Kyllä jonkinverran ihmettelen miten te äidit aina valitatte, että ette vauvan ja lasten takia saa/ehdi mitään aikaiseksi..!?
Meillä miehen kanssa uusperhe, hänen pari lastaan 3v tyttö ja 7 v poika meillä aina joka toinen viikko ja sitten meillä yhteinen tyttö 3kk. Meillä ei tällaista ongelmaa ole ettei hommia saisi hoidettua!
Toinen äiti ei saa ruokaa laitettua, toinen siivottua, joku ei pääse vessaan(!?) ja yksi ei "ikinä" nuku. No ei teillä varmaan sit elämääkään ole.
Kyllä minä vaan ehdin/jaksan kotiruokaa laittaa, meillä syödään terveellisesti ja monipuolisesti, vain raaka-aineet ostetaan, ei mitään valmisruokia! Leivät, pullat ja kakut leivon itse.. mutta minäpä rakastankin ruoan laittoa että ehkä siinäkin yksi painava syy. Löydän ruoan laittoon AINA aikaa.
Siivota ehdin/ehdimme, vaik mies onkin töissä (karrikoidusti sanottuna vielä 24h/vrk viitenä pvnä viikossa)Aikaa on lasten kanssa oloon, ehdin tehdä myös omia juttujani, kuten lukea naistenlehtiä, katsoa tv:tä (en kyllä kauheasti tykkää katsoa) kahvittelen ja biletän ystävieni kanssa...
Ehdin kyllä pitää huolta ulkonäöstäni, jo työni takia sillä olen malli. Ehdin liikkua, meikata, laittaa tukan ja pukeutua hienosti vaikka joka päivä jos jaksan ja haluan. Ehdin vahata sääret, värjätä tukan, lakata kynnet, käydä kauneushoidoissa... Siis ihmettelen vain miten minä ehdin mutta muut eivät??
Vai olisiko näillä "saamattomilla" äideillä täsää osasyynä laiskuus... ei jakseta, ei viitsitä.. loppujen lopuksi ei edes kiinnosta..!?
On TOKI erilaisia lapsia, helppoja ja vaikeita, niinkuin meitä aikuisiakin, meillä nämä kaksi vanhempaa lasta ovat vähän hankalampia tapauksia mutta selviämme kyllä. Eikä vaavikaan aina vaan nuku ja hymyile, mutta emmehän me kukaan!Mies meillä osallistuu myös kotihommiin ja lastenhoitoon siitäkin huolimatta että on aina töissä!! En siis keksi mitään syytä valittaa, ihan normaaleista asioista kuten väsymyksestä, ilottomuudesta, kiireestä.. nekin kuuluvaat elämään. Silti ajan käyttönsä voi myös suunnitella järkevästi.
Mieheni ex-vaimo on tätä tyyppiä joka valittaa ainaista rahapulaa, kiirettä, väsymystä, vapaa-ajan vähyyttä. Silti joka ainoa viikonloppu hän on ryyppäämässä, joko hänen lapset ovat silloin meillä tai sitten he ovat mummilla.. Mutta aina on rahaa ja aikaa ryypätä, ihmekös tuo jos väsyttää, aika ei riitä ja rahat vähissä!Haloo!!
Sitten kaikella oikeudella hän arvostelee minua, olen niin pinnallinen, esitän kaiken olevan hyvin, yritän olla jotain muuta mitä olen, olen mieheni pikku-huora (minä 25v, mies 40v ja ex-vaimo 35v,) Eli ikä-erommekin rassaa häntä, se siis tarkoittaa että olen huora...hohhoijaa, järki käteen leidit.
Ihmisten pattiin ottaa ilmeisesti se että saan paljon aikaan ja voin olla iloinen. En koko ajan stressaa ja valita, asiat voisi olla huonomminkin! Se vituttaa monia että olen kaunis ja nuori ja fiksukin vielä! Ajatelkaa;)
Voisi ottaa arvon neidit ja rouvat itteensä niskasta kiinni ja lähtee tekeen asioille jotain tai katsoa peiliin.. Huonot tyypit hakevat sympatiaa netistä.
Meillä miehen kanssa uusperhe, hänen pari lastaan 3v tyttö ja 7 v poika meillä aina joka toinen viikko ja sitten meillä yhteinen tyttö 3kk. Meillä ei tällaista ongelmaa ole ettei hommia saisi hoidettua!
Toinen äiti ei saa ruokaa laitettua, toinen siivottua, joku ei pääse vessaan(!?) ja yksi ei "ikinä" nuku. No ei teillä varmaan sit elämääkään ole.
Kyllä minä vaan ehdin/jaksan kotiruokaa laittaa, meillä syödään terveellisesti ja monipuolisesti, vain raaka-aineet ostetaan, ei mitään valmisruokia! Leivät, pullat ja kakut leivon itse.. mutta minäpä rakastankin ruoan laittoa että ehkä siinäkin yksi painava syy. Löydän ruoan laittoon AINA aikaa.
Siivota ehdin/ehdimme, vaik mies onkin töissä (karrikoidusti sanottuna vielä 24h/vrk viitenä pvnä viikossa)Aikaa on lasten kanssa oloon, ehdin tehdä myös omia juttujani, kuten lukea naistenlehtiä, katsoa tv:tä (en kyllä kauheasti tykkää katsoa) kahvittelen ja biletän ystävieni kanssa...
Ehdin kyllä pitää huolta ulkonäöstäni, jo työni takia sillä olen malli. Ehdin liikkua, meikata, laittaa tukan ja pukeutua hienosti vaikka joka päivä jos jaksan ja haluan. Ehdin vahata sääret, värjätä tukan, lakata kynnet, käydä kauneushoidoissa... Siis ihmettelen vain miten minä ehdin mutta muut eivät??
Vai olisiko näillä "saamattomilla" äideillä täsää osasyynä laiskuus... ei jakseta, ei viitsitä.. loppujen lopuksi ei edes kiinnosta..!?
On TOKI erilaisia lapsia, helppoja ja vaikeita, niinkuin meitä aikuisiakin, meillä nämä kaksi vanhempaa lasta ovat vähän hankalampia tapauksia mutta selviämme kyllä. Eikä vaavikaan aina vaan nuku ja hymyile, mutta emmehän me kukaan!Mies meillä osallistuu myös kotihommiin ja lastenhoitoon siitäkin huolimatta että on aina töissä!! En siis keksi mitään syytä valittaa, ihan normaaleista asioista kuten väsymyksestä, ilottomuudesta, kiireestä.. nekin kuuluvaat elämään. Silti ajan käyttönsä voi myös suunnitella järkevästi.
Mieheni ex-vaimo on tätä tyyppiä joka valittaa ainaista rahapulaa, kiirettä, väsymystä, vapaa-ajan vähyyttä. Silti joka ainoa viikonloppu hän on ryyppäämässä, joko hänen lapset ovat silloin meillä tai sitten he ovat mummilla.. Mutta aina on rahaa ja aikaa ryypätä, ihmekös tuo jos väsyttää, aika ei riitä ja rahat vähissä!Haloo!!
Sitten kaikella oikeudella hän arvostelee minua, olen niin pinnallinen, esitän kaiken olevan hyvin, yritän olla jotain muuta mitä olen, olen mieheni pikku-huora (minä 25v, mies 40v ja ex-vaimo 35v,) Eli ikä-erommekin rassaa häntä, se siis tarkoittaa että olen huora...hohhoijaa, järki käteen leidit.
Ihmisten pattiin ottaa ilmeisesti se että saan paljon aikaan ja voin olla iloinen. En koko ajan stressaa ja valita, asiat voisi olla huonomminkin! Se vituttaa monia että olen kaunis ja nuori ja fiksukin vielä! Ajatelkaa;)
Voisi ottaa arvon neidit ja rouvat itteensä niskasta kiinni ja lähtee tekeen asioille jotain tai katsoa peiliin.. Huonot tyypit hakevat sympatiaa netistä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kertoo puutteista itsessään. Kun muut ei sitä huomaa täytyy itsekehulla korostaa asioita, jotka luulee osaavansa muita paremmin. Joten tipu jo maan pinnalle, et ole sen parempi kuin muutkaan.
netissä ????
En myöskään kuulu niihin jotka valittaa arjen askareista, kyllä mää ne sopivassa suhteessa hoidan kaikki aikanaan. Myöskin huolehdin itsestäni ja hyvinvoinnistani, sillä sehän näkyy myös lapsissa jos äiti voi hyvin
t. neljän lapsen äippä
Enkä myöskään tarvitse siitä mitään kruunua päänpäälleni, että selviydyn ja pärjään. Se on sitä elämää se :)
neljän lapsen äippä
Noh on mukavaa, että jollakin menee hyvin.Silmään vaan pisti kuinka korostit omia piirteitäsi ensin ja sitten haukuit miehesi exää...Ettet vaan olisi se sama joka tuossa kerran hehkutti kuinka on ihanaa ku herää klo 6 pyöräyttää leipä taikinan ja harrastaa seksiä miehen kanssa,sitte imetys,lounas,seksi miehen kanssa,pullat leipominen,imetys,päivällinen,seksi miehen kanssa ja jne. kuulostaa vähän sille =)
Olen itse ihan tyytyväinen olooni, enkä valita netissä saatikka muutenkaa kuinka on rankkaa ja kuinka väsyttää, kuina ei ole omaa aikaa, kuinka paikat roikkuu ja mitää ei jaksa.Ja miksi en valita on se että huoneessa mönkii kohta vuoden ikäinen ilopilleri, joka yhdellä hymyllä saa kaikki murheet lentämään jonnekkin missä pippuri kasvaa.Kaikilla ei ole näin ja se on ikävää, mutta älä syyllistä niitä ja paina enemmän alakuloon kuin mitä ovat jo nyt.
Ja lisäys, että olen yksinhuoltaja ja ei tietoakaan vielä uusioperheestä, mutta tuppaan joskus lukemaan palstaa jos vaikka joskus kävisikin niin että omaisin uusioperheen.
Hieno kirjoitus sinulta! Osititat olevasi kypsä toisin kun ensimmäinen kirjoittaja. Tuli ihan hyvä mieli, kun tuntuu että aina saa lukea vaan huonoista asioista. Näinhän se on, että lapset ovat maailman ihanin asia ja niistä sitä voimaa ja iloa saa elämään, ei siitä miten suorittaa päivän askareet.
...Vai ihmettelet sinä, kun "ne" muut äidit valittaa... voi tyttö raasu...ethän sinä ole ollut äitinä vasta, kuin muutaman kuukauden...se on hienoa,kuin jaksat itseäsi laittaa.
Voisit hiemaan ensin kasvaa henkisesti..puolisosi Ex-rouva elää kovaa aikaa..ei ole helppoa olla yksinhuoltaja..ja ei ole helppoa kuunnella arvosteluja lastenkasvatuksesta..varsinkin jos sinä niitä annat ja jakelet auliisti .."Noin monen kuukauden kokemuksella..
mieti miten voisit itse autaa noita lapsia...ero on kova pala kaikille..lapset oireilevat vasta myöhemmin..ja minusta tuntuu,että et oikein hyväksy näitä lapsia luoksesi..ehkä he vaistoavat sen, ja siksi ovat "hankalia"..ja varmasti yhteenottoja sinun ja lasten välillä tulee olemaan...ja se saattaa heijastua suhteeseen...
Ulkoinen kauneus..se on katoavaista..se mitä annat sydämmestäsi on vielä tärkeämpää..usko pois olen itsekkin ajatellut samoin kuin sinä..ikää on tullut lisää..en ole enään niin viehkeä,mutta minulla on lapset ja ihana mies...hän rakastaa minua, vaikka aamulla, en niitä kauneimpia ilmestyksiä olekkaan...olet siinä oikeassa,että täytyy pitää huolta itsestään..onhan se jo huomaavaista kanssaihmisiä ajatellen...kohtuus kaikessa T: äiti 37.V
Juu, sinunlaisia täydellisyyksiä on tullut ja mennyt. Valitettavan iso osa heistä jossain vaiheessa loppuun palanut. Pidä varasi, ettei sinullekin käy niin.
Minulle riittää, kun teen parhaani. Ostan välillä valmisruokaa, välillä teen kaiken alusta alkaen itse. Siivoukset hoidetaan, kun ehditään, muutama villakoira silloin tällöin, ei elämäämme hidasta. Nukun kun väsyttää ja välillä tulee valvottua. Kauneuttani hoidan tilanteen mukaan, sisäistä jatkuvasti, ulkoista tarpeen vaatiessa.
Juu, uskon kyllä, että pari vanhempaa lasta ovat HIUKAN vaikeampia tapauksia kuin 3 kk:n ikäinen vauva ;-) Palataanpa asiaan, kun olet vähän pidemmän aikaa sitä oikeaa lapsiperheen arkea nähnyt.... saattaa ääni muuttua kellossa.
Ja lopuksi, nuori olet, epäilemättä, senhän voi jo lukea kirjoituksesi tasosta. Ja kauniskin varmaan, jos peilikuvasi sinulle niin kertoo... Mutta että fiksu..... no joo... enpäs kommentoi...*hymähdys*
vastata, mut miten ihmees jos oot täydellinen äiti, voit bilettää jos on 3kk ikänen vauva, joka tarvii äidinmaitoa ja hoitoa 24 h/vrk varsinkin kun isä on samanverran "imettämättä" töittensä takia, ihmettelen todella, ja voi niit "isompii" ku äitipuoli vaa meikkailee, värjäilee tukkaasa, ja kokeilee niit vaatteitaa, ku malli on,mut onneks ruoka on terveellist, ku on ihan, mallintöiden välil käyty kokkaamas...
3kk olet ollut äitinä...
Puolisosi lapset ovat teillä joka toinen vko. Näin ymmärsin, vaikka kirjoitit, että lapset ovat teillä AINA joka toinen vko. Eli ovatko aina vai joka toinen vko?
Jos vanhemmat lapset ovat vain joka toinen vko, niin silloin he ovat 50% ajastaan jossain muualla. Ydinperheellä tai yksinhuoltajalla on harvoin tällaista mahdollisuutta.
Itselläni ei ole jaksamisen kanssa ongelmia, vaikka lapsia on 5. Uskoisin silti, että minulla puuhaa riittää aika paljon enemmän kuin sinulla. Kehuskelemaan en kuitenkaan viitsi alkaa, olen hiukan liian fiksu siihen.
Tuntui kuitenkin pahalta lukea kirjoitustasi, laitettakoon kuitenkin lapsellisuuden ja vähäisen äiti-kokemuksesi piikkiin. Tunsin puolestasi myötähäpeää, koska on paljon äitejä, joilla todella on rankkaa. Vauva saattaa valvottaa yöt ja isompien kanssa pitää olla päivällä hereillä. Harva jaksaa silmä kourassa alkaa hopeita kiillottelemaan. Eikä se ole edes tärkeää! Kaikkein tärkeintä on se, että jaksaa olla niiden lastensa kanssa.
Samaten jos itse on sairas niin esim.kodinhoitajaa on erittäin vaikea saada. Hoitopaikka ei aina ole ratkaisu kaikkeen. Äiti voi tarvita muutakin apua ja täytyyhän ne lapset saada sinne hoitoonkin jollain konstin vietyä+haettua. Enkä nyt tarkoittanut mitään flunssaa...
Toivon, että kirjoituksesi oli provo.
Jos ei, niin toivottavasti lapsestasi tulee empaattisempi kuin äidistään.
P.S. Missä välissä se miehesi tekee niitä kotitöitä kun hän on aina töissä?
Voisin kertoa vinkin miehelleni, joka myöskin on lähes aina töissä. Hän kun ei yksinkertaisesti ehdi tekemään kotitöitä.
Joo todella hävettää että olet äitinä tämmöistä kirjoittanut. Saattaa muuten olla että oikeasti se miehesi ex haluaisi olla vielä perhe miehesi kanssa ja valittaa pelkästä huomion kipeydestä. Tiedä häntä mutta kasva sinä tyttö vielä ja tule sitten 40 vuotiaana kertomaan miten menee.Minulla 20 vuotiaana oli ensimmäinen lapsi ja nyt 40 vuotiaana neljännen tein ja voisin sanoa että kyllä sitä nuorena vähän paremmin jaksaakin mutta silti en silloinkaan vaunuja lykätessä kokenut tarvetta meikkailla=) Heh johtuiskohan että olen luomu kaunis haha hah
Nelikymppisenä sinulla on kahdeksaakymppiä lähestyvä vanha kyhärä vaari äijänä jos et ole jo vaihtanut nuorempaan.
Miltä vanhemmistasi tuntui keski- ikäinen miehesi? Isäsi ja miehesi ovat varmaan saman ikäisiä. Kymmenenvuoden ikäeron vielä ymmärrän ja ei ole ihmekkään jos sinua hieman ihmetellään? Jos vielä elämäsikin pyörii joittenkien vahattujen säärien ja kauneushoitoloitten ympärillä.
Saatat olla nelikymppisenä itsekkin ryyppäämässä ja valittaa väsymystä. Kakskymppisenä kyllä jaksaa heittää vaikka kuperkeikkaa ja töhrätä kuinka oman napansa ympärillä. Ehdit varmaan perustaa monta uusperhettäkin kun parikymppisenä on jo ensimmäinen. Yleensä alotetaan ydinperheestä mutta siirryitkin jo heti toiseen vaiheeseen. Tuskin rahasta ainakaan tarvii valittaa jos hakee vanhoja äijiä jotka 24h viihtyy työssäkin ennemmin kuin vahatun nuken kanssa kotona. Vaikutat aika naurettavalta itse!
juu, paljon saat aikaa nimenomaan mitä itseesi tulee, mutta minulla ainakin heräsi kysymys, missä vaiheessa ehdit olla lastesi kanssa??
Meillä mieheni kanssa on 6 yhteistä lasta ja miehelläni edellisestä avioliitosta 1. Mieheni exä jaksaa aina valittaa että ei ehdi pestä pyykkiä tai laittaa ruokaa. Ja sen kyllä huomaa lapsen vaatteista! Ja nainen on vieläpä TYTÖN. Ei jaksa aina ymmärtää ihmisiä! Mihin se aika menee? Kerokaahan te alkuperäisen kritisoijat?