kokeilkaapa (jos suinkin mahdollista) vaihtaa lapset asumaan isänsä luokse ja te äidit maksatte elarit. Uskon 100 %:n varmuudella että elarikiistat loppuvat siihen!
Elarikiistat
Neilikki
271525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
täysin SAMAA MIELTÄ!
Meillä alkoi elarikiista vasta sitten, kun yksi lapsi muutti meille asumaan ja äiti oli sitä mieltä, että isän kuuluu elättää lapset yksin.
Hihihi... epäilempä! Sittenhän me akat vasta kauheita oltais: Jatkuvasti tunkemassa nokkaamme lähin asioihin - mitäs sä ny tollaset housut ostit, eiks halvemmal olis paremmat saanut - mikstsää kunnon ruokaa lapsil anna, pari kertaa kuukaudes on ihan liikaa mäkkäril käyntiä - jäkäjäk.. Ja sitten sitä elatusmaksurahaa vasta oltaisiin vahtaamassa! Korvamerkitä pitäis!! No, vitsi vitsinä, mut parhaissa vitseissähän on aina totta toinen puoli :)
Ja noista jäkätyksistä varmaan yli puolet olisi aiheellisia. En yleistä, mutta usein äideillä kyllä on se perheenpyörittäjän homma enemmän "hanskassa".
Nostan ehdottomasti hattua kaikille niille miehille, jotka kasvattavat lapsiaan lähinä (tai vuoroviikoin jos toimii).
Äidit varmaan maksaisivat vähemmällä purinalla, mutta veikkaanpa, että kaikkinensa tulisi vielä enemmän kränää. Kuvitelkaapa mikä jäkätys!
(Anteeksi kanssasisaret, eikä tämä nyt varmaan meitä ihan kaikkia koske.. ehkä vain noin yhtä prosenttia meistä... minua EI tietenkään.... hihihi)
Olet aivan oikeassa! Sitten tosiaan ihmetellään vielä miksi elämä on yhtä helvettiä uusioperheessäkun exä on mikä on.
lapsilleni että laittaisin ne miehen luo joka ei välitä heistä. Syynä vain se ettei miehen tarvitsisi maksaa eareita. Saisin syytteen heitteillejätöstä. Harva nainen pystyy tekemään sen minkä mies tekee helpolla, maksaa minimin ja siinä kaikki.
Meillä äiti maksaa minimin elaria lapsestaan ja on tavannut häntä viimeisen vuoden aikana 3 kertaa ja pitänyt luonaan 1 yön.
Että eiköhän se kuitenkin ole ihmisestä kiinni.
Onhan noita... Exän lapsi ekasta avioliitosta asui kanssamme päiväkoti-ikäisestä aikuiseksi asti. Äiti kävi ensin katsomassa pari kertaa vuodessa ja lopetti sitten muutamaksi vuodeksi kokonaan yhteydenpidon :( suhde elpyi sitten jotenkuten uudelleen myöhemmin...
Elatusapua ei myöskään maksanut, eikä sitä edes mistään yritetty onkia. Annoin omat tuloni mukisematta siihen tarkoitukseen ja hoidin lasta kuin omaa.
Ihmisestä on kiinni, todella. Lisäksi olosuhteista, kasvatuksesta, elämänkatsomuksesta, arvoista...
huomaa varsin nopeasti ettei sillä summalla lapsia elätetä.
että kannattaa kokeilla! Hämmästyt sinäkin miten riidat voivat loppua siihen....meillä ainakin!
ovat säästäväisempiä, ja hallitsevat rahankäytön huomattavasti paremmin. Minimituki 130€ lapsilisä yh korotuksella139 oma osa:~400€: pärjää mahtavasti.
On kokeiltu vuoden verran, kitisee vaikka maksaa minimit. iste jouduin/pääsin maksamaan yli minimin, silloinkin samanlaista kitinää.
Miksi kitinää oli silloinkin kun lapset olivat hänellä?
Ihmettelen aina näitä juttuja että kokeilkaa sitä ja tätä. Lapsille varmaan tekee hyvää jos tietyin väliajoin kokeillaan yhtä ja sit taas toista. Eiköhän lapsille kuitenkin ole parasta se tuttu ja turvallinen ympäristö.
Ainakin meidän tapauksessa isä olisi muutaman viikon päästä valmis palauttamaan lapset takaisin, lapset kun ovat vaan taakkana kaikelle kivalle.
Ja muutenkin ihmettelen näitä juttuja missä aina vuoronperään haukutaan miehiä ja sit taas naisia. Eikö ole pääasia että kukin tekee parhaansa, mitä niistä aina motkottamaan.
kokeilla vuoroviikkosysteemiä. Se on kaikkein paras vaihtoehto.
Itse olisin kanssa taipuvainen siihen ajatukseen, että ne isät jotka taistelevat tapaamisista/mahd.asumisestakin oikeudessa saakka, ovat tuolloin halukkaita lapsistaan huolehtimaan. Kukaan ei kai lähde sitä kierrosta huvikseen tekemään. Monesti noita asioita käsiteltäessä käy käräjillä ilmi ettei äiti ole tyytyväinen elatusmaksuun, kuljetuksiin jne.
Olisi ainakin kohtuullista miehiää kohtaan, että mikäli samoista asioista käydään jo toisia tai kolmasia käräjiä muutettaisiin tilanne kokonaan toisinpäin.
En väitä että se muutos olisi lapsille helppo, mutta ei ole taatusti sekään, että samoista asioista ollaan jatkuavsi käräjillä niiden toimimattomuuden vuoksi.
Itse ajattelen näin että pärjäisin hyvin ilman elatusapua, ja voisin antaa tavata niin paljon kuin mahdollista ja osallistuisin vielä kuljetuksiinkin puoliksi.
toiveajatteleva isä
Eikä se vaadi edes suurta yhtäkkistä muutosta: Vuoroviikonlopuista voi siirtyä vähitellen vuoroviikkoihin. Ja mitä lähemmäs siirrytään, elarit vähenee samaa tahtia. Vuoroviikoissa niistä voidaankin luopua jo kokonaan.
Puhut aina vuoroviikkohuoltajuudesta ja samassa lauseessa elareista.
Oletko siksi halunnut vuoroviikkohuoltajaksi, ettei elareita tarvitse maksaa?
..se on silti yksi (monista) vuoroviikkohuoltajuuden hyvistä puolista.
Ja tämä aihehan käsitteli nimenomaan elarikiistaa ja sen poistamista.
lapsi tulee paluupostina takaisin äidille!
ei 90% etäisistä tajua miten paljon elämä muuttuu lapsen kanssa!
Siis suurin osa iseistä on varmasti "joutuneet" etäksi eron myötä...ja varmaankin tahtomattaan,että tuskinpa ihan 90 % lapsista tulis paluupostissa takasin.
Eiköhän kuitenkin lähes kaikki isät tiedä mitä lasten kanssa eläminen vaatii ja lyönpäs vaikka vetoa,että ennen ku lapsi syntyy niin ei isä,eikä äiti tajua mitä se elämä sen syntymän jälkeen on...
Ne isät,jotka ovat syystä tai toisesta eronneet lapsen äidistä jo raskausaikana eivät ehkä tajua miten paljon se elämä muuttuu...mutta kyllä hekin oppivat,jos haluavat.
Eli tähän kokeiluun valmis isä tuskin niitä lapsiaan palauttaa...
On muuten kamalaa kun ajattelee,että tämä aihe kuulostaa siltä niinkuin lapset olisivat esineitä.
Muuten voisinkin kokeilla, mutta pitää muistaa lapsen paras ja kunnioittaa myös lapsen tahtoa.
Mitä lapsi sitten tahtoo? Minkäikäinen lapsi on? Lapsen tahtoa on hyvä kuunnella jos se tahto on todellakin oma tahto eikä äidin.
Psykologit ja viranomaiset kaivavat lapsen tahdon esille: lapsen - ei äidin, eikä siinä vanhemPIEN manipuloinnit paljon auta. Usein tutkimusten jälkeen hävinnyt osapuoli syyttelee viranomaisia taitamattomuudesta tai puolueellisuudesta, ymmärtämättä, että lapsi on lojaali KUMPAAKIN vanhempaansa kohtaan, olivatpa nämä minkälaisia tahansa.
Niin... ja tahtoo se lapsi sitten isän tai äidin, se ei aina ole paras lapselle. Senhän ne tutkijatkin tietävät. Hätäseen kun ajattelee tuollaista vaikkapa kymppivuotiasta, joka asuu nyt äidillä (tai isällä ihan sama), joka patistaa tekemään läksyjä, siivoamaan huonetta jne... toisaalla taas tuo etävanhempi, jonka luona on oltu sillointällöin viikonloppuja - aijai kuinka makeeta; käydään mäkkärillä, pelataan pleikkarilla, valvotaan myöhään sipsipussi kainalossa, ja mikä cooleinta, antaa tuo vanhempi maistaa vähän ölppääkin! Kymppivuotias osaa olla jo ovela, pelata omaan pussiinsa, MUTTA ei silti vielä ymmärrä mikä hänelle on parasta. Harva yläasteikäinenkään ymmärtää...
Eli lapsen tahdon esille saaminen ei aina ole sama kuin se mikä hänelle on parhaaksi, vai kuinka?
Silloinhan se syyttely nimenomaan alkaakin, kun toinen vanhemmista kokee hävinneensä ajattelematta nenäänsä pidemmälle.
jotta voidaan välttää syyttelyä puolin että toisin ja tylsä arki vs juhla ainoa oikea ratkaisu on vuoroviikot!! Ei ole syyttelyitä eikä juhlaviikonloppuja!
No, minä olen oikeastaan jäävi kommentoimaan ylläolevaa monin huutomerkein varustettua MIELIPIDETTÄsi.., koska meillä vuoroviikkohuoltajuus ei koskaan onnistuisi, enkä ole ikinä rutissut elatusmaksuista ;D
Syyttelyä ei voi välttää, jos etästä ei ole huoltajaksi - eikä hän sitä itse ymmärrä.