Olen harkinnut rakentaa putkistereon kahden sanlaisen radion päätevahvistimen kytkennällä, osista käyttäisin hyväksi vain päätemuuntajat, sekä mahd. putket.
Vanhojen radioiden päätevahvarit toimivat A-luokassa, ja uskoisin että laatu sinällään on varsin hyvä.Am häiriöiden vuoksi niissä on ylätaajuuksia leikattu, mutta tuon voi yleensä korjata poistamalla ko. korjauskondensaattorin.
Teho tällaisessa yleensä EL 84:llä tehdyssä vahvarissa lienee vain 4-5W, mutta hyvällä kaiuttimella se pienessä huoneessa kyllä soittaa esim vinyylejä vakuuttavasti.Mitä olette mieltä?
Vanhojen radioiden päätevahvarit toimivat A-luokassa, ja uskoisin että laatu sinällään on varsin hyvä.Am häiriöiden vuoksi niissä on ylätaajuuksia leikattu, mutta tuon voi yleensä korjata poistamalla ko. korjauskondensaattorin.
Teho tällaisessa yleensä EL 84:llä tehdyssä vahvarissa lienee vain 4-5W, mutta hyvällä kaiuttimella se pienessä huoneessa kyllä soittaa esim vinyylejä vakuuttavasti.Mitä olette mieltä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun huolellisesti tekee.
Mutta miksi ihmeessä haluat juuri putkivahvistimen?
Nostalgiaa, retrohenkisyyttä?
Se, että monasti (ainakin keskihintaisissa) transistorivahvistimissa vuorovaihepääte synnyttää jonkinverran ylimenosäröä.A-luokan putkivahvarissa tuota ei ole lainkaan. Tosin taas harmoonista säröä on.
Lisäksi hyvillä osilla tehtynä kohina jää putkivehkessä yleensä transistorivehettä pienemmäksi.
Molemmat tietysti parhaimmillaan soivat hyvin.mutta olisi kiva maistella hyvän putkivahvistimen ääntä, silloinhan voi myös verrata omin korvin.
Asia on hiukan sama, kun yllätyin miten hyvin soi vanha vinyyli hyvällä soittimella, ääni on parempi kuin CD:ssä ihan selvästi.
ihan hyvät perustelut.
Tuota kohinaa en kyllä ymmärrä.
Itselläni on huippuluokan transistorivahvistin
2x30W vuodelta 1973.
Signaalikohnasuhde 90dB.
Pihahdustakaan ei kuulu musiikin taukopaikoissa
vaikka olisi nupit kaakossa.
Tuohon ei ole päässyt yksikään velipojan (putkiradioharrastaja) putkivahvistimista.
Tuo vinyyli/CD paremmuus hipoo keskusteluissa
usein liki uskonnollista paatosta joten siihen
en ota kantaa vaikka sellainenkin on.
Taukopaikoissa ei kuulu, koska kytkennässä on ns. "pikamute".
Mutta kohinaa löytyy kun mitataan vahvistimen toimiessa.
Tuo ero Cd:n ja vinyylin välillä on sellainen hiukan kimurantti juttu. CD on tavallaan hurjan hygieninen, mutta kun näytteenottotaajuus on 40khz
paikkeilla, on mahdollista saada tosi vähän näytteitä esim 20khz äänestä (pari näytettä puolijaksolle). Tästä syystä ei korkeilla äänillä cd:n toisto varmastikaan seuraa tarksti alkuperäistä.Mitä enemmän näytteitä otetaan sen tarkempi tuo on ts se lähenee analogista, mutta täydellliseen analogiaan tuskin pääsee koskaan, koska ääni on analogista, ei digitaalista.
1970-luvun vahvistimessani ei taatusti ole mitään
"pikamuteja".
Sen tiedän, koska olen ihan itse rakennellut siihen
etupään uusiksi aikoinaan, pienin parannuksin,
mutta vahvistin kylla "vahvistaa" kokoajan.
Mitään automaattisia tasonsäätöjäkään ei ole
asiaa pilaamassa.
Philipsin radiosta sahaamalla schassiksen keskeltä poikki. Päätteessä oli 2xEL84.