pitämään talon jossa on suurin osa lapsuuden muistoja heillä.
Ongelma päätelmässäsi on, että otat kaksi muuttujaa ja ilmanmuuta oletat niiden riippuvan toisistaan.
Entäpä jos lapsi viettää koko ajan paikassa jossa häntä rakastetaan, puolet äidillään ja puolet isällään. Onko parempi että lapsi joutuu jatkuvasti vierailemaan jonkin etävanhemmaksi nimitetyn luona, vai että lapsi on aina kotona oli hän sitten kummassa paikassa tahansa?
Toki silloin tulee ongelmia jos toisessa paikassa lapsesta ei välitetä mutta eiköhän tämä ongelma tule ennemminkin silloin kun lapsi käy vieraan luona kyläilemässä.
Entä miksi lapsen pitäisi kulkea kahden kodin väliä? Eikö lapsi voi mennä hoidosta/koulusta kotiin, välillä toiseen ja välillä toiseen?
Onko reissaamista vähemmän jos pari kertaa kuussa reissataan kodista kyläilemään?
Mikä on se ihme taika joka tekee äidin kodista ehdottomasti paremman? Onko äidin koti silloinkin parempi kun siellä reissailee uuden isäpuolen lapset vierailemassa?
Eiköhän reppuelämää ole ennemminkin se, että kyläillään jatkuvasti.
Ja vielä: meidän kohdalla se on isän (minun) koti jossa suurin osa lapsuuden muistoista on.
Milloin ongelmat ovat mielestäsi alkaneet? Siinä vaiheessa kun avioerot ovat yleistyneet? Ehkä. Se saattaakin olla yksi tärkeä tekijä.
Avioerojen määrä alkoi kasvamaan ehkä joskus -70 -luvulla. Silloin Suomessa ei kai tunnettu juurikaan vuoroviikkohuoltajuutta, se on nykyäänkin varsin harvinaista (ainakin niin harvinaista ettei se voi mitenkään selittää kuvaamiasi ongelmia). Voitaisiinko ajatella että ongelmat voivatkin johtua nimenomaan siitä ettei lapsella ja toisella vanhemalla ole tarpeeksi läheiset suhteet (tapaavat vain silloin tällöin, ei ole yhteistä arkea).
Eli jospa väittämäsi ratkaisu onkin nimenomaan SYY kertomaasi ongelmaan ja vuoroviikkohuoltajuus ratkaisu.
(Tietenkään en väitä että vuoroviikkohuoltajuus olisi mikään patenttiratkaisu joka poistaisi kaikki ongelmat tai että se edes sopisi kaikissa tapauksissa.)
Ymmärrän, että pienelle vauvalle ajatellaan äidin olevan tärkeämpi jo ruokinnan vuoksi, ( tosin läheskään kaikki äidit eivät imetä, ja pullosta osaa ruokkkia varmasti useimmat miehetkin..), mutta miksi useimmiten ajatellaan lasten, jo vanhempienkin, paikan olevan äidin luona?
Isähän voi olla paljon "parempi" vanhempi, vaikka ei äiti olisikaan alkoholisti tms. Usein isät osaavat laittaa esimerkiksi rajat lapselle tiukemmin ja kyllähän nykymiehet osaavat(?!) jo hoitaa kotia ja tehdä ruokaa siinä missä naisetkin!
Ja eikö ydinperheessäkin pyritä vastuun jakamiseen myös lapsista, miksi ei sitten eron sattuessa? Eikä aina niin, että äiti kantaa lähivanhempana vastuun ja isä viettää "sirkusviikonloppuja" lasten kanssa pari kertaa kuussa.
Toisen lastahan ei tarvitse suoranaisesti rakastaa mutta on naisille vaikeempaa hyväsyä edes kumppanin lapsi. No nyt kun olet äitinä niin mitenkä suhtautuisit miehen edellisiin lapsiin? No ehkä oma perheesi on vielä ehjä ja et ole miettinyt mitenkä itselläsi kävisi.
Ilmeisesti isäpuolellasi ei ollut omia lapsia ja hän niin kuin otti sinut omakseen. Silloin ei tule mitään kilpailu tilanteita kadehtimisineen.
On todella harvinaista että naisella olisi niin avara sydän ja syli että sinne pääsisi ulkopuolisetkin ilman kamalaa mustasukkaisuuden tunnetta. Naiselle on yleensä pakkomielle saada omia yhteisiä lapsia just sen takia että ne sivuuttaisivat miehen edelliset lapset.
Kukaan nainen ei tyydy vain siihen mieheen vaan on pakko saada yhteinen kakara jotta se edes sivuuttaisi miehen edelliset. Isäpiolesi on ollut lapseton kun äitisi ei ole tehnyt hänelle uusia. Järkkymätön sääntö on että jos miehellä on edellisiä lapsia niin vuoden varmasti uusi nainen haluaa yhteistä kakaraa vain sen takia ettei tule kilpailutilannetta tai jää jotenkin huonommaksi.
Jos joskus hankimme mieheni kanssa lapsia ne kyllä tehdään rakkaudesta, eikä siksi että miehen lapset tuntisivat jäävänsä kakkosiksi.
Meillä ei luokitella ihmisiä noin räikeästi - kaikki ovat saman arvoisia!
Todella kypsymätöntä kirjoittelua sinulta - mene kotiin kasvamaan.
Aivan näin. Ihmeellistä ajattelua. Noin voi ajatella vain exät ;). Minun mieheni exä oli mm. "vaatinut" miestäni olemaan tekemättä lapsia kanssani, ettei heidän lapsosensa perintö vain hajoa. Exät ajattelevat vain rahaa, eivät muuta! Mutta onhan sekin "lapsen etu" :).
Minä ainakin haluan lapsen uuden mieheni kanssa! Kenen kanssa sitten, ellei hänen kanssaan, elämäni ihmisen! Siihen eivät exät mielipiteineen vaikuta. Sairasta edes kuvitella sellaista.