Oli joskus niin kaunis enkeli
Nyt siivet mustat maata vasten
Kasvot kivun vääristämät
Mykkä kuin kuoro kuolleiden lasten.
Oli joskus kaunis enkeli
Nyt puhkaissut puukolla silmänsä
Ettei enää itkisi
Ettei enää näkisi
Sitä mikä elämänsä hajoitti.
Oli joskus kaunis enkeli
Nyt särkynyt sydän riimustaan roikkuu
Liikaa painaa
Ei jaksa kantaa
Kaatuu, katoaa
Se joskus niin kaunis enkeli...
Nyt siivet mustat maata vasten
Kasvot kivun vääristämät
Mykkä kuin kuoro kuolleiden lasten.
Oli joskus kaunis enkeli
Nyt puhkaissut puukolla silmänsä
Ettei enää itkisi
Ettei enää näkisi
Sitä mikä elämänsä hajoitti.
Oli joskus kaunis enkeli
Nyt särkynyt sydän riimustaan roikkuu
Liikaa painaa
Ei jaksa kantaa
Kaatuu, katoaa
Se joskus niin kaunis enkeli...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koskettava, uskottava runo ja kauniskin. Olet nähnyt vaivaa runosi suhteen. Ensimmäisen säkeen toistaminen toimii upeasti ja sopii vielä loppuunkin. Loppu suorastaan vaatii sitä.
Eivät kestä asiat tässä elämässä. Ne hajoavat ja enkelitkin vajoavat. Minä uskon että jokin kumminkin jatkuu. Katsoppa vaikka runosi päivämäärää ja kellonaikaa.
Kiitoksia :) mukavaa kun tykkäsit.