....
Leevi katseli autoa ajavaa Miksua. Hän silmäili tämän kasvojen jokaista piirrettä ja yritti painaa ne mieleensä ikuisiksi ajoiksi. Vaikka Leevi kyllä tiesi, että se on tarpeetonta, sillä Mikael ei katoaisi hänen viereltään minnekään. Miksu äkkäsi toisen tuijotuksen ja kysyi suu pienessä hymyssä, ”mitäs sä vilkuilet?” ”Mun poikaystävää tietty”, Leevi vastasi ajattelematta. Mikael nosti jalkaa kaasulta ja auton vauhti muuttui ryöminnäksi. Hän katsahti Leeviin kuin varmistusta kuulemalleen hakien. ”Meinaatko sä tosiaan, että me oltais yhessä…siis ihan kunnolla.” Leevi mietti hetken ja vastasi sitten päättäväisesti, ”joo, nyt ja aina”. Autoon laskeutui hiljaisuus. ”Entäs muut…uskallatko sä tulla ulos kaapista?” Tätä Leevi ei ollut miettinyt. ”En mä tiedä…kai…kai mun pitää uskaltaa.” Miksu nyökkäsi.
He alkoivat olla Mikaelin talon edessä. Talo näytti pimeältä ja Miksu arveli, että hänen vanhempansa olivat kenties jo nukkumassa. Leevi, joka ei juuri nyt halunnut kuulla uteliaita kysymyksiä, pyysi, että he menisivät yläkertaan Miksun huoneeseen aivan hiljaa. Niinpä pojat hiipivät portaat ylös antaen Mikaelin vanhempien jatkaa uniaan.
Leevi katseli ympärilleen hänelle niin tutussa huoneessa, jossa ei ollut tullut käytyä yli viikkoon. Pienoismallit olivat tutuilla paikoillaan, koripallo huoneen nurkassa ja vuode petaamatta. Mikael kosketti Leevin käsivartta ja sai Leevin kääntymään ystäväänsä päin. Turhia aikailematta Miksu suuteli ruskeatukkaista poikaa ja hyväili kädellään tämän hartioita. Leevi veti nenän kautta syvään henkeä ja vastasi suudelmaan. ”Tää ei voi olla todellista, mä suutelen Miksua”, Leevi mietti samalla kun päästi Miksun kielen suuhunsa.
Yhä toisiaan suudellen pojat laskeutuivat istumaan sängylle. Kiihkein ottein Leevi repi Miksun paidan tämän yltä. Sitten oli Leevin paidan ja housujen vuoro lentää lattialle. Pian he makasivat alastomina sylikkäin sängyllä ja antoivat käsiensä vaellella toisen vartalolla tutkien sen jokaista sopukkaa. ”Nukkuuko sun vanhammat tosiaan?”, Leevi kuiskasi. ”Ei kiinnosta”, Mikael vastasi ja kurottautui imemään Leevin nänniä. Leevi parahti ääneen nautinnosta, ”jatka, Miksu-kulta…”, ja Miksu jatkoi.
Mikael laskeutui Leevin jalkopäähän, suuteli tämän vatsaa ja siirtyi sitten hyväilemään suullaan Leevin reisien sisäpintaa kuin kiusaten huomiota vaativaa taisteluvalmiina seisovaa kalua. ”Ota se suuhun”, Leevi huohotti. Enempää epäröimättä Mikael otti elämänsä ensimmäistä kertaa miehen elimen suuhunsa. Leevi maistui hyvältä, niin hyvältä että Mikael imi kuin transsissa ottaen kalua tuuma tuumalta syvemmälle suuhunsa.
Leevi melkein tärisi kiihotuksesta katsellessaan lasittunein silmin Miksun työskentelyä. ”Jätkähän on hiton taitava”, Leevi ajatteli. ”Tuu kuus-ysiin”, Leevi pyysi haluten itsekin imeä. Mikael vaihtoi asentoa sängyllä irrottamatta suutaan kuitenkaan hetkeksikään Leevin peniksestä. Nyt Leevikin sai suuhunsa sitä mitä kaipasi. He imivät posket lommolla ja nauttivat.
Sitten aivan yhtäkkiä Miksu lopetti ja nousi polvilleen sängyllä. ”Mä haluan sut mun sisään”, Miksu kuiskasi käheästi. ”Ootko sä varma?”, Leevi kysyi epäröiden, vaikka ajatus kuulostikin hänestä erittäin mielenkiintoiselta. ”Joo”, Mikael vastasi vakuuttavasti ja ryntäsi laatikolleen etsimään rasvaputkiloa.
”Tajutonta…onko tää unta vai totta?”, Leevi mietti painautuessaan hitaasti allaan makaavan Miksun sisään. ”Sä oot ihanan tiukka”, Leevi mainitsi ja Miksu naurahti pienesti. Leevi aloitti varovaisen liikkeen, jota Miksu myötäili. Loppujen lopuksi ei kestänyt kauaakaan, kun molemmat tulivat, Leevi Miksu pakaroille vedettyään itsensä ulos viime hetkellä ja Miksu Leevin kädelle.
He makasivat vierekkäin sängyllä. Koska Mikaelin vuode ei ollut normaalia leveämpi, he olivat painautuneet aivan kiinni toisiinsa. Mikael oli ahtautunut seinän ja Leevin väliin ja Leevi puolestaan liimautui ystävänsä palsta vartaloa vasten. Leevi silitteli hiljalleen Miksun tukkaa. Mikael piti silmiään kiinni ja toivoi hetken jatkuvan ikuisesti. Hänellä oli raukea ja turvallinen olo, ei tarvitsisi murehtia mistään, kun ihminen jota eniten rakastaa on vierellä, ihan lähellä. Ennen nukahtamistaan Mikael arveli, että Leevistä tuntui samalta.
--------
Leevi heräsi ikkunasta tulvivien auringonsäteiden häikäisemänä. Hän räpytteli unisia silmiään ja huomasi olevansa alasti ja peittokin oli ties missä. Mikael nukkui yhä, Leevi kuuli hänen rauhallisen hengityksen korvansa juuressa. Miksu oli vetänyt hänet syliinsä ja kietonut käsivartensa hänen ympärilleen. Leevi tunsi Mikaelin aamuseisokin takapuoltaan vasten, se sai hänen omankin kalunsa kovettumaan entisestään. Hän hymyili tilanteelle ja koitti palauttaa eilisillan hetkiä mieleensä. Kaikki se oli todella tapahtunut, ensin rannalla ja sitten täällä Miksun huoneessa. Leeviä ei kaduttanut tippaakaan, päinvastoin tuntui kuin palaset olisivat viimeinkin loksahtaneet kohdalleen ja kaikki oli juuri niin kuin pitikin.
Juuri kun Leevi alkoi miettiä, pitäisikö varovaisesti vaihtaa asentoa ja kääntyä suutelemaan Miksua, hän kuuli askeleiden kopinan portaissa. Kauhuissaan Leevi yritti repiä peittoa ylleen, siinä juurikaan onnistumatta. Samassa ovi aukesi ja Leevi jähmettyi paikoilleen, puristi silmät kiinni ja koetti esittää nukkuvaa. Huoneeseen astunut henkilö henkäisi syvään, seisoi hetken paikoillaan ja säntäsi sitten ovesta ulos. Meteli tuntui havahduttaneen myös Miksun joka tuhisi jotain Leevin korvaan. Juuri kun Leevi yritti päättää pitäisikö uskaltautua avaamaan silmät, askeleet kopisivat taas. Nyt huoneeseen tulijoita oli kaksi. ”Ohhoh!”, kähisi miesääni, jonka Leevi tunnisti Miksun isäksi. ”Onko ne tehneet sitä…?”, Miksun isä kuiskasi kiihkeästi. ”Se ei taida kuulua meille”, nainen, Miksu äiti, vastasi hiljaa. ”Mennään pois ennen kuin ne heräävät”. Mikaelin vanhemmat lähtivät hissuksiin pois.
Leevi sydän löi tuhatta ja sataa. Hän ei ehtinyt kunnolla muodostaa mitään järkevää ajatusta päässään, kun kosteat huulet koskettivat hänen niskaansa. Leevi säpsähti ja rauhoittui sitten heti. ”Sokkihoito tekee niille ihan hyvää”, Miksu naurahti pehmeästi Leevin korvaan. ”Ai, sä heräsit siihen”, Leevi tokaisi ja veti Mikaelin käden rintaansa vasten. ”Ei Leevi välitetä niistä, kyllä ne tähän tottuu.” ”Mä en olis yhtä varma, miten mä ikinä pystyn menemään tonne alakertaan.!” ”Höh, nehän tykkää susta ja on takuulla tyytyväisiä, että just sä oot niiden vävypoika.” Leevi arveli Miksun olevan oikeassa ja kääntyi viimeinkin suutelemaan tätä.
……..
Mikael melkein repi Leevin alas portaita aamupalalle. Leevi punasteli ja oli hämillään, mutta niin olivat Miksun vanhemmatkin. ”Huomenta pojat”, Mikaelin isä yski kahviinsa. ”Ai, ettekö te oo yhtään yllättyneitä, että Leevi on täällä?”, Mikael päätti härnätä vanhempiaan. Leevi yritti tyrkkiä ystäväänsä olemaan hiljaa, mutta turhaan. ”Öö, me nähtiin Leevin kengät ja arvattiin”, Miksun äiti viimein keksi. ”Mutta Leevihän otti ne ylös mukaan”, Mikael velmuili. ”Ai…me…nähtiin…tai arvattiin…”, Mikaelin äiti väänteli käsiään. ”Otatteko te aamiaista?”, Mikaelin isä kysyi nopeasti pelastaen vaimonsa ja Leevin kiusallisesta tilanteesta. Ruokapöydässä tilanne sitten vihdoin vapautui ja Leevistä tuntui yhtä mukavalta kuin aina ennenkin istuessaan Järvisten keittiössä ja juttelemassa niitä näitä Mikaelin vanhempien kanssa. Kun he sitten nousivat pöydästä Mikael otti Leeviä kädestä ja varmistettuaan että hänen vanhempansa huomasivat eleen, hän johdatti tuoreen poikaystävänsä eteiseen ja saman tien ulos.
”Sä oot sitten päättänyt paljastaa meidät kaikille?”, Leevi nurisi tietämättä oliko kiukkuinen vai ei. ”Höh, ei mun vanhemmat oo kaikki ja saat kyllä ihan itse päättää milloin sun vanhemmat saa tietää.” Mutta kaverit me kyllä yllätetään pian. Leevi kohautti olkiaan ja antoi Miksun päättää tänään. ”Sama se, kunhan vain sai olla Miksun kanssa, ei muulla niin väliä olekaan”, Leevi ajatteli ja kosketti hellästi sormillaan ystävänsä niskaa.
”Pian Sakke ja kumppanit saisivat tietää, että mulla on maailman ihanin poikaystävä”, Leevi mietti ja suunnitteli jo suutelevansa Miksua, jotta kaverit yllättyisivät kunnolla. ”Eivät ne siitä suuttuisi”, Leevi oli varma. Hän mietti, että joskus pitäisi kertoa omille vanhemmillekin Miksusta. Leevi arveli senkin sujuvan hyvin, kyllä hän vanhempansa tunsi. Kaikki, koko elämä, oli niin täydellistä. Leevi hymyili jo menneille epäonnisille sattumuksille. Ne oli nyt voitettu ja voittopokaali oli tässä hänen kainalossaan. Siitä hän aikoi myös pitää kiinni, Miksusta ei tulisi mitään kiertopalkintoa, vaan Leevi pitäisi hänet omanaan niin kauan kuin eläisi. Hän tiesi, että Miksu ajattelisi samoin. Niin pitkä tie tässä oli yhdessä kuljettu, ettei sitä enää mikään mahti katkaisisi. Leevi kääntyi Mikaeliin päin, hymyili ja sanoi, ”Miksu, mä rakastan sua, nyt ja aina”. ”Leevi, mäkin rakastan sua, aina”, Miksu vastasi kauneimmalla hymyllään. He suutelivat toisiaan.
...........
Ensiksi pahoittelut, että kesti näin kauan saada päätösosa. Oli vain niin paljon kiireitä. Ei tämä mitenkään erityisen hyvä osa ole, liian pitkä tauko ei ollut hyväksi.
Onnelliset loput ovat aina kivoja. Siksi niin kävi myös tässä. Tuo seksikohtaus oli tarkoituksella noin lyhyt. En halunnut painottaa sitä aluetta liikaa. Laittakaahan toki palautetta tästä osasta ja koko tarinasta.
Saa nähdä milloin kirjoitan jotain uutta novellia. Joskus luultavasti kuitenkin. Pitäisi keksiä vain hieman uudenlainen aihe. Ehkäpä voisin kokeilla päähenkilöinä aikuisia miehiä. Nyt ei kuitenkaan ole hyviä ideoita päässä. Ehdotuksia tarinan juoneksi voi tietysti aina lähettää osoitteeseen [email protected] -tosin en koskaan käytä tuota meiliä, joten vastaaminen voi kestää.
Eipä tässä kummempia, hyvää lopputalvea palstalaisille!
Leevi katseli autoa ajavaa Miksua. Hän silmäili tämän kasvojen jokaista piirrettä ja yritti painaa ne mieleensä ikuisiksi ajoiksi. Vaikka Leevi kyllä tiesi, että se on tarpeetonta, sillä Mikael ei katoaisi hänen viereltään minnekään. Miksu äkkäsi toisen tuijotuksen ja kysyi suu pienessä hymyssä, ”mitäs sä vilkuilet?” ”Mun poikaystävää tietty”, Leevi vastasi ajattelematta. Mikael nosti jalkaa kaasulta ja auton vauhti muuttui ryöminnäksi. Hän katsahti Leeviin kuin varmistusta kuulemalleen hakien. ”Meinaatko sä tosiaan, että me oltais yhessä…siis ihan kunnolla.” Leevi mietti hetken ja vastasi sitten päättäväisesti, ”joo, nyt ja aina”. Autoon laskeutui hiljaisuus. ”Entäs muut…uskallatko sä tulla ulos kaapista?” Tätä Leevi ei ollut miettinyt. ”En mä tiedä…kai…kai mun pitää uskaltaa.” Miksu nyökkäsi.
He alkoivat olla Mikaelin talon edessä. Talo näytti pimeältä ja Miksu arveli, että hänen vanhempansa olivat kenties jo nukkumassa. Leevi, joka ei juuri nyt halunnut kuulla uteliaita kysymyksiä, pyysi, että he menisivät yläkertaan Miksun huoneeseen aivan hiljaa. Niinpä pojat hiipivät portaat ylös antaen Mikaelin vanhempien jatkaa uniaan.
Leevi katseli ympärilleen hänelle niin tutussa huoneessa, jossa ei ollut tullut käytyä yli viikkoon. Pienoismallit olivat tutuilla paikoillaan, koripallo huoneen nurkassa ja vuode petaamatta. Mikael kosketti Leevin käsivartta ja sai Leevin kääntymään ystäväänsä päin. Turhia aikailematta Miksu suuteli ruskeatukkaista poikaa ja hyväili kädellään tämän hartioita. Leevi veti nenän kautta syvään henkeä ja vastasi suudelmaan. ”Tää ei voi olla todellista, mä suutelen Miksua”, Leevi mietti samalla kun päästi Miksun kielen suuhunsa.
Yhä toisiaan suudellen pojat laskeutuivat istumaan sängylle. Kiihkein ottein Leevi repi Miksun paidan tämän yltä. Sitten oli Leevin paidan ja housujen vuoro lentää lattialle. Pian he makasivat alastomina sylikkäin sängyllä ja antoivat käsiensä vaellella toisen vartalolla tutkien sen jokaista sopukkaa. ”Nukkuuko sun vanhammat tosiaan?”, Leevi kuiskasi. ”Ei kiinnosta”, Mikael vastasi ja kurottautui imemään Leevin nänniä. Leevi parahti ääneen nautinnosta, ”jatka, Miksu-kulta…”, ja Miksu jatkoi.
Mikael laskeutui Leevin jalkopäähän, suuteli tämän vatsaa ja siirtyi sitten hyväilemään suullaan Leevin reisien sisäpintaa kuin kiusaten huomiota vaativaa taisteluvalmiina seisovaa kalua. ”Ota se suuhun”, Leevi huohotti. Enempää epäröimättä Mikael otti elämänsä ensimmäistä kertaa miehen elimen suuhunsa. Leevi maistui hyvältä, niin hyvältä että Mikael imi kuin transsissa ottaen kalua tuuma tuumalta syvemmälle suuhunsa.
Leevi melkein tärisi kiihotuksesta katsellessaan lasittunein silmin Miksun työskentelyä. ”Jätkähän on hiton taitava”, Leevi ajatteli. ”Tuu kuus-ysiin”, Leevi pyysi haluten itsekin imeä. Mikael vaihtoi asentoa sängyllä irrottamatta suutaan kuitenkaan hetkeksikään Leevin peniksestä. Nyt Leevikin sai suuhunsa sitä mitä kaipasi. He imivät posket lommolla ja nauttivat.
Sitten aivan yhtäkkiä Miksu lopetti ja nousi polvilleen sängyllä. ”Mä haluan sut mun sisään”, Miksu kuiskasi käheästi. ”Ootko sä varma?”, Leevi kysyi epäröiden, vaikka ajatus kuulostikin hänestä erittäin mielenkiintoiselta. ”Joo”, Mikael vastasi vakuuttavasti ja ryntäsi laatikolleen etsimään rasvaputkiloa.
”Tajutonta…onko tää unta vai totta?”, Leevi mietti painautuessaan hitaasti allaan makaavan Miksun sisään. ”Sä oot ihanan tiukka”, Leevi mainitsi ja Miksu naurahti pienesti. Leevi aloitti varovaisen liikkeen, jota Miksu myötäili. Loppujen lopuksi ei kestänyt kauaakaan, kun molemmat tulivat, Leevi Miksu pakaroille vedettyään itsensä ulos viime hetkellä ja Miksu Leevin kädelle.
He makasivat vierekkäin sängyllä. Koska Mikaelin vuode ei ollut normaalia leveämpi, he olivat painautuneet aivan kiinni toisiinsa. Mikael oli ahtautunut seinän ja Leevin väliin ja Leevi puolestaan liimautui ystävänsä palsta vartaloa vasten. Leevi silitteli hiljalleen Miksun tukkaa. Mikael piti silmiään kiinni ja toivoi hetken jatkuvan ikuisesti. Hänellä oli raukea ja turvallinen olo, ei tarvitsisi murehtia mistään, kun ihminen jota eniten rakastaa on vierellä, ihan lähellä. Ennen nukahtamistaan Mikael arveli, että Leevistä tuntui samalta.
--------
Leevi heräsi ikkunasta tulvivien auringonsäteiden häikäisemänä. Hän räpytteli unisia silmiään ja huomasi olevansa alasti ja peittokin oli ties missä. Mikael nukkui yhä, Leevi kuuli hänen rauhallisen hengityksen korvansa juuressa. Miksu oli vetänyt hänet syliinsä ja kietonut käsivartensa hänen ympärilleen. Leevi tunsi Mikaelin aamuseisokin takapuoltaan vasten, se sai hänen omankin kalunsa kovettumaan entisestään. Hän hymyili tilanteelle ja koitti palauttaa eilisillan hetkiä mieleensä. Kaikki se oli todella tapahtunut, ensin rannalla ja sitten täällä Miksun huoneessa. Leeviä ei kaduttanut tippaakaan, päinvastoin tuntui kuin palaset olisivat viimeinkin loksahtaneet kohdalleen ja kaikki oli juuri niin kuin pitikin.
Juuri kun Leevi alkoi miettiä, pitäisikö varovaisesti vaihtaa asentoa ja kääntyä suutelemaan Miksua, hän kuuli askeleiden kopinan portaissa. Kauhuissaan Leevi yritti repiä peittoa ylleen, siinä juurikaan onnistumatta. Samassa ovi aukesi ja Leevi jähmettyi paikoilleen, puristi silmät kiinni ja koetti esittää nukkuvaa. Huoneeseen astunut henkilö henkäisi syvään, seisoi hetken paikoillaan ja säntäsi sitten ovesta ulos. Meteli tuntui havahduttaneen myös Miksun joka tuhisi jotain Leevin korvaan. Juuri kun Leevi yritti päättää pitäisikö uskaltautua avaamaan silmät, askeleet kopisivat taas. Nyt huoneeseen tulijoita oli kaksi. ”Ohhoh!”, kähisi miesääni, jonka Leevi tunnisti Miksun isäksi. ”Onko ne tehneet sitä…?”, Miksun isä kuiskasi kiihkeästi. ”Se ei taida kuulua meille”, nainen, Miksu äiti, vastasi hiljaa. ”Mennään pois ennen kuin ne heräävät”. Mikaelin vanhemmat lähtivät hissuksiin pois.
Leevi sydän löi tuhatta ja sataa. Hän ei ehtinyt kunnolla muodostaa mitään järkevää ajatusta päässään, kun kosteat huulet koskettivat hänen niskaansa. Leevi säpsähti ja rauhoittui sitten heti. ”Sokkihoito tekee niille ihan hyvää”, Miksu naurahti pehmeästi Leevin korvaan. ”Ai, sä heräsit siihen”, Leevi tokaisi ja veti Mikaelin käden rintaansa vasten. ”Ei Leevi välitetä niistä, kyllä ne tähän tottuu.” ”Mä en olis yhtä varma, miten mä ikinä pystyn menemään tonne alakertaan.!” ”Höh, nehän tykkää susta ja on takuulla tyytyväisiä, että just sä oot niiden vävypoika.” Leevi arveli Miksun olevan oikeassa ja kääntyi viimeinkin suutelemaan tätä.
……..
Mikael melkein repi Leevin alas portaita aamupalalle. Leevi punasteli ja oli hämillään, mutta niin olivat Miksun vanhemmatkin. ”Huomenta pojat”, Mikaelin isä yski kahviinsa. ”Ai, ettekö te oo yhtään yllättyneitä, että Leevi on täällä?”, Mikael päätti härnätä vanhempiaan. Leevi yritti tyrkkiä ystäväänsä olemaan hiljaa, mutta turhaan. ”Öö, me nähtiin Leevin kengät ja arvattiin”, Miksun äiti viimein keksi. ”Mutta Leevihän otti ne ylös mukaan”, Mikael velmuili. ”Ai…me…nähtiin…tai arvattiin…”, Mikaelin äiti väänteli käsiään. ”Otatteko te aamiaista?”, Mikaelin isä kysyi nopeasti pelastaen vaimonsa ja Leevin kiusallisesta tilanteesta. Ruokapöydässä tilanne sitten vihdoin vapautui ja Leevistä tuntui yhtä mukavalta kuin aina ennenkin istuessaan Järvisten keittiössä ja juttelemassa niitä näitä Mikaelin vanhempien kanssa. Kun he sitten nousivat pöydästä Mikael otti Leeviä kädestä ja varmistettuaan että hänen vanhempansa huomasivat eleen, hän johdatti tuoreen poikaystävänsä eteiseen ja saman tien ulos.
”Sä oot sitten päättänyt paljastaa meidät kaikille?”, Leevi nurisi tietämättä oliko kiukkuinen vai ei. ”Höh, ei mun vanhemmat oo kaikki ja saat kyllä ihan itse päättää milloin sun vanhemmat saa tietää.” Mutta kaverit me kyllä yllätetään pian. Leevi kohautti olkiaan ja antoi Miksun päättää tänään. ”Sama se, kunhan vain sai olla Miksun kanssa, ei muulla niin väliä olekaan”, Leevi ajatteli ja kosketti hellästi sormillaan ystävänsä niskaa.
”Pian Sakke ja kumppanit saisivat tietää, että mulla on maailman ihanin poikaystävä”, Leevi mietti ja suunnitteli jo suutelevansa Miksua, jotta kaverit yllättyisivät kunnolla. ”Eivät ne siitä suuttuisi”, Leevi oli varma. Hän mietti, että joskus pitäisi kertoa omille vanhemmillekin Miksusta. Leevi arveli senkin sujuvan hyvin, kyllä hän vanhempansa tunsi. Kaikki, koko elämä, oli niin täydellistä. Leevi hymyili jo menneille epäonnisille sattumuksille. Ne oli nyt voitettu ja voittopokaali oli tässä hänen kainalossaan. Siitä hän aikoi myös pitää kiinni, Miksusta ei tulisi mitään kiertopalkintoa, vaan Leevi pitäisi hänet omanaan niin kauan kuin eläisi. Hän tiesi, että Miksu ajattelisi samoin. Niin pitkä tie tässä oli yhdessä kuljettu, ettei sitä enää mikään mahti katkaisisi. Leevi kääntyi Mikaeliin päin, hymyili ja sanoi, ”Miksu, mä rakastan sua, nyt ja aina”. ”Leevi, mäkin rakastan sua, aina”, Miksu vastasi kauneimmalla hymyllään. He suutelivat toisiaan.
...........
Ensiksi pahoittelut, että kesti näin kauan saada päätösosa. Oli vain niin paljon kiireitä. Ei tämä mitenkään erityisen hyvä osa ole, liian pitkä tauko ei ollut hyväksi.
Onnelliset loput ovat aina kivoja. Siksi niin kävi myös tässä. Tuo seksikohtaus oli tarkoituksella noin lyhyt. En halunnut painottaa sitä aluetta liikaa. Laittakaahan toki palautetta tästä osasta ja koko tarinasta.
Saa nähdä milloin kirjoitan jotain uutta novellia. Joskus luultavasti kuitenkin. Pitäisi keksiä vain hieman uudenlainen aihe. Ehkäpä voisin kokeilla päähenkilöinä aikuisia miehiä. Nyt ei kuitenkaan ole hyviä ideoita päässä. Ehdotuksia tarinan juoneksi voi tietysti aina lähettää osoitteeseen [email protected] -tosin en koskaan käytä tuota meiliä, joten vastaaminen voi kestää.
Eipä tässä kummempia, hyvää lopputalvea palstalaisille!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä olen odottanut tätä viimeistä osaa nämä ova todellä hyviä olleet kiitos siitä kirjoita lisää jos jaksat...
kauan tätä saikin odottaa...mut kyllä odotus kannatti...aivan mahtava tarina....
Aivan mahtavaa, että sait lopulta novellin loppuun. Himoitsisin silti tähän vielä monta jatko-osaa.
Todellakin pidin aivan valtavasti, herkkää ja hyvin kuvailtua tekstiä. Aihe vallan mainio ja pidän itse kovasti, että päähenkilöt olivat nuoria koska olen itsekin siihen luokkaan kuuluvainen.
Viimeinen osa oli jotenkin ehkä klisee, "Ihanaa minulla on sinut" tai no kyllä sitä itsekin on aivan sekaisin kun joku oikeanlainen mörrimöykky vastaan tulee ja pidemmäksi aikaa varsinkin.
Kirjoita ehdottomasti lisää uskon, että lukijoita riittää.
Tämä jakso oli mielestäni ihan turha. Tälle jaksolle ei ollut mitään tarvetta. Kaikki tuli jo sanottua ja jätettyä mielikuvituksen varaan edellisessä jaksossa. Kaiken lisäksi kirjoit täysin alle oman tasosi. Hyi hyi... *virn*
Toivottavasti tämä en masenna vaan kannustaa kirjoittamaan tarinoita lisää koska kaiken kaikkiaa nämä ovat eliittiä ja kovin viihdyttäviä.
Tää oli niin sulonen osa ^_^
Hehe hauska kun ne Miksun vanhemmat kurkisti sisään!
Kiitos tarinasta, eikä tässä osassa ollut mielestäni mitään huonoa niin kuin jou sanoi, mutta mielipiteitähän aina on erilaisia.
Kirjoittelehan pian uusia tarinoita, jookos? :)
aivan loistava loppu ^^ tuli ihan kylmät väreet kun sitä luki :D
Päätin todella pitkästä aikaa käväistä tällä palstalla. (Minulla on rekisteröity nikkikin, mutta olen unohtanut sen.)
Turhaan en tullut, sillä löysin tämän aivan loistavan 7-osaisen novellin. Kirjoitat sujuvasti ja kuvailet upeasti ystävysten vaihtelevia tunteita. Ja kunpa olisikin noin suvaitsevia kavereita kuin Sakke ja ne muut.
On aivan pakko lukea muutkin novellisi. Mutta julkaise toki lisää!
...ja kumarrus. Loistavaa tekstiä kuten aina. Todella romanttinen tarina jossa itsekin hieman herkistyin. Toivottavasti jatkat tarinoiden tekemistä. Tällaset novellit jaksaa aina piristää mieltä.
Vielä kerran: Kiitos. *taputtaa ja pyytää encorea* ;)
oli aivan ihana stoori kokonaisuus^^ ei voi muuta sanoa! ihunaa ja vielä ihunaa poika söpöilyä