Hiljaisuus,
on tuskaa,
ollut minulle,
kun riippumattomista syistä,
joutuu rakkaudestaan syrjään,
siis sinusta.
Ja yössä,
vaeltaa,
monia teitä,
tuossa, tuossa jyvässä,
olemattomassa,
sinua kaivaten,
niin kovasti.
Ilman sinun kosketustasi,
olen nukkunut,
kuin ilman päätä,
siis todella huonosti,
kuin jäätä.
Anteeksi,
hiljaisuuteeni,
en ole ollut koneen lähellä,
en lähimainkaan.
Sinun kyllä olen ollut,
jokainen yö ja päivä.
T:A
Tiedät kyllä rakkaani.
on tuskaa,
ollut minulle,
kun riippumattomista syistä,
joutuu rakkaudestaan syrjään,
siis sinusta.
Ja yössä,
vaeltaa,
monia teitä,
tuossa, tuossa jyvässä,
olemattomassa,
sinua kaivaten,
niin kovasti.
Ilman sinun kosketustasi,
olen nukkunut,
kuin ilman päätä,
siis todella huonosti,
kuin jäätä.
Anteeksi,
hiljaisuuteeni,
en ole ollut koneen lähellä,
en lähimainkaan.
Sinun kyllä olen ollut,
jokainen yö ja päivä.
T:A
Tiedät kyllä rakkaani.
Vastaukset 13
Vanhimmat
linssiin...joutuu rakkaudestaan syrjään, siis sinusta... ihana ja koskettava...
Kiitos sinulle:),
kaunis palaute,
minä uskon että rakkaus,
ei ole sokea,
vaan aina löytää,
sen oikean.
tuppaa käymään.
Viisaasti ajateltu.
Ja vaikkei löytäisi toista,
itselleen on aina se oikea.
Hyvin sanottu,
erittäin hyvin.
Ei tuohon oikein,
voi mitään lisätä,
muuta kuin,
että,
jokainen tekee,
elämästään?
Niin tekee?
Joillakin varauksilla.
Kovasti nyt hymyilyttää.
Tänään vasta tajusin,
mikä elämässäni hiertää.
Ei se ollut kuppiin sylkijät.
Ei kiukunpurkajat.
Vaan minä itse.
Vastuussa itsestäni.
Tämä olkoon oivallusten palsta:)
Juuri noin.
Kun itse oivaltaa sen,
niin sitten on vain,
näin kuvainnollisesti sanoen,
taivas rajana.
Ei kannata kiusata itseä muilla,
vaan kannattaa tehdä mistä,
itse nauttii.
Liian kauan kiusasin,
itseäni muokkasin
muiden mielipiteisiin.
Nyt aion olla oma itseni.
Ehkä viimein löydän
vapauden.
Jos en itsenäni kelpaa,
se on muiden ongelma,
ei minun,
ei enää.
Näihin sanoihin päätän illan.
Ehkä huomenna taas palaan,
koukkuun taisi ensikertalainen jäädä:)
Hyvää yötä!
Ketä A rakastaa,
kosketusta kaipaa?
Viipyy katse sanoissa tutuissa,
kuin samoissa kulkisin unissa.
Hiljaisuus,
jää,
syyttään syrjässä kumpikin.
Voisitko se olla sinä sittenkin?
Jos oisit, oisin niin onnellinen.
Saisit ainiaaksi mun sydämen!
t. Mistä tiedän?
Rakkaus ja,
sanat ja teot,
sen kyllä?
Niin, tietää;).
tuskaa olla erossa, öissä ja päivissä
kaikkina vuorokaudenaikoina
samaa kaipausta kannoin yhtä paljon
ellen enemmän
kuka sen mittaa ?
Ei kukaan voi eikä pysty mittaamaan
vain rakkautemme
hiljaisuuksissa koettu kaipaus
jossa sinäkin olet ollut minun
jokainen päivä ja jokainen yö
tiedän rakkaani
tiedän
tässä aamussa, illassa
aina
Sinun
sä kyllä osaat...
kuinka kauan voi
muistaa,
ihosi tuoksun,
silmiesi palon,
hymyn,
jollaista en tiedä toista.
Äänesi unohdan
liian herkästi.
Mutta silti
säilyt mielessäni
sanoina,
tuoksuina,
silmilläsi.
Ei ole toista kaltaistasi,
eikä tule koskaan
olemaan..
voin muistaa A:sta kaiken
kaipauksessa elää niin kauan
kunnes luokseni hänet takaisin saan.
Niin kauan
meillä on vain nämä sähköiset tiet
joilla kaipauksemme toisiamme koskettaa.
Hiljaisuudessa
kaunis ja niin herkkä on kaipauksesi
käsinkosketeltavan herkkää
syvältä kumpuaa kaipauksesi,,,oih,,
Runosi niin upean kaunis
kiitsa, ja kiitsa viime kommentistas,
yölinnun kauneudesta, hhhmmmm,,
milloin ja missähän olemme törmänneet,
lentäen? :))