Verkkopirkos taas myynnis ja löyty tällane loistava stoory:
"kohta taas koirasudenpentuja
Kirjoittanut: vain osaaviin käsiin 12.11.2006 klo 14.43"
Ennen kuin edes harkitsee koirasuden hankintaa kannattaa muistaa, että susi tai koirasusi viihtyy ihmisen lähellä vain ruuan saatavuuden vuoksi. Alustan ensin hieman jotta saatte kuvan kokemuksestani.
Itselläni oli aiemmin ollut palveluskoiria ja olin aina haaveillut koirasudesta. Vuosien ajan ammensin paljon kirjoista tietoa sudesta,sen käyttäytymisestä,vieteistä,reviirikäytöksestä jne.Kiinnostukseni vain lisääntyi joten päätin lähteä tutkimaan suden elintapoja niiden omille elinalueilleen,luontoon pohjois -ja etelä-amerikkaan.
Tutustuin harjasusiin sekä tundrasusiin ja seurasin niiden laumakäyttäytymistä parin vuoden ajan. Sain kimmokkeen viimein hankkia itselleni ensimmäisen koirasuden 1/16 osainen susi joka oli uros. Se kasvoi valtavan suureksi,oli erittäin leimaantunut minuun jopa liiaksi ja hyperaktiivinen jolle 15 km/pv lenkkeilyä ei riittänyt,riistaviettinen, machoileva mutta ihmisrakas. Toisia uroksia se ei sietänyt lainkaan.Se eli 11 vuotta kunnes sairastui neurologiseen sairauteen ja jouduttiin saattamaan ikiuneen.
Aikaa vierähti ja päätin hankkia uuden koirasuden Alaskasta,en tosin enää urosta joka olisi vaaraksi koirauroksille vaan nartun. Ostaessani suttani ihmettelin sen todella susimaista (lempeää) käytöstä ja tarvetta kaivautua maakoloon nukkumaan. Myyjä vakuutti että pennuissa olisi vain puolet sutta. Pentu muutti luokseni ja käyttäytyi seuraavanlaisesti; alistui minulle vaatimatta tai pyytämättä tuon tuostakin, nälkäisenä pyytääkseen ruokaa nuoli aina huuliani, ei syönyt kuivalihaa kuin vasta kun olin itse ensin lihaa pureskellutjonka jälkeen syljin sitä pennun syötäväksi. Päivät se lähinnä nukkui ja yöt tuhosi makuutäkkejään sekä "saalisti" kissaamme joka antoi sille kyllä kyytiä. Kun pentu tuli 4: kk:n ikään, aloin opettamaan sille ihmisen rytmiä. Mentiin nukkumaan yhdessä ja se halusi nukkua aina kiinni minussa, kuono kaulani päällä.
Viimein tilasin ajan riistaeläinlääkärille jotta rokotukset, sirut ja muut saataisiin kuntoon. Hämmästykseni oli todella suuri kun eläinlääkäri totesi minulle ettei koirasudessani ollutkaan koiraa juuri nimeksikään.
Nykyään "tyttöni" on jo iso ja omaa suuret, terävät hampaat sekä ulkomuotokin on jo suden näköinen. Olen pärjännyt suteni kanssa ja saanut sen koulutettua ruuan avulla, niin, koska siltä tosiaan puuttuu miellyttämisen halu, alistua se osaa ja alistuukin tuon tuosta heittäytymällä edessäni selälleen, on kovin leikkisä, vaan minun ei tule sen kanssa leikkiä koskaan, sillä olen sille alfa johtaja eli Alfa. Lapset ja muut leikkivät sen kanssa kyllä mutta jos minä leikkisin, sen arvojärjestys laumassa järkkyisi ja siitä saattaisi tulla vaarallinen.
Eli jos omaatte koirasuden tai suden tai mietitte sellaisen hankkimista,"otusta" ei milloinkaan saa kouluttaa käyttämällä viettejä hyväkseen. Koirasutta ei myöskään saa eikä voi rangaista (tulevat agressiiviseksi) vaan sitä opetetaan aina motivoiden ruuan avulla, katsekontaktilla ja viitomalla. Puhetta ne eivät juurikaan kuuntele ja tarvitsevat AINA lauman tai ainakin lauman johtajan, alfan, seurakseen.
Koirasutta EI MILLOINKAAN voi jättää laumasta yksin joten ne eivät sovi henkilölle joka on päivät töissä muualla ja koirasusi yksin kotona, silloin se ahdistuu ja kokee lauman hylänneen eikä ymmärrä miksi vaan muuttuu araksi pelkopuriaksi.
Koirasudet kuten sudetkin ovat herkkiä ja lempeitä eläimiä omassa laumassaan myös lenkilläkin mikäli ovat onnellisia.
Kun itse sairastin ja makasin kuumeisena viikon sängyssä, suteni makasi myös pessen(nuoli)minua sekä tuoden kipostaansuussaan minulle ruokaa. Se pudotti ruuat sitten kasvoilleni ja nuoli huuliani. Ne pitävät omistaan huolta mutta vaativat osaavan, oikeudenmukaisen ja kärsivällisen kasvattajan joka ei milloinkaan saa omata huonoa käytöstä toisia kohtaan. Siksi, että koirasusi matkii aina johtajansa käytöstä. Koirasusi on vaativa mutta luotettava ja lempeä kumppani.
Lopetan lauseeseen "Koirasusi-susi on maailman lempein eläin mutta peto metsällä".
"kohta taas koirasudenpentuja
Kirjoittanut: vain osaaviin käsiin 12.11.2006 klo 14.43"
Ennen kuin edes harkitsee koirasuden hankintaa kannattaa muistaa, että susi tai koirasusi viihtyy ihmisen lähellä vain ruuan saatavuuden vuoksi. Alustan ensin hieman jotta saatte kuvan kokemuksestani.
Itselläni oli aiemmin ollut palveluskoiria ja olin aina haaveillut koirasudesta. Vuosien ajan ammensin paljon kirjoista tietoa sudesta,sen käyttäytymisestä,vieteistä,reviirikäytöksestä jne.Kiinnostukseni vain lisääntyi joten päätin lähteä tutkimaan suden elintapoja niiden omille elinalueilleen,luontoon pohjois -ja etelä-amerikkaan.
Tutustuin harjasusiin sekä tundrasusiin ja seurasin niiden laumakäyttäytymistä parin vuoden ajan. Sain kimmokkeen viimein hankkia itselleni ensimmäisen koirasuden 1/16 osainen susi joka oli uros. Se kasvoi valtavan suureksi,oli erittäin leimaantunut minuun jopa liiaksi ja hyperaktiivinen jolle 15 km/pv lenkkeilyä ei riittänyt,riistaviettinen, machoileva mutta ihmisrakas. Toisia uroksia se ei sietänyt lainkaan.Se eli 11 vuotta kunnes sairastui neurologiseen sairauteen ja jouduttiin saattamaan ikiuneen.
Aikaa vierähti ja päätin hankkia uuden koirasuden Alaskasta,en tosin enää urosta joka olisi vaaraksi koirauroksille vaan nartun. Ostaessani suttani ihmettelin sen todella susimaista (lempeää) käytöstä ja tarvetta kaivautua maakoloon nukkumaan. Myyjä vakuutti että pennuissa olisi vain puolet sutta. Pentu muutti luokseni ja käyttäytyi seuraavanlaisesti; alistui minulle vaatimatta tai pyytämättä tuon tuostakin, nälkäisenä pyytääkseen ruokaa nuoli aina huuliani, ei syönyt kuivalihaa kuin vasta kun olin itse ensin lihaa pureskellutjonka jälkeen syljin sitä pennun syötäväksi. Päivät se lähinnä nukkui ja yöt tuhosi makuutäkkejään sekä "saalisti" kissaamme joka antoi sille kyllä kyytiä. Kun pentu tuli 4: kk:n ikään, aloin opettamaan sille ihmisen rytmiä. Mentiin nukkumaan yhdessä ja se halusi nukkua aina kiinni minussa, kuono kaulani päällä.
Viimein tilasin ajan riistaeläinlääkärille jotta rokotukset, sirut ja muut saataisiin kuntoon. Hämmästykseni oli todella suuri kun eläinlääkäri totesi minulle ettei koirasudessani ollutkaan koiraa juuri nimeksikään.
Nykyään "tyttöni" on jo iso ja omaa suuret, terävät hampaat sekä ulkomuotokin on jo suden näköinen. Olen pärjännyt suteni kanssa ja saanut sen koulutettua ruuan avulla, niin, koska siltä tosiaan puuttuu miellyttämisen halu, alistua se osaa ja alistuukin tuon tuosta heittäytymällä edessäni selälleen, on kovin leikkisä, vaan minun ei tule sen kanssa leikkiä koskaan, sillä olen sille alfa johtaja eli Alfa. Lapset ja muut leikkivät sen kanssa kyllä mutta jos minä leikkisin, sen arvojärjestys laumassa järkkyisi ja siitä saattaisi tulla vaarallinen.
Eli jos omaatte koirasuden tai suden tai mietitte sellaisen hankkimista,"otusta" ei milloinkaan saa kouluttaa käyttämällä viettejä hyväkseen. Koirasutta ei myöskään saa eikä voi rangaista (tulevat agressiiviseksi) vaan sitä opetetaan aina motivoiden ruuan avulla, katsekontaktilla ja viitomalla. Puhetta ne eivät juurikaan kuuntele ja tarvitsevat AINA lauman tai ainakin lauman johtajan, alfan, seurakseen.
Koirasutta EI MILLOINKAAN voi jättää laumasta yksin joten ne eivät sovi henkilölle joka on päivät töissä muualla ja koirasusi yksin kotona, silloin se ahdistuu ja kokee lauman hylänneen eikä ymmärrä miksi vaan muuttuu araksi pelkopuriaksi.
Koirasudet kuten sudetkin ovat herkkiä ja lempeitä eläimiä omassa laumassaan myös lenkilläkin mikäli ovat onnellisia.
Kun itse sairastin ja makasin kuumeisena viikon sängyssä, suteni makasi myös pessen(nuoli)minua sekä tuoden kipostaansuussaan minulle ruokaa. Se pudotti ruuat sitten kasvoilleni ja nuoli huuliani. Ne pitävät omistaan huolta mutta vaativat osaavan, oikeudenmukaisen ja kärsivällisen kasvattajan joka ei milloinkaan saa omata huonoa käytöstä toisia kohtaan. Siksi, että koirasusi matkii aina johtajansa käytöstä. Koirasusi on vaativa mutta luotettava ja lempeä kumppani.
Lopetan lauseeseen "Koirasusi-susi on maailman lempein eläin mutta peto metsällä".
Vastaukset 4
Vanhimmat
joka osoittautui Puhtaaksi sudeksi Erkki Pulliaisen sen tutkittua.Se tuotiin huskyn papereilla Amerikasta,Aritzonasta,se oli narttu ja kiero,vaarallinen,vapaudenkaipuinen koko peto koko elämänsä.Valtavan kokoinen n.70-75cm,ei koskaan kiintynyt kehenkään,sai pennut koiran kanssa,ja niissäkin narttu oli hankala,uros sosiaalisempi ja sai enemmän koirageenejä kai jaossa.Ei hoitanut pentuja,muuttui agressiiviseksi ja oli mahdoton pitää.Pennut menivät koiralle hoidettavaksi ja kyllä oli eroa koiran ja tuon koirasuden fyyssisen ja psyykkisen kehityksen nopeudessa!siinä kun koiranpentu alkoi aukoa silmiään,niin nuo kaksi "pikkupetoa" olivat ulvoneet ja retuuttaneet lajitovereitaan ison koiran ottein.
En ymmärrä miksi joku haluaa sotkeutua luonnon kulkuun tietoisesti tuollaisia elukoita tehden,vain jonkun erikoisuuden tähden.Kun kaikki pennut eivät TAATUSTI mene aina osaaviin käsiin,ja jälki voi olla kamalaa ja sen yleensä sitten maksaa eläin hengellään.Samoin nuo sarloosinsusikoirat ovat näyttelyissä säälittävä näky kun seisovat hännät koipien välissä ja silmät lautasina Messarin käytävillä,säälittää ja pistää vihaksi niiden stressitila.
Jos joku haluaa pedon lemmikikseen, niin hommatkoon Afrikan nykymuodin mukaisen hyeenan. Aito hyeena ei mitään muuta. Tai mikseipä oikea susi. Siinä ei sotketa luontoa. Mutta koirasusi touhu on sairasta.
Juu kyllähän ne saarloosit varmasti stressaa isoissa näyttelyissä ja on silmät lautasina, mut kannattaa muistaa myös että niiden elekieli on paljon vahvempaa kun normaali koiran, että ne näyttää tunteensa paljon helpommin kuin muut ja pakkohan niitäkin on stressata ettei niistä hyeena arkoja tule ja ei saarloosia saa pakotettuun minnekkään sisään tai tilanteeseen jos se todella pelkää.. Eikä arimmat tai stressaavimmat saarloosit edes käy näyttelyissä kyl ne omistajat tietää mitkä koirat näyttelytilanteet kestää ilman kenenkään vihaa tai sääliä niitä kun ei ihan ensimmäiseksi koiraksi tai kelle vain anneta, eli varmaan tietämätön vihasi ei aiheuta pahaa mieltä kun itsellesi.. Kyllähän lähes kaikki koirat stressaa noin suuressa näyttelyssä, mutteivät niin herkästi vaan näytä sitä tai sitten et osaa vaikeammin luettavaa koiraa lukea..
"...mut kannattaa muistaa myös että niiden elekieli on paljon vahvempaa kun normaali koiran.."
NIIN??
Noiden piti olla muutamassa aiemmassa keskustelussa normaaleita koiria??
Tunnusta nyt edes sinä, että ne on koirasusia.
Kerro rehellisesti miksi ne ei ole normaali koiria?? Ettei ne naan olisi koirasusia?
Että nuo jaksaa valehdella minkä lähtee noista ns. koirista. Alkaa ärsyttää jo hieman.
Nyt kun koirasusia ollaan kieltämässä ne onkin "normaali koiria" virallisesti muka. Mutta jokaisessa yhteydessä ja verkkosivulla muistetaan mainita ja mainostaa, että ne eivät ole missään nimessä normaalikoiria vaan koirasusia.
Tämä nyt tavallaan tunnustaa reilusti, että ne ei ole ainakaan normaaleita koiria. Siitä pisteet.
Valehtelu saisi riittää. Sillä ei edistetä noiden koirien tulevaisuutta. Päinvastoin. Ne eliminoidaan, jos ei joku tee jotain rehellistä ja lopeta valehtelua. Niillä on ihan puhdasta sutta nimittäin veressä, aivan lähivuosien risteytyksistä. Ja se taas tullaan kieltämään. Lukekaa kennelliiton lakialoitteet.