Aivan uskomatonta keskustelua palstoilla käydään siitä, mikä tyyli on oikein ja mikä väärin. Lähinnä tulee mieleen viimeaikoina buggista käydyt keskustelut. Jos joku joustaa 2:lla, ja kokee sen omaksi tyylikseen, niin so what. Jos joku haluaa tanssia paikallan pyörivää buggia, niin OK. Eivät kaikki esim. pidä etenevästä buggista. Kun puhutaan lavoilla/ravintoloissa tanssimisesta, niin jokainen tanssikoon tyylillään. Olisi aika yksitoikkoista, jos jokainen menisi samalla lailla. Siitähän se tanssinautinto tulee, että on erilaisia viejiä ja tyylejä. Lavatanssikilpailut ovat asia erikseen, niissä sääntöjä täytyykin olla, jotta arvostelu olisi helmpompaa.
Eri tanssityyleistä
Anna kaikkien kukkien kukkia
91211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Bugg-tanssihan on lähtöisin ruotsista. Se on tarkasti säännöstelty eli on olemassa tarkat säännöt, mikä on buggia ja mitä siinä saa/pitää tehdä tai ei saa tehdä. (Mm. pyörivää ja etenevää buggia ei ole oikeasti olemassakaan, on vain buggia, jossa etenimismäärää ei ole määrätty.)
Niimpä näitä tyylejä rajoittaa se, onko tanssi enää buggia vaiko ei.
Ei siis voi sanoa tanssivansa buggia jollain tyylillä, jos se ei enää ole määritelmien mukaista, koska tanssi ei silloin ole enää buggia.
Sillä taas, tanssitaanko ravintoloissa tai lavoilla buggia vai jotain siihen viittaavaa, ei ole mitään väliä. Ei vaan voi enää sanoa tanssivansa buggia, kerran tanssi ei enää sitä ole.
Suurin ongelma Suomessa asiassa taitaa on siinä, että edes kaikki lajia opettavat eivät ole lajista ja sen määritelmistä riittävän perillä. Ja niitä ei opeteta tanssijoille riittävän aikaisin.
Rehellisesti sanoen bugg on niin helppo, kökkötansssi, että on, vittu, ihan sama miten sitä lönkyttää. Tanssi ei enää yksinkertaisesti voi olla helpompaa, kuin jos se on askeltamista tasarytmiin jaloilla vuoron perään.
Kaikesta nämä viitsii kiistelläkin. Rupeasitte harrastamaan joitakin tansseja, joissa oikeasti jo perusaskel on sen verran haastava, että siinä riittää pähkäiltävää. Enpä ole nähnyt kovinkaan asiantuntevia kommentteja näiden seuratanssigurujen käyttävän vaikkapa rumban perusaskeleesta, siinä kun jo pitäisi jotakin tietääkin.
Ja on kyllä melkoinen ristiriita aina näissä tanssikeskusteluissa, kun kaikki seuratanssifriikit ensin julistavat, että seuratansseissa ei ole sääntöjä, vaan tanssitaan vain niin kuin hyvältä tuntuu. Säännöt ovat kuulemma kilpatanssia varten. Seuraavaksi nämä samat kylähyppelijät alkavat taittaa peistä, pitääkö bugg, tämä kaikkien kökkötanssien äiti, aloittaa eteen vai taakse. Voi pyhä pee!
Uskokaa jo bugg-pellet, että juuri siinä helvetin hii-ohoi-tanssissa kaikki mahdolliset tyylit ovat oikeita, niin kauan kuin pari pysyy tasaisessa 1234 rytmissä eli pistää jalkaa parkettiin vuoron perään. Jos tuohon tasaiseen kävelyrytmiin lisää yhdenkään askeleen tai molemmat muuttaa ajoitustaan, se ei tietenkään enää ole buggia, vaan jotakin oikeasti vaativampaa tanssia. On helkutti kumma, että tasarytmisestä musiikkiin kävelimisestä yritetään tehdä vaikemapaa kuin se on. No, buggista kiistely kertoo kyllä enemmän kiistelijöiden yleisestä tanssitietämyksestä, kuin itse buggista.
Tuo on totta. Seuratanssipiireissä lisäksi höpöttävät musiikintulkinnasta, ovat olevinaan hyviä siinä ja vihjailevat, ettei kilpatanssijat ymmärrä sitä puolta :) Tarkoittavat lähinnä sitä, että osaavat lopettaa tanssin aina kun musiikki loppuu :)
Tekevät siis numeron, esim. musiikissa ilmenevistä näennäisistä tauoista, "breikeistä", kuten juhlavasti sanovat. Siis aivan tästä musiikillisesta peruspuurosta, jonka jokainen kuulee, jos vain on kuulolaite kunnossa, eikä ohiajavan liikenteen melu peitä "breikkejä" alleen.
Sitten kun tapaa näitä samoja "breikki"-guruja (jopa seuratanssiohjaajia), jollakin leirillä, niin eivät kykene löytämään rumbasta edes sen perusrytmiä. On siinä musiikin tulkinta huipussaan.
Tuo sinun näkemyksesi on just naulan kantaan.
Osaat sanoa asiat todella ytimekkäästi.
Luin juttusi moneen kertaan ja olin tikahtua nauruun, niin ytimekkäästi asian ilmaisit.
Joo, kyllä nuo "seuratanssigurut" selvästi vihjailevat, että kilpatanssijat eivät osaa seuratanssin tunnekiemuroita, mutta voin kokemuksesta sanoa, että päästessäni kerran viemään erästä aktiivi kilpatanssityttöä niin tuntui aivan kuin olisi urheiluautoa ajanut ja oli kyllä tunnettakin mukana.
Tuo sinun eka lause on suorastaan loistava!
Minäpä taas olen nähnyt montakin kilpatanssiparia lavalla ja todennut että vapaassa viennissä ja lavaolosuhteissa nämä eivät osaa tanssia juuri lainkaan. Meno on ollut kuin jonkun alkeiskurssin oppilaan ensimmäistä kertaa. Kas kun lavalla ei voikaan tanssia koreografioita ja etukäteen suunniteltuja linjoja "nurkasta nurkkaan" jne.!
Lisäksi olen pari kertaa todennut itse paikan päällä kilpatanssikilpailuita katsoessa kuinka lattialla on vain muutama c-luokan pari pyörimässä jotka törmäilevät (!) toisiinsa. Huh huh! Muuta ei voi sanoa...
Kohtalaisen pitkän ja varsin intensiivisen lavatanssihistoriani aikana olen tavannut sekä varsin taitavasti lavatanssit klaaraavia kilpatanssijoita että sitten niitä, jotka lavalla ovat aivan väärässä ympäristössä.
Lavatanssijana kuitenkin itse tanssin mieluummin sellaisten kanssa, jotka eivät joudu suojaamaan kilpatanssillista asentoaan ja liikehdintäänsä (siis karaktääriä) rennomman lavatanssin tuhoavalta vaikutukselta.
Jotkut todellakin onnistuvat siinä aivan hyvin, mutta useimmat eivät.
Tuo nyt sitten koskee vain ns. ball room tanssijoita (vakiot ja lattarit).
Swingarit, myös tosissaan kilpailevat sellaiset, pärjäävät yleensä vähintään yhtä hyvin lavaolosuhteissa kuin kilpailuun treenaamattomatkin. Harvemmin tosin vain käyvät ja vielä harvemmin muiden kuin kilpatasoisten kanssa tanssivat.
Ymmärrän oikein hyvin.
Pitää muistaa, että jokaiseen lajiin riittävän pitkälle kehittyminen edellyttää keskittymistä juuri siihen. Rönsyily onnistuu hyvin ja vahinkoa tuottamatta vain poikkeusyksilöiltä.
Varmasi jokainen lavoja vähänkään tiiviimmin kiertelevä tunnistaa muutamia kilpatanssijoita, jotka puolen salin mittaisten ja usein vielä diagonaalisesti suuntautuvien kuviosarjojensa läpivienneillä aikaansaavat häiriötä ja jopa vaaratilanteita lavaa sääntöjen mukaisesti kierävien joukossa.
Vieläkin mieleen palatessa nilkkoja vihlaisee jokunen (miehen) lattarikengän korkean koron terävä sisäkulma.
Samoin tietysti on sekä koholla olevista kyynärpäistä että sojottavista, eteen ojennetuista sormista useita ikäviä kokemuksia.
Eri ihmisiä vetää erilainen musiikki tanssiharrastuksen pariin, aikoinaan hiihtoharrastuksenkin aloitti luistelutyylin myötä moni sellainen, joka ei taatusti olisi perinteisen suksia jalkaansa laittanut.
Tanssiharrastuksen syvetessä opetellaan enemmän "oikeita" tansseja.
Kävelyhumpan ja fuskun voi katsoa olevan myös kökkötansseja tuolla jaottelulla.
Oikeesti suomessa ei valitettavasti kuitenkaan osata tanssia buggia.
Fusku on nykyisin hieno ja monipuolinen tanssi.
Kävelyhumpasta olet oikeassa. Se perustuu samaan kuin bugg: tallusteluun. Oikeastaan ovat ihan sama tanssi, vaikka ruotsalaiset yrittävät kuinka koikkaloida sen bugginsa kanssa ja epätoivoisesti lanseerata sitä hienompana kuin se on.
Yksinkertainen vuoron-perään-tallustelu yksinkertaiseen musiikkiin on silti mitä on: TALLUSTELUA.
Vaikka bugg-hihhulit yrittäisivät vääntää siitä mitä tahansa o-hii-o-hei-versiota, se ei muuksi muutu ellei sen perusteita muuteta ja jos ne taas muutetaan, silloin se ei ole enää buggia.
Bugg ja suomalainen kävelyhumppa ovat samaa tanssillista sauvakävelyä, jotka on tarkoitettu suurille massoille, että voisivat kuvitella tanssivansa. Siiihen tarkoitukseen molemmat ihan hyviä, mutta tansilliset hienoudet niistä molemmista on yhtä kaukana kuin Pihtipudas Mynämäestä; ei siis siellä päinkään.
Joten kinastelu siitä oikeasta bugg-tyylistä on yhtä järkevää kuin pyöröovissa hiihtäminen.
Rumba on pelkkää kävelyä. Sentään cha cha:ssa tehdään edes chassé.
Entäs paso doble. Tyhmännäköistä härkätaistelukuvausta. Kerrankin toivoisi, että se "härkä" osuisi kohdalle ja toimittaisi tämän naurettavan näköisen koikkelehtimisen sinne minne se kuuluukin.
Samba on jotain täysin omituisen näköistä nykimistä, joka on kaukana alkuperäisestä sambasta.
Jive se vasta onkin pellelaji. Keinotekoisesti kilpatanssiin luotu versio, jolla ei ole enää mitään yhtymäkohtia alkuperäiseen 50-luvun jiveen. Pelkkää pellepomppista. Ei puutu kuin naamarit päälle, niin voisi kuvitella olevansa sirkuksessa.
Vakiotansseja en tässä edes viitsi mainita.