Se Satuttaa.

Sitä ei nuku, ei syö, ei tee mitään. Istuu vain ja itkee. Kunnes ei jaksa enää itkeä. Ja nukahtaa väkisin. Hyvää hiihtolomaa.

olen ehdottomasti samaa mieltä. En usko, että kukaan pystyy olla ihastumatta/rakastumatta johonkin henkilöön. Ja jos kaikki ei suju, niinkuin pitäisi, niin sitten itketään ja ollaan masentuneita koko elämäänsä.

Itse olen oppinut myös lähipäivinä, että ihastuessaan kannattaa olla varuillaan. Eteenkin jos henkilö sattuu olemaan varattu tai ei lähde silmäpeliin mukaan tai nauraa bestiksen kanssa sinun "flirtti" yrityksille. Tajusin, kuinka sydämetöntä menoa se oli ja hän ei todellakaan olisi se oikea minulle...jos hän haluaa satuttaa minua.

Elämässä on muitakin ilonaiheita kuin rakkaus. Elämä on laiffii ilman kumppaniakin. Sinkkunakin on ihan kiva olla, vaikka aina olisi tilaa omalle kullalle :/

Minähän en elämää murehdi, vaikka kaikki rakkauteen liittyvät asiat menisikin päin persettä. Suorastaan jatkan elämääni suuremmalla tahdilla ja en katso taakseni, vaan painan etiä päin minkä kerkiän!!!

Joo! Rakkaus sattuu ja sille ei voi mitään.
Tunteiden loukkaaminen sattuu meitä jokaista.

ja hyvät hiihtolomat vaan sullekkin :)

Joo, olen huomannut tuon ja totta se on niin karulta kun se kuullostaakin.

Kyllä se ilo on mun tapauksessa paljon suurempaa kun kärsimys joten en pistä kallooni enkä varo:)

Tuontotuuden tiedän mutta kyllä e aina pääsee unohtumaan ja sitten mentiin ja sitten itketään ja ryvetään itsesäälissä..

Kirjastokortti käyttöön!!!! :D:D:D *viil viil*
KUKAAN EI RAKASTA SUA :D:D:D *viil viil*

Totta hemmetissa rakkaus sattuu. En ymmärrä mitä siinä on niin kovin kamalaa. Kivusta tietää olevansa elossa, ja koettelemukset vahvistavat. Ei kipua tarvitse pelätä, kivusta oppii. Kun särjet sydämmesi, tottakai se sattuu. Joko siksi että olet todella välittänyt hänestä, mutta huomattavan paljon useammin kyseessä on pelkkä torjutuksi tulemisesta johtuvaa kipua, joka ajatellaan jalosti ihastuksensa menettämisestä johtuvaksi. Samapa tuo mistä se johtuu, mutta se sattuu ja niin hemmetisti. Mutta on siitä iloakin, siihen todisteena on esimerkiksi ihmisrotu. Rakkaudessa on kyse vain pariutumisvietistä ja aivojen muodostamasta dopamiinista, ei mistään aikaavaruutta halkovasta elämää suuremmasta yhteydestä. Rakkaus voi kestä, se voi tehdä onnelliseksi ja monilla näin käykin, mutta ei heti ensimmäisen, toisen tai vaikka kahdennentoista ihmise kohdalla. Rakkaudesta on iloa, siitä on todisteena ihmisrotu, sekä lukuisia yksilöitä. Tämä on minun näkemykseni.

Ei aina.Olen itse joutunut hankalaan suhteeseen revin itseni irti ja jatkoi elämääni.Nyt läydän itseni rakastuneena uuteen aivan ihanaan poikaystävään.Rakkaus voi särkyä, mutta se voi myös kestää.Uskon rakkauteen joka kestää ikuisesti