Ihan kunnioituksella mutta kyllä te "enemmistö iskelmäkansa" olette vanhanaikaisia. Ketään uutta artistia ei päästetä suosioon, vanhatkaan eivät sitä saa jos eivät sitten laula justillensa kuten aina ennenkin. Mitään uutta tai kokeilevaa eivät ikoni-artistitkaan saa esittää. Läpi menee ainoastaan "koskaan et muuttua saa iltatuulen viesti". Poikkeuksena tietenkin Kari Tapio jonka vaikkapa levytetty pieraisu myy kultaa, joko laulettuna, lausuttuna tai muuten vaan humalassa. Tai finladersien tai vastaavien kääriäisten älymöly.
Olisiko jo aika vaihtaa kalsarit?
Olisiko jo aika vaihtaa kalsarit?
Vastaukset 24
Vanhimmat
uusia lupaavia tulokkaita myös, unohtamatta hyviä kokeneenpiakaan laulajia! Uusiutuminen on tosi hyvä juttu myös artistien suhteen! Ei tarvitse junnata samoissa kuvioissa jatkuvaasti, ja monet artistit ovat sen tehneetkin ja tyyliä on muutettu! Ei niin, ettei vanhatkin ole aikanaan olleet käyttökelpoisia juttuja, mutta tyylet vaihtelee ja tanssikansa muuttuu!
Ei paljon lämmitä joku uusi artistituttavuus, joka jonkun laulukilpailun tai hyvien suhteiden avulla on päässyt levyttämään jonkun vanhan, uudelleen lämmiteyn ja lähes nuotin vierestä lauletun laulun. Harva uusi kyky valloittaa heti niin nuoret kuin vanhemman kuulijakunnan ihmiset.
Vaan näitä konkareita kun kuuntelee ne nuoretkin. Ehkä syy on siinä paljon puhutusta AMMATTITAIDOSTA, jota ei todellakaan näillä konkareillaan ole tullut hetkessä. Ei kai kukaan uusi artisti tosissaan odota, että karisma ja uusi kasvo uppoisivat ( varsinkaan ) suomalaiseen yleisöön heti. Kyllä aikaa myöten varmaan jostain uudestakin solistista voi kasvaa yleisön suosikki.
Kaikki kunnioitukseni uusille yrittäjille, mutta yhä vielä rakastan Kari Tapion lauluja, kuuntelen Kääriäistä. Mitä vaihtaa jotain sellaista, josta voi ammentaa iloa arkipäivään...? Rakastaahan moni puolisoaankin vuodesta toiseen ja löytää hänestäkin aina jotain uutta, mihin rakastua uudelleen.
Jos suomi-iskelmän kuunteilijat ovat löytäneet kultasuonen, miksi vaihtaa se messinkiin, jos siitä ei ole iloa. En siis minä ainakaan aio ruveta hevin tai jazzin syövereihin uppoutua.
Niin kalkkiksena elän...ehkä ikänikin ( alun 60 ) antaa siihen luvan...
Uusissa artisteissa on se vika, että heillä ei ole mitään uutta tarjottavaa. Moni heistä kopioi vanhaa, joten eipä heidän takiaan kannata levykauppaan tai keikoille vaivautua.
Huvittava ja samalla melko ärsyttävä uutuus on Jani & Jetsetters. Solistin ohuehko ääni ei innosta lainkaan, ja bändin soundi ja koko teema on vain suora kopio vanhoista bändeistä. Eikö edes sitä kitarasoundia voisi mitenkään muuttaa??!!
Uusilta naislaulajiltakaan ei ole tullut mitään mikä saisi paisuvaiset paisumaan. Samaa ponnetonta huttua yksi toisensa jälkeen. Kauniit kasvotkaan ei jaksa kiinnostaa, sillä musiikki on kuitenkin se pääasia.
Miksi siis pitäisi suosia uusia, kun sama on jo vanhoilta kuultu? Tulisipa joku, joka saisi tuohonkin iskelmägenreen uutta liikettä. Levy-yhtiöt voisivat ottaa itseään niskasta kiinni ja heittää kehään jotain ihan uutta ja ennen kuulematonta. Tarjontaa on aivan varmasti.
on ettei suomessa ole kuin kaks/kolme tuottajaa jotka tuottaa kaiken iskelmä musiikin. Tulee väkis tasa paskaa tuotantoa koska he käyttävät mieluiten vain omia sävellyksiä tuottamillaan levyillä.
Ongelma ei ole noin yksinkertaisesti tämä vaan isoksi osaksi se, että jos joku tekee erilaista iskelmää, se ei suomalaiseen juntti-iskelmäkansaan todellakaan helposti uppoa. Siihen ei uppoa muu kuin 'minne tuuli tytön kuljettaa..kaaatson sineen taivaan...kuka pelkää paulaa' jump jump tump tump perustahtinen hutun kuttu. Syy ei ole uusissa artisteissa eikä levy-yhtiöissä. Uusia, tuoreita , ihan uuden tyylisiä muita matkimattomia iskelmäkappaleita ja esittäjiä on, muutama mainitakseni vaikkapa Anna Eriksson, Annika Eklund, Juha Tapio, Juha Metsäperä ja varmasti enemmänkin, mutta nämä nyt ensimmäisenä tulevat mieleen niistä kenen levyjä olen kuunnellut. Kertakaikkisen upeita kappaleita heillä suurin osa, ei mitään kopioita eikä tasapaksua suomi-iskelmää. Heidän työnsä vaatii vielä vuosien matkan että se uppoaa kansaan ja iskelmämusiikki saa luvan uudistua. Eriksson on tässä jo vanhimpana ja pidimpään alalla olleena tehnyt jo suuren työn ja toiset tulevat perässä, ehkä jo hieman helpommin. Sen sijaan vaikkapa jokavuotisten tangokuninkaallisten levyt, ja ihan vain suomen kansan musiikimakua noudattaen, on pakkokin leipoa samaan vanhaan 'humppamuottiin'. Sillä suurinosa kansasta on vieläkin sitä joihin tämä tyyli uppoaa parhaiten. Kappaleet vain kopioita toisistaan. Kuten esim. iskelmän listalla voi kuulla.
kiva että olet nuori tai mielestäsi nuorekas, mutta jotain kunnioitusta silti toivoisin. Ei ole kaunista tuollainen kielenkäyttö. (Ja mitä yhteistä mahtaa olla Jorma Kääriäisellä ja Finlandersilla?? ;D)
Hyvänen aika, mitä tässä nyt pitää kunnioittaa? En ole loukannut ketään vaan sanonut mielipiteeni että esimerkiksi Kari Tapio tai Jorma Kääriäinen kuulostavat minusta aivan samalta vaikka virsikirjan tai Jukka Kuoppamäen tuotannon läpilaulaisivat. Ei tunnetta eikä syvyyttä. Minä kuulen molempien esityksissä itseni kaltaisen lähes 60-kymmpisen örveltäjän rahankalskeen , en tunnetta enkä tulkintaa jota viitsisi kuunnella. Tulevat Topi Sorsakosket siis. Sitä vastoin muuten Jukka Kuoppamäen oma viimeisin "Johnny Cash sound*a*like Mikko Kuustonen ja V-M Loiri" "Suuret tunteet" on parasta suomi-iskelmää viimevuonna- jos ei oteta lukuun Katri Helenan "Elämänlankojen" parhaita. Jukka ja Katri osaavat iskelmän- kuten euroviisut osoittivat taas kerran. Älä "pahin ongelma" sotke klassikkoja #katson sineen taivaan" johonkin Paulan vedätyksiin #Kuka pelkää paulaa# koska Katri ja Paula ovat tehneet ne eri vuosikymmenillä ja ihan eri lähtökohdista. Em. nim.merk. ja "Mulkkesson" puhuvat asiaa myös tuottajista ja jotta heitäkin voisi välillä vaihtaa. Kaikki kunnia sovittaja Esa Niemiselle mutta sinä voisit tehdä muutaman vuoden musiikkia muille kuin Katrille tai Paulalle. Ja ainakin pysyä pois taustalaujajista koska äänesi nyt ei ole kummoinen eikä sinusta kansa uutta Katri_Helenaa sen perusteella tee. Anna Eriksoon on juuri siksikin uskomattoman hyvä että mm. Esa Nieminen on vapaalla hänen taustoistaan ja muut miehet tai naiset hoitavat sen puolen. Olisi fiksua antaa parhaansa #Vie Minut# ja välillä antaa muittenkin näytää kykynsä. Solvittajana, säveltäjänä ja taustahääriänä. Kiva vaihtaa mielipiteitä, eikö vaan? Sitten niitä ei voikaan kun kuulo menee ja aika jättää...
En sotke. Ihan sama mistä lähtökohdista ja aikana nuokin äkkiseltään vain mieleeni tulleet iskelmäkappaleet on tehty, molemmat samanlaista Suomi-iskelmää. Mikä kuvaa hyvin kyllä sattumoisin myös sitä että vaikka näiden kappaleiden välillä on pitkälti aikaa niin mikään ei ole muuttunut. Vai väitätkö että Katrin tuotanto esim. ei ole sitä täysin tyypillistä suomalaista iskelmää? Taidolla voi olla tehtyä mutta ihan yhtälailla tylsääkin tylsempää iskelmää kuten Kari-Tapiot sun muut. Klassikot olkoon klassikkoja, niitä voi kuunnella kun haluaa muistella vanhoja aikoja, herättää tiettyjä tunteita esiin, fiilistellä, se ei niitä huononna eikä vähättele, mutta nyt olisi jo aika antaa iskelmän muuttaa muotoaan. Uudistua. Tuoreita sävelkulkuja, uusia voimia tarvitaan. Tämä taas minun mielipiteeni.
kyllä oikeassa olet, muutosta pitää tulla ja ainakin uusien artistien tuomana
Muutosta ei tarvitse tulla mihinkään muuhun , kun iskelmäkansan musiikkimakuun. Monet niin nuoret, kuin kokeneet konkaritkin ovat yrittäneet tarjota myös erillaista ja vaihtoehtoista iskelmää, sen iankaikkisen, tylsän ja itseään toistavan iskelmän rinnalle, mutta eipäs se vaan olekkaan sopinut iskelmäkansan musiikkimakuun, niinkuin nämä perusrenkutukset; "Kuka pelkää Paulaa, Juna kulkee.. yms.
Eli ennakkoluulottomuutta, avointa mieltä ja monipuolisuutta iskelmäbiisien kuunteluun tarvitaan nimeenomaan niiltä kuuntelijoilta. Ei aina tarvitse tyytyä niihin samalla kaavalla tehtyihin biiseihin, vaikka esim. Iskelmäradio sitä linjaa suosiikin.
Sitähän se on että suurin osa kansasta ei edes tiedä uusien/uudistuineiden artistien tuotannosta lopulta mitä ja millaista se on. He kuulevat heiltä sitä yhtä irrallista kappaletta jonka radiot yleensä levyiltä ottavat radiosoittoon. Ei kansa osta edes levyä ellei artisti ole TV:stä kovasti tuttu tai jonkin kilpailun voittanut. Mistä he siis tietäisivät mahdollisesti paremmastakin kun eivät anna itselleen mahdollisuutta tutustua uuteen. Tansseihinkaan ei mennä ellei siellä ole artistina joku 100 vuoden takainen, tuttu ja turvallinen. Tähän iskelmä on nojannut jo pitkään ja radiot tukevat tätä.
Tanssiravintoloihin ja -lavoille kuuluu perinteisempi tanssimusiikki. Tanssijat kuitenkin tykkäävät tanssia ja nauttia musiikin tahdissa. Sanomattakin on selvää, että jos jätät vaikkapa illasta tangot, valssit, humpat tai jenkat pois, niin jopa tulee negatiivista palautetta. Noita discotyyppisiä jytä musisointia ei tanssipaikoille tarvita. Jos joku haluaa tanssia sellaisen tahdissa, niin discothan on ihan sitä varten olemassa. Myöskään metalli ja hevi eivät kuulu tanssipaikoille. Niillkin on omat paikkansa! Tansikansa, siis nuorempikin våki, tykkää perinteisemmästä iskelmämusiikista! Olkoonkin niin, että saavat vanhoillisen leiman! Mitä tulee uusien artistien nousuun ja suosioon, on pitkästi kiinni itsestään esiintyjästä. Onko läsnäoleva ja yleisöänsä arvostava, vaiko poissaolevana hutaisee kiireesti jonkin värssyn häviten takahuonen pimentoihin ilman kontaktien luomista yleisön kanssa!
Tuota en allekirjoita nuorista tanssijoista että pitävät enimmäkseen vanhasta tanssimusiikista. Vai mistä johtuu että paikat jossa on nuori artisti vetävät myös nuorta tanssiporukkaa. Se tekee hyvää myös tanssikulttuurin kehitykselle että uudistumista tapahtuu. Johan tässä lavat meinasivat kuolla 'sukupuuttoon' muutama kesä sitten tanssijoiden puutteesta ja nyt siinä on onneksi nähtävissä uutta nostetta josta suurin osa kunniasta menee tuoreille nuorekkaille tanssiorkestereille. Kas myös niitä valsseja ja jivejä , tanssikappaleita siis, voi tehdä uudella tyylillä ilman että tanssittavuus kärsii. Kehoittaisin sinuakin kuuntelemaan ja toteamaan tämän ihan itse useiden tuoreiden artistien ja kokoonpanojen levyiltä. Diskomusiikista ei nyt kyse tässä ole ollutkaan. Vaikka toisaalta, iskelmä, se ei ole pelkästään tanssikansalle tehtyä musiikkia, täytyyhän siinä ottaa huomioon myös muu kuulijakunta, mikä lopulta on kuitenkin enemmistönä iskelmämusiikkiakin kuluttamassa. Tanssijat ovat vain pieni osa siitä porukasta ketkä iskelmää kuunetelee.
Rakastan tanssimista ja kun minä menen tanssimaan, niin se on aivan sama ,että minkäikäinen artisti tai orkesteri siellä on esiintymässä. Pääasia on ,että he soittavat monipuolista ja tanssittavaa musikkia ( orkestereista esimerkkinä tälläistä musiikkia soittavat mm. Souvarit ja Finlanders.Kummassakin orkesterissa soittaa lähinnä keski-ikäisiä muusikoita).
Meillä on paljon loistavia, karismaattisia artisteja erityisesti kokeneemmassa artisitikaartissa, joiden keikoille menen erittäin mielelläni, vaikka olenkin itse parikymppinen. Kyllä nämä konkarilaulajat keräävät paikalle monen ikäistä yleisöä myös, niin nuorempaa, kuin vanhempaakin. Heissä on sellaista vetoa, joka toimii iästä riippumatta
Nyt olikin puhe iskelmämusiikista, ei siitä minkä tahtiin tanssikansa pistää jalkaansa koreasti. Sitä löytyy varmasti levyiltä jo ihan tarpeeksi. En ole koskaan tanssinut ja ei varmasti moni muukaan iskelmästä pitävä. Iskelmä ei ole siis vain teitä tanssijoita varten. Onneksi. Jos niin olisi, tämä musiikinlaji olisi jo kuopattu aikoja sitten.
Vanhemmat iskelmäartistit on jotenkin paljon valovoimaisempia . Niissä on sellaista hohtoa ja karismaa, joka mua nuorta likkaakin sävähdyttää. Ne vaikuttaa sellasilta staroilta ( siis hyvässä mielessä staroilta).
Nuoremmat artistit on jotenkin sellasia värittömiä naapurintyttöjä ja poikia. Niissä ei ole oikein mitään sellasta särmää. Kaikilla ei ole edes mitään omaa tyyliä, vaan ne yrittää olla esim. jotain Jari Sillanpään tai Arja Korisevan klooneja. Rock- puolella on paljon särmikkäämpiä ja valovoimaisempia nuoriakin persooonia (Ville Valosta lähtien).
Kun vertaa esim. Tangomarkkinoita- ja Idols- kisaa niin kyllähän sen eron huomaa jo siitäkin. Tangomarkkinoissa kaikki ne tangokisailijat ovat melkein saman näköisiä ja samankuuloisia. Ei viimevuosien tangokuninkaallisiakaan meinaa toisistaan erottaa. Ne kaikki ahdetaan johonkin tiettyyn muottiin. Tuntuu siltä mitä vähemmän on persoonallisuutta laulajassa niin sen parempi. Liikaa tunteita ei saa herätää vaan on oltava pitää olla sellainen sopivasti hajuton, mauton ja väritön tyyppi. Ei herätä ainakaan mun mielenkiintoa moinen.
Sitten vielä levyfirmatkin määrää mitä ne saa laulaa ja ne biisit on sellasta yhtä tuubaa, joita ei toisistaan erota. Hyvin harva heistä mitään tuoretta ja erillaista iskelmää esittää. Kuka vähemmän iskelmää kuunteleva ja ei ko. yhtyeiden fani muka erottaa, että koska siellä soi mm.Taikakuun ja koska esim. Unelmavävyjen biisi ? Ei kukaan.
Vanhemmat artistit ovat siinämielessä kans paremmassa asemassa ,että niillä on sen verran arvovaltaa, kokemusta, näkemystä ja ainakin joillakin rohkeuttakin ,että he voivat itse päättää minkälaisia biisejä esittävät ja tekevät myös itse biisejään. Eivät ole niin sen levyfirman talutusnuorassa.
Idolssissa sensijaan erillaiset, värikkäät ja särmikkäät persoonatkin voivat pärjätä. Nytkin finaaleissa tyyppejä, jotka kaikki kuulostavat ihan erillaisilta ja jokaisella on persoonallinen soundi äänessään. Ulkonäöltäänkin sentään erottuvat toisistaan. Tuskin kenestäkään heistä tulee mitään Antti Tuiskun tai Hanna Pakarisen kopiota.
monet nuoret artistit ovat ottaneet uudistamisen linjan! Ei tosin liian rajusti, ettei perinteisemmästä musasta pitävät kaikkoa lavoilta ja muutenkin kuulijakunnasta. Väite, että olisivat samannäköisiä ja väritömiä ja tositensa klooneja ei pidä paikkaansa!
Juu, ja moneet kokeneet konkarit ovat myös uudistaneet iskelmää sekä tehneet hienoa työtä suomalaisen iskelmän ja tanssikansan hyväksi jo vuosikymmeniä ja tekevät sitä upeaa työtä yhä , joten erityisen syvä kumarrus ja kunnioittava hatunnostoni heille.
Kaikki meidän ihanat artistimme rikastuttavat suomalaista musiikkielämää lauluineen. Toiset vielä monipuolisemmin, kuin toiset, mutta kaikkia yhtälailla tarvitaan.
Ja huonompaan suuntaan ollaan iskelmää uudistettu. Suomessa ei ole koskaan ollut näin paljon näin tylsiä, surkeita, tyhjänpäiväisiä ja mitäänsanomattomia iskelmäbiisejä, kuin tänäpäivänä on. Kuka näitä biisejä jaksaa vielä joskus 30 vuoden päästä kuunnella tai edes laulaa ? Niihin kyllästyy jo muutaman kuuntelukerran jälkeen. Esim. Iskelmää ei kestä kuunnella viikkoa kauempaa, kun samat biisit soi siellä kokoajan niin , että ne tulee lopulta jo korvista ulos ja on siirryttävä toisen radiokanavan kuuntelijaksi.
Iskelmä pilaa monta ihan mukavalta vaikuttavaa biisiä niiden älyttömällä puhkisoittamisella ja pakkosyötöllä. Enään en Iskelmää kuuntele, mutta kun töissä jouduin pakostakin kuuntelemaan ko.radioasemaa, niin voi sanoa ,että kyllä niin kurkkuani myöten tulin täyteen niihin päivästä toiseen soiviin samojen artistien samoihin biiseihin, että en halua niitä biisejä enää ikimaailmassa kuulla niitä lauluja mistään, enkä koskaan. En livenä, enkä radiosta.
Se ei sinällään ole laulajien vika, vaan siitä käy "kiittäminen" Iskelmää ja heidän puuduttavaa ja musiikillisesti köyhää soittolistaansa .
Kyllä täytyy olla aikamoinen ruudinkeksijä, jos osaa tehdä iskelmälle sellaisen uudistuksen, että se Suomen junttikansaan (jota seperimmiltään kuitenkin on )uppoaa. Suomalaiset ovat kuunnelleet ja tanssineetkin iskelmän tahtiin vuosikymmenet. Saaneet siitä iloa arkipäivään, lohtua lamaan. Kyllähän se Anna Erikson hienoa musiikkia tekee, muttei se välttämättä ole tanssittavaa. Suomalaiset menevät sinne tanssimaan, missä kuulevat monipuolista artistia, sitä, joka laulaa niin valssin, tangon kuin rokinkin. Ja olen aivan samaa mieltä "lumiperhosen" kanssa, että ne vanhat (ihanat) konkarit omaavat sellaista karismaa ja ammattitaitoa, jota ei voi kirjoista oppia. Ja vaikka sitten laulaisivat niitä jonkun mainitsemia virsiä, niin nekin nämä osaavat laulaa sillä TUNTEELLA. Ehkä eräs syy iskelmän vankkaan suosioon ainakin tanssiyleisön keskuudessa on se, että se lauletaan SUOMEKSI. Ei junttikansa rakastu englanniksi esitettyyn tangoon, oli artisti kuinka nuori ja osaava tahansa.
Nykyiskelmän suosin kesto kun yleensä on n. kaksi kuukautta, niin pitää olla todella nero, jos osaa tehdä sellaisen uudistuksen, että se kestää pitempään. Olavi Virran lauluja soitetaan tänäkin päivänä, mutta nykyiskelmää ei vättämättä edes puolen vuoden päästä. Niin, että uudistu siinä sitten...
Tuntuu siltä, että nykybiisit sävelletään kahvipaussilla, jolloin saadaan taas yksi kulutustuote myyntiin. Rahalla on tässäkin asiassa liian suuri rooli. Sävellykset eivät (tuotannosta puhumattakaan) ole suurella tunteella (tai nerokkuudella) tehtyjä. Sanoitukset 90 %:sti täyttä p...aa, sävellykset todella mielikuvituksettomia joka suhteessa (rytmi, harmonia, melodia). Jos verrataan muihin musiikkityyleihin, on iskelmä-musiikki tänä päivänä todella köyhää, esiintyjiä myöten. Tanssikansaa tämä tuskin niin paljon häiritsee, kunhan beattia tulee, niin hyvä on. Suurin osa heistä ei todellakaan mitään muuta siinä musiikissa kuulekaan, joten se riittää. Itse musiikin suurkuluttajana oksettaa nykypäivän hirveä tuotanto, jota iskelmä kansakunnalle tuuttaa.
...sitä, mikä nykyiskelmän vihaajalle kelpaa? Ei kaikki todellakaan kuuntele jazzia tai klassista musiikkia. Ihan samaa roskaa on paljon hehkutettu Lordi..Onneksi olen niin vanha akka, että saan loppuelämän rakastaa iskelmää ja sen esittäjiä - oli ne laulut sitten rustattu röökiasken kanteen ja vaikka vessassa istuen...aina kelpaa...niin konkarit kuin uudetkin esittäjät.
Jos ne jonkun mielestä on sitä itteensä, niin keksiköön parempaa...näkis vaan...
alkaa esittämään sitten sitä mistä puhuvat. Näkisipäs sitten miten pitkää heidän tuotantonsa menestyy ja kauanko tanssikansaa vaeltaa keikoilleen! Miten paljon levyt myy jne...! Siis marisijat nyt on teidän tilaisuutenne!!!