Kertokaapa te viisaammat mitä pitäis tehdä kun olen avustajana luokassa jossa opettajan käytös vähintäänkin arvelluttaa.Hän on lapseton ja pitää itseään erinomaisena ja avustajaa tyhmänä.Olen nyt koko syksyn ja alku lukukauden saanut karvaasti kokea miten "tyhmä" olen vaikka kokemusta lasten kanssa työskentelystä on enemmän kuin hänellä.Hänen käyttätymisensä on jo kiusaamiseksi luokiteltavaa ja pahinta on se että lapset saavat kuulla sen myös mikä ei minusta ole aikuisen käytöstä....Minun on varmaa turha puhua esimiehellenikään asiasta jotka ovat toisilleen lojaaleja eikä siis USKOISI minua kuitenkaan.Olen iältäni vanhempi ja itsellänikin on monta lasta olen oma-aloitteinen ja tiedän myös omat vahvuuteni ja heikkouteni mutta en voisi kuvitellakkaan toimivani toista ihmistä kohtaan noin,vanhempana taas en missään nimessä haluaisi lapsilleni tuollaista opettajaa,tiedän ettei hän ole ainoa lajissaan ja olen jopa joskus tehnyt tuollaiseta opettajasta valituksen kun hän opetti lastani (enkä ollut silloinkaan ainoa) ja kun asiaa tutkittiin niin hän sai varotuksen asiasta!Tunnen itseni mitättömäksi ja surulliseksi...ja olen kuitenkin tehnyt töitä monen (erinomaisen)opettajan kanssa ja he ovat sanoneet että olen hyvä lasten kanssa ja ammattini osaava.Mitä siis tekisin koska en halua ottaa syytä hänen käytöksestään johtuvasta työmotivaationi menetyksestä enkä kärsiä hänen asenteestaan minua kohtaan.?Olen ajatellut kirjoittaa asiasta sivistystoimenjohtajalle kun työsopimukseni siinä koulussa loppuu ja olen tämän vuoksi pitänyt päiväkirjaa hänen tempuistaan.IHMINEN joka kehottaa lapsia käyttäytymään niin kuin haluaisivat itseään kohtaan käyttäytyvän käyttäytyy itse kuin SIKA!
Kuinka tekisin?
Alina1
7898
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Säälittävää, mutta asian kanssa on vain elettävä.
jotain konkreettista siitä, miten hän käyttäytyy. Nyt ei osaa sanoa yhtään mitään!
Meidän luokalla täytyi olla johdonmukainen(pienluokka...erityisoppilaita)Kun itse toimin niin että lapsi huomaa tehneensä väärin ja ohjaan häntä oikeaa käytökseen hän pyyhkii se pois(vähättelee) eli näyttää lapselle ettei minua tarvitse uskoa .Erään lapsen äiti esim:vaati että lapsen on puettava ulkoiluhousut jalkaansa ulos lähtiessä ja kunnioitin äidin toivetta niin hän vähättelee senkin(ja lapsen kuullen)Eli kaiken minkä teen HÄN suuressa viisaudessa häivyttää eli vetäisee maton alta.Ja se miten hän kohtelee myös lapsia eli kilpahuuto ei meidän luokassa ole outoa ope ja oppilas asetelmassa....mikä vähintäänkin on kyseenalaista.Lapsille hän oli pari päivää sitten ihmetellyt kun kävin kopiomassa"että jopas kestäää,,,"en voi sille mitään että on vain yksi kopiokone ja muutkin tarvitsee sitä...Ja syksyllä hän olis jättänyt mut ulos etsimään lapsia jotka oli omilla teillään(oli ilmoittanut lasten kuullen että olkoon(minä) siellä ei sitä lähetä etsimään) jos opiskelija tyttö ei olisi pitänyt minusta niin paljon että tuli ilmoittamaan että lapset ovat tulleet toista kautta sisään.... olisin siellä varmaan hädissäni ollut ties kuinka kauan...Että tossa jotain vain mainitakseni...ei edes niitä pahimpia...!Jollekkin tekis mieli vaan ilmoittaa tosta ja niin varmaan teenkin;IHAN KYPSÄ OLO!
Vaikea sanoa nyt vieläkään yhtään mitään. Eipä nuo nyt niin kauheilta asioilta kuulostanut, mutta totussa voi tietenkin paikan päällä olla toinen.
Ja tuosta "vanhempi vaati, että ulkoiluhuousut on puettava" -lausunnosta, niin se särähti korvaani, sillä nuo vanhempien vaatimukset ovat hyvinkin yleisiä valitettavasti. Varmaan on ihan hyvä että ulkoiluhousut puetaan, mutta ei sitä tarvitse vaatia, hommahan on jo monen vanhemman kohdalla mennyt siihen, että he yrittävät ohjata/määrätä/neuvoa koulua ja opettajaa, miten asiat pitäisi tehdä. Ja valitettavan moni opettajakin on lähtenyt tottelemaan näitä vaativia vanhempia. Täytyy kuitenkin muistaa, että koulussa koulun tavalla ja kotona kodin tavalla! Joten ihan hyvä varmasti jos opettaja (tässäkin tapauksessa) laittaa vähän kapuloita vanhempien rattaisiin eikä anna itsensä yli käveltävän!
Mutta tsemppiä kuitenkin ja muista, että asioista voi kertoa lähiesimiehelle tai hänen esimiehelle jos mieltä painaa, mutta silloin on kyllä oltava hyvät ja perustellut syyt. Mielestäni nuo mitä kerroit eivät kyllä ole mitään kauhean vakavia juttuja, perus avustajan juttuja...
olet sitä mieltä, että " perus avustajan juttuja.. ei vakavia.."?
Alat siis heti vähättelemään ja nostat opettajan kaiken " yläpuolelle". HUH. Toisaalta, asenteesi tuntuu olevan kirjoittajan työparin kaltainen. Sinulle voisi thedä hyvää olla kirjoittajan housuissa kuukauden verran. Tuntematta tapausta, kuulostaa kovin tutulta, ja näitä tarinoita on paljon. Valitettavasti.
Itse ollessani aivan vastaavassa tilanteessa yritin keskustella ensin kyseisen open kanssa ( tuloksetta), lopulta puhuin rehtorille. Siitä noin kk päästä irtisanoin itseni. Pääsin takaisin aiempaan työpaikkaani. Jos sinulla vain on mahdollisuus päästä muualle, tee se.
En ala vähättelemään enkä nosta tosiaankaan opettajaa KAIKEN yläpuolelle. Tarkoitukseni oli kait sanoa, että pitää kuitenkin muistaa, että opettajalla ja avustajalla on TÄYSIN eri tehtävät koulussa, niinkuin varmaan hyvin tiedätte...
Mä oon itse erkkaope ja tunnistan vaikean tilanteesi. Minusta kertomasi jutut ovat oppilaiden kannalta tosi ikäviä! En lähtisi vähättelemään kertomustasi ollenkaan, vaikka luonnollisesti kyse on sinun näkökulmastasti eikä tässä nyt ole se toinen näkökulma käytettävissä.
Minä suosittelisin puhumaan rehtorin kanssa. Jos se reitti ei ole mahdollinen, niin sitten voit kysyä työterkkarista, mistä löytyisi oikea puhekumppani. Sun pitäis saada nuo mietteen huojennettua mielestäsi ja tuon luokan opettajan tulisi kohentaa omaa asennettaan. Ei tuolla lailla voi jatkaa ja ennen kaikkea se ei ole lasten etu, joka on kuitenkin se ensisijainen juttu.
Koita löytää sopiva hetki ja paikka asian esille nostamiseen. Tsemppiä siihen asti - ja sen jälkeen ;-)