Mä olen yksin ja mä olen onneton. Mitään muuta en tässä maailmassa kaipaa kun turvaa, ja rakkaus antaa sen. Mistä saan rakkautta? Mistä saisin sen turvallisen sylin johon käpertyä? Pelkään, että pian ajaudun huonoille vesille...Mä olen jo muutaman kerran luullu saavani rakkautta, mutta kaikki oli kuitenkin pelkkää valhetta ja kakkaa... Elämällä ei tunnu enää olevan mitään merkitystä ja pian se riistäytyy käsistäni...Auttakaa joku mua? Miten mä voisin selvitä tästä yli? Olen kai jotenkin vaan niin heikko ja voimaton...Mutta yritän kaikkeni nousta täältä ja joskus onkin ihan hyvä olla, tai ei ole sellanen kamala ahdistus. Tosin sitä ei kauaa kestä ja pian olen taas itsemurhan partaalla...Ennen kaikkea tämä kaikki koskettaa mun äitiä ja kavereita, niitä harvoja, joille uskallan puhua, mutta nehän on niitä parhaimpia enkä haluisi menettää niitä. Toisaalta mun äitini yrittää esittää hyvinkin välipitämätöntä ja sanoo, että tämä kaikki johtuu vaan mun iästä, mutta voin sanoa: ei johdu.
Sitä ei vaan jaksa enää...Olisiko joku, jolla olisi jotain neuvoja tai edes jotain sanottaa.
Mitä mun pitäis tehdä...
Sitä ei vaan jaksa enää...Olisiko joku, jolla olisi jotain neuvoja tai edes jotain sanottaa.
Mitä mun pitäis tehdä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
samaa mieltä äitisi kanssa. Ikä korjaa monia nuoruusiän ylitsepääsemättömiltä tuntuvia ongelmia. Itse löysin elämäni rakkauden vasta 21-vuotiaana. Sitä ennen oli kaikenlaisia lyhyitä suhteita ja ihastuksia.
Edelleenkin perustan mielipiteeni elämänkokemukseen ja omakohtaisiin kokemuksiin, näin miespuolisesta näkökulmasta. Tsemppiä vaan... kyllä se siitä.
Juu, mä ymmärrän sen, että monilla on tässä iässä vaikeeta, tai no...alan mäkin jo vanhenee tässä eli en kutsuisi itseäni enää teiniksi tai muuksi sellaiseksi, ehkä kuitenkin henkisesti olen jämähtänyt niihin teinivuosiin. Toisaalta nämä mun ongelmat on pitkän aikaa olleet, nyt oon vaan voinut joten kuten puhua niistä...jne.(pahentanut vaan asioita) En tänne viitsi kaikkea kirjoitella...Mutta, mutta...Kiitos kuitenkin kun jaksoit vaivautua lueskelemaan tämän pikku raapustukseni ja ehkä tää menee iän myötä ohi, ja ainakin toivon niin...
vain reilun annoksen itseluottamusta. Pelkällä itseluottamuksella pääsee yllättävän pitkälle tässä maailmassa ;o)
Itseluottamusta tarvii että saa oman kullan ja toisaalta sen itseluottamuksen nostamiseen tarttee sen oman kullan. Niin tai näin niin aina on fucked.
Mä voin jutella sun kanssa jos haluat, mailaa [email protected]
:)
Sellasen neuvon kait voisin antaa että etsimällä rakkautta ei löydy. Sillon jos kaipaat just ja vaan sitä päädyt yleensä huonoon seuraan ja sut tallotaan jalkojen alle.
Rakkaus löytyy sillon kun sitä vähinten etsii, sieltä mistä sitä vähinten odottaa. Omasta kokemuksesta voin sanoo :) Meni erittäin tärkee suhde poikki ja olin oikee kusipää sen jälkeen kaikille jätkille jotka roikku lahkeissa ja päätin ihan omassa pikku päässä etten enää ikinä rakastu kehenkään. Sitten tuliki yhtäkkii tää nykynen poikaystävä baarissa vastaan ja siinä sitä sitten taas oltiin :P Nyt onnellisesti takana 1,5 vuotta ja kohta muutetaan yhteen. Eli ei mitään paineita, pidä hauskaa niin kauan ku oot sinkku ja oo kavereittes kanssa ja nauti nuoruudesta.
näin se on täälläkin päin vaikka luulen että oot muija, ootko? Ja mä haluisin jonkun jonka ottaa syliin, ehkä joskus ehkä ei ikinä....how ever! En jaksa enää surea kun ei ole tyttöystävää....
Olen nuori neitokainen, mistä lie päättelit...
Ja mitä haluaisin lisätä; ei se rakkaus aina tule poika-/tyttöystävältä, siis kaipaan vaan sellaista "ylipäänsä rakkautta"...Mulla ei ole missään elämän vaiheessa ollut isää, eli kyseiseltä henkilöltä en ole voinut saada sitä. Äidin kanssa ollaan oltu melko läheiset, mutta silti niin kaukaiset...Mulla ei varsinaisesti ole ollut juuri ketään henkilöä, jolle kertoa kuinka pahalta musta tuntuu...Oonko ollut yksin aina? Argh...taidan lopettaa. Tulee vaan pahempi olo, ja tuskin netin keskustelupalsta on oikea paikka tällästen ongelmien hoitoon...:/
Ehkä mun pitäisi antaa asioiden vaan olla...ja jatkaa tätä samaa tuskaista taivaltani elämäni viimeiseen päivään...
että olet tyttö:) jutuistasi siis päättelin, no mulla on vanhemmat, mutta muiden rakkaus puuttuu kokonaan, ei kukaan muu musta välitä kuin ne...oon jo puoliks antanu periks koko ajatukselle, että löydän jonkun, näin se vain on, ei mahda mitään =/
Mut piristystä sulle, kyl se siitä joskus kai! Tiedän miltä tuntuu.....
Mun mielestä sulla on vielä toivoa!
Mulla oli tossa yhessä elämän vaiheessa samanlainen tilanne.Kukaan ei rakastanu ja viinaakin tuli käytettyä aivan liian paljon, just ton takia kun olin niin yksinäinen.Jätkät vaan kusetti mua ihan 6-0 ja muutenkin oli ihan paska olla.
Mut sitten ku salama kirkkaalta taivaalta mun eteen tipahti elämän suurin rakkaus...
Eli tällä mä haluun sanoo että toivoa on aina jäljellä!!(vaikka siltä ei aina tunnu!!!)
saa mailata jos tahtoo!!!