Miksi nainen alistuu vaikka minkälaiseen kohteluun?
Kerrohan se.
Pistän joku esimerkki.
Onko luomakunnan herrat kortilla nykyjään.
Kerrohan se.
Pistän joku esimerkki.
Onko luomakunnan herrat kortilla nykyjään.
Miksi nainen
alistuu
14852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oletko seksikäs ja haluttava vai sitten pullaa syövä ylipainoinen?
Kahta sorttiahan meitä,- Mettäläisen mukaan!
että Mettäläinen joutui nyt hieman väärinymmärretyksi. Minullakin on raskas päivä, mutta kun nyt helpotti, niin vitsiä taisi aloitus olla enimmäkseen?
Missä ne alistetut naiset luuraa? Itse en tunne yhtään. En silti vähättele heidänkään asemaansa.
Omaan tuntemuspiiriini kuuluu vain muutama "alistettu" mies, jotka viisaat vaimot ovat osanneet pitää erossa esim. alkon alaisuudesta, johon miesten kaikki veljet ovat ajautuneet.
Ja toisaalta, jonkin tasoista lievää alistumista, jota minä kutsun sopeutumiseksi kai liitto aina tarvitseekin?
Todellinen alistaminen, keinolla millä hyvällä, on sairasta.
puhees on puhrasta kultaa ja täynä viisautta.
Tollasen naisen kans on jonkun lysti elää
punastuu. *Ehän minä mittään*.
Sinulla on sydän kultaa, josta on vara jakaa hyvää muillekin.
Ei vanhaa, sairasta miestä saa jättää. Se on epäinhimillistä ja epäeettistä. Pitää vaan hymyillä ja olla optimistinen. Ihmiset valittavat turhasta. On niin helppo olla onnellinen ja tyytyy siihen, mitä sai.
Kun miehen pitää olla siellä työmaalla työtovereilleen hauska ja hyväntuulinen, niin se ottaa itselleen perheen, jotta voi purkaa kaiken päivän mittaan patoutuneen vihan perheeseensä.
Kaikki miehet kuulema toimivat niin (miehen mukaan)
puhrasta skeidaa,ei tulis mieleenkää menetellä noin.
Sun miehes on kuin hampaaton koira joka murisee penkin alta,normaali miehelle koti on paikka jota puolustetaan apinan raivolla.
Sairaan hoitaminen ei ole alistumista ,se on sopeutumista olosuhteisiin.
Vastuun tuntoa ,avio lupauksen muistamista ja mitä vielä kun ei nyt tuu mieleen
Eläkkeellä ollessa sitten voi vedota niihin vanhuuden tuomiin vaivoihin. Ne tekevät kiukkuseksi ja sekin pitää purkaa omiin.
Mistähän hirveästä kuvitellusta teosta olen itseäni rankaissut aikoinaan tehdessäni valintoja. Luulisin tehneeni niin. Oma vika. En muka ansainnut parempaa. Siinä syy. Luulisin niin.
ollenka niiskuttama,pyyhi se nokkas ja kuiva silmät.
Jos kuulut niihi masokisteihi jotka aina syylistävä itteään,ei voi mitään,sun on vaan kannettava ristis minkä oot ottanu.
Jos oot puheväleis miehes kanssa niin ala luettelemaa uusii ehtoja,millä yhteis eloa voi jatkaa
En minä niiskutakkaan. Lähinnä hiukset nousee pystyyn, kun aattelen, miten rattoisaa tulevaisuutta tässä odotan.
Puheväleissäkin oon kaikkien kanssa. Kaikesta on jo keskusteltu. Kun ei yökään koskaan päivää kohtaa...jotain sellaista.
En keksi yhtään ehtoa enää. Toisen tapoihin voi vaikuttaa, muttei persoonallisuuteen. Jonkun toisen mielestä tuokin saattaisi olla se maailman mukavin...
Jonkun ulkopuolisin silmissä taas jonkun todella toimiva ja hyvä kissa-koira-suhde voi näyttää huonolta... taiat tietää, mitä tarkotan.
Jaksan ilmeisesti ikuisesti kuitenkin ilmeisesti toivoa, että tästä tulisi jotain... Jos olen se alistunut (ties mihin) niin lopputulos onkin mielenkiintoinen, mitä tästä seuraa, kun olen jotain asian eteen tehnytkin. Voi seurata ihan mitä vaan... (Olen perusteellinen)
Ei pitäs kirjotella kait tällasia ollenkaan...
Ehkä muutaman kuukauden päästä olisin viisaampi.
että mitä pahaa minä olen tehnyt kun olen joutunut, tai joudun joka päivä yhä lisääntyvässä määrin, hoitamaan ja huolehtimaan miehestäni, mutta sitten ajattelen ettenhän minä ole sairas, vaan hänellähän on kaikki syy olla katkera kohtalolle....
Ei kyllä aina jaksa olla kovin positiivisesti ajatteleva, kun kaikki alkaa olla yhtä sekasortoa toisen elämässä, mittää ei löydy, mikkää ei onnistu, kaikki on toisen syytä jne, jne..
Tässä taas vali valitan..syntinen, mutta jaksettaan jotennii :)
tuskan pääl,on joku viisas sanonut,toisaalta jollain muulla on vielä kurjemmin.
Paljon sairaalassa aikaani lapsen kanssa viettäneenä,tiedän mitä puhun.
Ihmisellä on henkiin jäämis vietti vahvin ja niin kauan kun se toimii,ilman itsetuho ajatuksia sä uskot parempaan.
Ainoo mitä voit tehrä toivottoman ihmisen kanssa on itsestään huolehtiminen.
Kun tilanne pahenee sun on tehtävä valinta itsesi ja toisen ihmisen välilä,ne ovat kovia ja vaikeita ratkasuja.
Silloin kun rakkaus loppuu ja tilalle tulee välinpitämättömyysja viha on parempi erota
miettimään uhrauksen tai jättämisen välimuotoja.
Taakkaahan me kannetaan jokainen omalla tavoillaan ja toinen kokee sen raskaammaksi kuin toinen. Eihän kukaan pysty määrittämään mitä toinen haluaa tai kestää vastoinkäymisiä, koska aiemin elätty elämä se määrää mitkä on tunteet tai kiintymyksen määrä henkilöön. Mielestäni jos on rakas henkilö, niin sitä pitemmälle ihminen venyy auttamis ajatuksillaan.
Toivottavasti Pirre jaksat, sillä jos me petetään kuka auttaa sitten.
Hyvä kun joku välillä muistuttaa... kiitos, tuhannesti kiitoksia.