Plarasin läpi eduskunnan translakikeskustelua vuodelta 2003 ja lähes joka puheenvuorossa viitattiin "näihin onnettomiin ihmisiin". Ollaanko me todella näin onnettomia? En ainakaan minä...ja etenkään prosessiin päästyäni. En koe olevani millään lailla säälittävä tai vailla täyttä ihmisarvoa.
"Nämä onnettomat ihmiset"
ollaankovaiei?
5703
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tosin lähinnä sentakia, että olen yksinäinen ja välillä tuntuu kumppanin löytäminen mahdottomalta. Toisaalta en ole TS tai TVkään vaan ainakin tämän palstan mukaan TG ja senverran erikoinen, että ei ihan helppoa ole löytää kiinnostuneita.
En tunne itseäni onnettomaksi, pikemminkin päinvastoin. Kun voin elää omaa todellista elämääni, olen onnellisempi kuin ennen. Ainahan ihmisellä on jotain syytä olla onneton, mutta ne eivät liity sukupuolen korjaukseeni.
Eduskunnassa puhutaan melkoisen värikästä tekstiä lakeja laadittaessa ja kun kyseessä on poikkeuksellisen voimakkaasti omantunnonkysymyksiin kohdistuva käsittely, puheet eivät ole välillä kovinkaan järjellisiä. Oikein ihmettelee miten joku kansanedustaja on voinut tulla valituksi, kun seuraa hänen puheitaan. Yhtä rankkaa keskustelua käytiin aikanaan myös parisuhdelakia valmistellessa. Ellei halua pahoittaa mieltään, ei kannata lukea noita keskusteluja. Mutta vaalien alla kannattaisi lukea mitä mahdollinen ehdokkaasi on puhunut.
"lähes joka puheenvuorossa viitattiin "näihin onnettomiin ihmisiin"."
No, jos ihminen ei ole tyytyväinen itseensä sellaisena kun on, on se aina aika tragedia. Kuten palstalla on useasti todettu, jokainen kirurginen toimenpide sisältää omat riskinsä.
Sukupuolenkorjaukseen, kuten taas palstalta on luettavissa, voi liittyä myös monia sosiaalisia (perhe, lapset, sukulaiset ja muut läheiset) ongelmia.
Mielestäni useat (fiksut) transsukupuoliset korjaushoidot jo läpikäyneet kyllä painottavat myös niitä mahdollisia ongelmia ja vastoinkäymisiä, joita sukupuolenkorjaus/hormonien käyttö voi aiheuttaa.
Pelkkä tyhjänpäiväinen hehkutus kuullostaa yleensä aika ontolta.
Joillekin Hannu-hanhille tietenkin muutosprosessi käy kivuttomasti, toisille taas ei.
""Nämä onnettomat ihmiset"
Kirjoittanut: ollaankovaiei? 23.2.2007 klo 11.40
Ollaanko me todella näin onnettomia? En ainakaan minä...ja etenkään prosessiin päästyäni. En koe olevani millään lailla säälittävä tai vailla täyttä ihmisarvoa."
Onnettomuus liittyi kastroimislautakuntaan, joka rikkoi kaikkia mahdollisia ihmisoikeuksia. Ehkä puhujat halusivat korostaa onnettomuutta sen takia että uppoaisi muihin puhujiin, ettei kysymys ole erikoisuudentavoittelusta tai perversiosta.
Minä olen vailla täyttä ihmisarvoa, mutta se ei oikeasti liity transasiaan, vaan sosioekonomiseen asemaani. Luokkani sisällä koen olevani tasa-arvoinen.
Samalla tavalla onnettomia ovat sadat tuhannet työttömät tässä maassa, mutta kun työttömistä puhutaan niin ei työttömiin viitata onnettomina.
Ehkä me olemme muiden mielestä onnettomia, mutta en minä koe olevani onneton, varsinkaan nyt kun hoidoissa olen melko pitkällä.
Politikointia ja draamaa , niinkuin useasti eduskunnan puheenvuoroissa muutenkin.