Ara saa pysyvän ja hyvän kodin. Minulla on kokemusta niin pienistä, kuin suuristakin kaijoista. Lupaan antaa linnulle hyvän kodin ja mahdollisuuden täysipainoiseen elämään. Lintu saa olla päivät vapaana ja linnulle on paljon aikaa. Aran pitää olla ehdottomasti terve ja kiltti. Mieluiten käsin kasvatettu...
hinta max. 2000€
Tarjoa osoitteeseen [email protected] niin otan yhteyttä.
hinta max. 2000€
Tarjoa osoitteeseen [email protected] niin otan yhteyttä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei Kaija!!
Hienoa, jos haluat tarjota kotia kaipaavalle aralle kunnon oltavat. Halusin vain muistuttaa, että kai tiedät, mitä aiot? Hyvä on esimerkiksi muistaa, että pariton arapapukaija kiintyy erittäin voimakkaasti omistajaansa, joten vaikka lintu olisi täysin luottavainen ja kiltti edelliselle omistajalle, voi uuden emännän/isännän olla hyvin vaikeaa saavuttaa linnun luottamus. Useat omistajanvaihdokset voivat tehdä linnusta lopullisesti epäluuloisen ja kiukkuisen. Ja ara on pitkäikäinen...!!!
Isojen kaijojen kanssa kokemusta jo hankkineena varmaan tiedät myös, että isot kaijat, arat eritoten, ovat varsinaisia sottapyttyjä, vaikka miten olisivat kilttejä. Ja osaavat taatusti tehdä tuhojaan, kun silmä välttää...
Sanoisinpa että aran kanssa elämään opettelu vaatii yhtä paljon sitkeyttä ja päättäväisyyttä kuin mikä tahansa parisuhde. Voi tietysti olla yhtä antoisaakin...
... Nämä varoittelut varmaan ovat turhia, mutta ihanan sinikelta-araryökäleen emäntänä kannan huolta kaikkien maailman arojen kohtalosta, ja halusin varmuuden vuoksi varoittaa!!
Ystävällisin terveisin
S.
Tiedän kyllä mikä minua on odottamassa. (lapsuudessani meillä asui tällainen jättiläinen) Olen elämäni ollut lintujen kanssa tekemisissä. Hyvää "pelastettavaa" araa ei ole vielä löytynyt, joten olen päätymässä alkuperäiseen suunnitelmaani, eli jacoon. Pidän jacoa vielä "ongelmallisempana", kiintyvämpänä ja kiivaampana lintuna. Jacot pölyävät huomattavasti enemmän kuin arat, ja allergisoivat helpommin. Ja tiedän myös minkä kanssa olen tekemisissä, kun jacon otan. Näillä näkymin "aku" tulee kotiin heinäkuussa.
Kiva juttu, ja anteeksi, jos vaikutin omahyväisen opettavaiselta. Kuten kirjoitin, halusin vain kaiken varalta varoittaa. Vaikka harva ihminen, onneksi, enää nykyään kai aivan onnettomilla tiedoilla hankkii minkäänlaista lemmikkiä.
Voihan se olla, että itsestäni aikanani tuli lintujen emäntä (ja lopulta yksinhuoltaja) vähän vaivihkaa ja yllättäenkin, ja jossakin vaiheessa vaati aika paljon sopeutumista ja silkkaa rahanmenoakin, että sain järjestettyä pululleni kyllin pulumaiset oltavat. Joten helposti mieleen tulee, että moni voisi luovuttaakin, ja linnusta tulisi kiertopalkinto...
Olen myös saanut sen käsityksen, että jacot ovat vielä herkempiä olentoja kuin arat, joita kai pidetäänkin suhteellisen sopeutuvina. Ihania otuksia ovat nekin, kuten kaikki linnut tavallaan.
Oma sinikeltani on kyllä melkomoisen hempeä rontti. En kyllä ole mitenkään mallikelpoisesti häntä osannut kasvattaa, mutta toimeen tullaan...
Lykkyä tykö ja mukavaa kevään jatkoa!