Valoa (S/R slash, PG)

Title: Valoa
Author: Sinipiika
Rating: PG
Pairing: Sirius/Remus
Warnings: Slash
Disclaimer: En omista niitä. Haluaisin kyllä, olisi mukava laittaa Sirius ja Remus pieneen lasipalloon ja katsella niitä koko päivä. Mutta siis, J.K. Rowlingin omaisuutta ovat.
Summary: En todella osaa kirjoittaa tähän mitään.
A/N: Tätä ei sitten ole betattu. Minuun iski valtava kirjoittamisen tarve ja heti tämän kirjoitettuani palautteen tarve. Siis haluaisin todella, rukoilisin jopa, palautetta. Ihan mitä vain. Ja jos (lue: kun) kirjoitusvirheitä löytyy, olisin kiitollinen, jos nistä ilmoitettaisiin, että voin ne korjata.



Asfaltti oli kostea. Pienet vesilätäköt eri puolilla katua heijastivat mainostaulujen kirkkaita valoja. Keskellä ihmisvilinää käveli musta hahmo nopeasti eteenpäin, päämäärättä, pää painuksissa, kuin kaikki maailman surut olisi kasattu hänen harteilleen. Hahmo varoi nostamasta päätään, ei halunnut nähdä kasvoja, jotka muistuttaisivat toisia. Kaikki kasvot muistuttivat Siriuksesta, musta asfaltti muistutti hänestä, ihmisten kengät. Kaikki.

Olemme ystäviä. En saisi ajatella näin. Sitä paitsi kidutan vain itseäni. Yritä unohtaa. Unohda hänen mustat hiuksensa ja kaunis naurunsa. Unohda kaikki keskustelumme ja hänen hullut teoriansa maailmankaikkeudesta. Unohda kaikki ne tunnit, jotka vietimme vain nauraen ja hullutellen. Ei kukaan voi rakastaa hirviötä, verenhimoista pimeyden kasvattia. Petoa.

//Kuutamo, et sinä ole peto. Et ole. Älä ajattele itsestäsi noin, kukaan muukaan ei. Sinua voi rakastaa. Minä rakastan. Jos vain antaisit, silittäisin hiuksiasi, vetäisin sinut syliini ja saisit itkeä pois kaiken tuon katkeruuden. Nukahtaisit syliini ja saisin kietoa käteni ympärillesi joka yö. Saisin joka yö kuulla sinun hengittävän. Remus, rakas…//

Lopeta. En halua kuulla, et tarkoita sitä. Älä sano noin vain piristääksesi minua, estääksesi minua heittäytymästä alas seuraavalta sillalta. Kukaan ei voi rakastaa petoa, ei kukaan. Toinen peto ehkä, mutta sellainen et ole.
Et tiedä, mitä se on. Miltä tuntuu, kun haluaa satuttaa rakkaimpiaan. Oletko koskaan halunnut raapia toisen kasvot verille? Janonnut verta? Miettinyt, kuinka kirkkaanpunainen veri virtaa suonista, kuinka kaunista se silloin on? Halunnut kuulla heidän huutavan, rukoilevan ja kiroavan sinua? Halunnut satuttaa, vain sen ilon takia, joka syntyy toista satuttaessa? Tuntenut pimeyttä, tuntenut sen voimaa ja viisautta? Janonnut valtaa? Kuvitellut heidät eteesi, polvillaan, rukoilemassa armoa? Armoa sinulta. Halunnut päättää heidän kohtalostaan, avuttomien ihmisparkojen, avuttomien ja typerien? Typerien, rukoillessaan armoa. Armoa ei anneta, armo pitää ansaita. He ansaitsevat sen tuottamalla sinulle iloa. Iloa, joka syntyy tuskanhuudoista, hiljaisista kuiskauksista ja äänettömistä kyynelistä. Oletko koskaan tuntenut iloa, joka syntyy puhtaasta tuskasta?

//Se et ole sinä. Et sinä, se on joku muu. Se on sairaus, joka haluaa ottaa sinusta vallan, tuhota jokaisen aidon onnenhetken ja jättää vain pimeyden. Kuutamo, et se ole sinä. Sinä et ole osa pimeyttä. Olet avulias ja ystävällinen, rohkea, viisas ja rakastava. Valoa.//

Haluaisin olla. Se on eri asia. Kaikki haluaisivat, mutta silti kaikki eivät ole. He ovat liian heikkoja taistellakseen pimeyttä vastaan. Se ottaa helposti vallan, tekee kamalia asioita heidän nimiinsä, heidän ruumillaan, heidän ajatuksillaan. He huomaavat nauttivansa siitä, ja kauhistuvat. Mutta pimeys on jo liian voimakas, se valtaa heidät ja pian he eivät enää kauhistu. He nauttivat. Minä nautin. Minä olen liian heikko.

//Anna minun auttaa sinua. Yhdessä karkotamme viimeisenkin pimeyden hiukkasen sinusta. Ei se ole vallannut sinua. Voit vielä puhua siitä, kammoksua sitä, vihata sitä. Voit vielä päästä eroon siitä. Anna minun auttaa sinua.//

Et tiedä, kuinka voimakas se on. Vetäisin sinut mukanani. Saisin sinut uskomaan, että olen tulossa valoa kohti, mutta samalla vetäisin sinua syvemmälle ja syvemmälle pimeyteen. En anna sen tapahtua, olet minulle liian rakas. Ei siksi, etten haluaisi päästä valoon, vaan siksi, etten halua sinun joutuvan pimeyteen. Mene pois, Sirius, ole kiltti. Älä kiusaa minua enempää.

//Olet väärässä. Et tiedä sitä, mutta olet väärässä. Minä tulen takaisin. Ei pimeys saa sinua valtaansa, taistelet sitä vastaan ja jonain päivänä annat minun auttaa.//

Asfaltti oli kostea. Pienet vesilätäköt eri puolilla katua heijastivat mainostaulujen kirkkaita valoja.