Kun olen saanut osuuteni syrjinnästä ja häpeästä, kun minua on mitätöity lesboyhteisössä, olen tullut siihen tulokseen ettei minun ole järkevää yrittää iskeä itselleni naista baarista.
Ei ole rahaa kosteisiin iltoihin ja miten minun itsetuntoni kestää pakkien saamista, valehtelua ja kieroilua niissä piireissä. Todennäköisesti saan vain kylmää vettä niskaani. Ja minulle nauretaan vasten kasvoja. Hyvässä lykyssä minut on jo keritty unohtaa Nallessa, nyt muistuttaisin olemassaolollani taas. Sen jälkeen olen yksin ja entistä rikkirevitympi.
Tämä on kuin Stalingradin taistelu, ei pääse etenemään elämässä vakaisiin parisuhteisiin eikä itsensä hyväksymiseen, ei voi myöskään vetäytyä turvalliseen, mutta valheelliseen heterokulissiin. Tässä ryvettyy joka tapauksessa.
Ja edessä on pitkä rahjustus kuolemaan, joka on laskujen mukaan vasta puolen vuosisadan päästä.
Ei ole rahaa kosteisiin iltoihin ja miten minun itsetuntoni kestää pakkien saamista, valehtelua ja kieroilua niissä piireissä. Todennäköisesti saan vain kylmää vettä niskaani. Ja minulle nauretaan vasten kasvoja. Hyvässä lykyssä minut on jo keritty unohtaa Nallessa, nyt muistuttaisin olemassaolollani taas. Sen jälkeen olen yksin ja entistä rikkirevitympi.
Tämä on kuin Stalingradin taistelu, ei pääse etenemään elämässä vakaisiin parisuhteisiin eikä itsensä hyväksymiseen, ei voi myöskään vetäytyä turvalliseen, mutta valheelliseen heterokulissiin. Tässä ryvettyy joka tapauksessa.
Ja edessä on pitkä rahjustus kuolemaan, joka on laskujen mukaan vasta puolen vuosisadan päästä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jokainen heteromies tottuu tuohon jo teininä, tuollaistahan se naisten kanssa on.
Aika jännä juttu, että teille lesboille tulee tämä naisten normaalikäytös yllärinä, vaikka itsekin olette naisia.
"Tervetuloa heteromaailmaan
Kirjoittanut: ohikulkenut heteromies 24.2.2007 klo 12.00
Aika jännä juttu, että teille lesboille tulee tämä naisten normaalikäytös yllärinä, vaikka itsekin olette naisia."
Aina haluaa uskoa rehelliseen ja tasapuoliseen suhteeseen ja "normaaliin" rauhalliseen kotielämään.
Kun itse on ihmisenä reilu ja kiltti, niin tavallaan uskoo löytävänsä samanlaisen kumppanin, jonka kanssa elää reilua ja kilttiä elämää.
Mutta sinä varmasti uskot tietäväsi miten siinä käy. Todellisuudessa käy vielä pahemmin.
Työelämässä kilteillä ei ole mitään arvoa. Naiset, jotka tunnen, minun Pienet Silkkiseni, elävät vaurasta elämää josta minä en voi kuin haaveksua. Heidän kauttaan minä pääsen maistamaan tätä elämää siipeilijänä. Vastapuolena on heidän runsaan päihteidenkäyttönsä ja rellestämisensä sietäminen, joka päivä päivältä väsyttää minua yhä enemmän.
=> Lopulta olen köyhä, työtön, vanha ja loppuunpalanut.
Mielestäni en sanonut mitään pahaa.
Ja pidän tästä Catsystä, lienee yksi harvoista ihmisistä joka kykenee tekemään samaa kuin minä. Kunhan pääsee tuosta asenteesta ja alkaa siltä pohjalta että viidenkymmenen vuoden päästä me kaikki ollaan kuolleita, onko sillä niin kovin paljon väliä tapahtuuko se heti vai 80-vuotiaana pitkän sairastamisen jälkeen.
seuraisin teidän keskustelua,vaikken älyllisillä lahjoillani kykene siihen osallistumaankaan:(
Sheriffi taisi pillastua kun viestissä oli latinaa, vaikka linkki englanninkieliseen käännökseen oli mukana.
Enkä siis todellakaan tiedä mikä tämä catsy on. Luultavasti wannabe. Itse olen elänyt niinkuin hän kirjoittaa ja vielä paljon enemmänkin samaan tyyliin. Huono lause mutta ehkä siitä saa selvää.
Joku viisas feministi on sanonut, että kun naisilta kielletään normaali tunneilmaisu ja heidät pakotetaan kilttiin rooliin, tunteet tulevat pintaan hysteerisinä purkauksina.
Näinhän vanhoissa klassikkokirjoissa viktoriaanisen Englannin aatelisnaiset jatkuvasti pyörtyilevät ja saavt kohtauksia.
Minä elän jatkuvan aivottoman kiltteyden ulapalla, mutta aika ajoin minuun iskee kohtaus. Tällainen kohtaus oli kun ryhdyin prostituoiduksi. Merkittävin samansukupuolinen rakastumiseni oli hysteerinen kohtaus. Se kun menin kauppoihin verottamaan hiukan Robinin veroa oli hysteerinen kohtaus.
En minä tykkää olla kiltti. Minä heilun äärimmäisen kiltteyden ja sen vastakohdan välillä löytämättä tasapainoa.
Olen kuin "Rajan vartio" -kirjassa mainittu rajavartija joka rupesi ammuskelemaan pimeään metsään kohti kuviteltuja kaappajapartion sotilaita. Sekosi pelosta ja väsymyksestä.
Nyt en ole oikein millään raiteella eikä se näytä hyvältä ulkopuolisista. L-koodissa taidettiinkin sanoa aika suoraan, että on kova juttu naiselta hylätä tavanomainen heteroperheura ja suunnata lesbomaailmaan. Se kalvaa joka päivä.
Minulle on sama vaikka kuolisin nyt, mutta ajattelen ettei minulle ole sitä onnea suotu, että nuorena kuolisin. Pieni Silkkinen II on henkitoreissaan, mutta mikään ei viittaa että minä kuolisin hänen iässään. Kerran tosin liippasi läheltä ja teho-osastolla vannoin, että elämäni muuttuu ja kokeilen jotain mitä en ennen rohjennut. No sitten rohkenin. Nyt voinkin sitten kuolla taas.
Tämä nyt on nähty sata kertaa. Ne lukijat jotka eivät ymmärrä voivat vaikka katsoa wikipediasta.
Ja ihan sama vaikka pitäisit alaikäisistä susikoirista. En välitä. Kylmähermoisia ihmisiä toisinaan tarvitaan.
"Emmä täsä syyllit' kaippaakka. Lahtise konekivääriä mää täsä jäi kaippa."
Siinä sensuroidussa viestissä oli pätkä Carmina Buranan ensimmäisestä säkeistöstä, joka alkaa "Hyvä ja ihanteellinen kohtalo on minua vastaan" ja loppuu "omalla tavallaan sortuu vahva (mies), kaikki kanssani valittakaa"
Käännökset omiani, voi olla pahoja virheitä.
että "kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat tytöt ihan minne vaan".
Niin se menee, ikävä kyllä. Pahikset löytävät aina sen kiltin ja hyvän ja niin siinä sitten käy, huonosti.
Loppuyhteenvetosi on karmea, mutta, ah, usein niin tosi!
kuulosti tutulta toi mitä kerroit.tsemppiä
Saarron sisällä vai piirittäjien puolella? Sisällä oli kamalaa, mutta hirveyden keskellä oli myös ennenkokematonta yhteisyyden tunnetta, kurjuuden jakamista, rakkauttakin (eliitti tietysti elää aina ja kaikkialla toisissa sfääreissä). Piirittäjillä meni huonommin.
Olisiko Skylla ja Kharybdis passelimpi vertaus (olen historiafriikki) tai supi suomalainen "suo siellä, vetelä täällä"? Nääs tätähän se on, valintoja, päätöksiä, riskeeraamista. Tulee päin näköä, harvemmin tosin, koska enimmäkseen tulee "ei mittää". Voi myös onnistua, joskus. Jokainen onnistuu joskus, jopa parikin kertaa.
On turhaa sanoa herkälle, että älä loukkaannu. Loukkaannu vaan, siihen on oikeus, kun siltä tuntuu ja ole varuillasi. Kaiken maailman tyyppejä on ympärillä, kannattaa väistellä niitä, joista ei pidä, mutta ehdottomasti lähestyä sellaisia, joiden kanssa syntyy tasa-arvoista yhteyden tuntua. Ei koskaan tiedä etukäteen, syntyykö enemmänkin, ja mitä paljastuu. Aikanaan on johtopäätösten aika.
Loukkaajien ohella on myös paljon niitä, jotka arvostavat, ei pidä vähätellä arvostajia, emme ole sokeita ;).
Kuolema saa odottaa (kuulostaa James Bond -leffan nimeltä). Johan on kumma, jos et ole utelias sen suhteen, mitä avaruudesta tullaan tietämään, mitä syvänmeren haudoista löytyy, mitä paleontologiasta paljastuu (tai arkeologiasta, esim. naisten unohdettu osuus muinaishistoriassa), geenikartan salat, solubiologia ja vaikka mitä! Maalimmaa pitää kiertää.
Tarvitsisin ainakin 300 v tähän, luultavasti ruinaisin jatkoaikaa. Mutta juu, ainakin yksi hyvä ja pitkä molemminpuolinen rakastava suhde pitäisi elämässä olla, että kestää nuoruuden yli.
"Johan on kumma, jos et ole utelias sen suhteen, mitä avaruudesta tullaan tietämään, mitä syvänmeren haudoista löytyy, mitä paleontologiasta paljastuu (tai arkeologiasta, esim. naisten unohdettu osuus muinaishistoriassa), geenikartan salat, solubiologia ja vaikka mitä!"
Ei, ei kiinnosta pätkääkään. Vissiin minulla kuoleman narsismi kun ei kiinnosta oikein mikään, ei riepottele halut eikä himot. Buddhalaiset pitää tätä tavoiteltavana tilana. Eiks ne ole joitain hippejä tai jotain.
Myllärniemi kirjoittaa narsisteista:
"Itseriittoisuuteen ja kaikkivoipaisuuteen vetäytyneiden lisäksi on niitä narsistisesti ongelmaisia, joilla on taipumus etsiä itsetunnoltaan aidosti vahvoja täydentäviä toisia, joita sitten ihaillaan ja idealisoidaan. Heikoilla oleva pyrkii asettumaan eräänlaiseksi psyykkiseksi jatkeeksi ihailemalleen henkilölle ja tyydyttämään tämän toiveita ja tarpeita omiensa kustannuksella. Hän toivoo kuitenkin saavansa ihailunsa kohteelta turvaa ja huolenpitoa sekä kipeästi kaipaamaansa peilausta itselleen. Hän toivoo löytävänsä uuden vanhemman, jonka avulla voisi löytää myös oman todellisen minuutensa."
Kas tässä, tämä voisi olla suoraan kopioitavissa minun treffi-ilmoitukseen.
Mutta mutta:
"Nämä yritykset kuitenkin päättyvät enemmin tai myöhemmin epäonnistumiseen. Idealisointiin liittyvät epärealistiset odotukset pitävät siitä huolen. Idealisoitu muuttuu narsistisesti vammautuneen mielessä helposti lähes vastakohdakseen."
Kutakuinkin. Ihmiset, joihin olen luottanut, ovat olleet verta ja räkää.
Pääsemme Kuoleman narsismiin:
"Jos syntynyttä minuuden eheyttä uhkaavaa kiihtymystilaa ei saada riittävästi rauhoittumaan ja psyykkinen eheys on todellisessa hajoamisvaarassa, astuu kuvaan mukaan eräänlaisena viimeisenä puolustuskeinona pyrkimys, josta psykoanalyysin piirissä on puhuttu mustana, negatiivisena tai kuoleman narsismina. Sen päämääränä on rauhoittaa uhkaava psyykkinen kaaos keinolla millä hyvänsä seurauksista välittämättä. Se voi tapahtua lamaannuttamalla kaikenlainen psyykkinen toiminta ja haluaminen.
Tällainen ihminen jähmettyy, kivettyy, sammuu, kuolee elävältä. Ulospäin näyttää siltä, että hän on lakannut kokonaan haluamasta, mikään ei kiinnosta, millään ei ole mitään väliä. Hän näyttää vetäytyneen itseensä eikä hän ole kiinnostunut kanssaihmisistä. Hän on olotilassa, joka on lähellä olemattomuutta ja tyhjyyttä. Sisimmässään tällainen ihminen kokee kosmista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Hän on kuin avaruuteen sinkoutunut yksinäinen kappale."
Ja nyt pääsemme Stalingradiin ja sen piiritysrenkaan sisäpuolelle. Ja tähän ne vinkuintialaiset pyrkivät luostareissaan. Olenkin aina tuntenut epäluuloa idän uskontoja kohtaan.
Minua ei myöskään kiinnosta mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Bernard Shaw on sanonut, ettei koko munaa tarvitse syödä huomatakseen sen olevan mätä. Minä olen jo puraissut elämän munaa ja lesbouden munaa ja huomannut että mätiähän ne, tosin viimeksimainittu toi minulle kerran aidosti iloa. Kiva homma että olin iloinen. Nyt voinkin sitten kuolla.
Kuolemaahan tässä odotellaan, se tulee aikanaan varmasti ja kaikille. Minusta se on lohduttavaa, kuka täällä jaksaisi iankaiken elää. Ja ongelmatkin ratkeavat siinä vaiheessa kuin itsestään jos eivät aiemmin ole ratkenneet.
Tässä kuolemaa odotellessa voi huvittaa itseään seuraamalla ympäristön tapahtumia; joskus ollen mukana niiden pyörteessä, joskus taas ulkopuolisena tarkkailijana... tässä me ihmiset tempoilemme etsien kuka mitäkin, toiset onnea, toiset vaikka kuolemaa.
Minun melko rauhallisessa ammatissani kuolee miehiä kuin kärpäsiä. Ensimmäiselle viidellekymmenelle on tehty hieno muistomerkki, mutta siihen ei mahdu lisää nimiä.
Elävältä palaminen näyttää oleva suosituin tapa, seuraavaksi ehkä tulee lentokoneesta tai helikopterista tipahtaminen. Niitä eksoottisempia tapoja en viitsi mainita kun ala ja nimi olisi turhan helppo arvata.
Kun valitsee ammatin oikein niin ei tarvitse odotella kuolemaa. Se tulee jos on tullakseen. :-)
Kun asuin Yhdysvalloissa, siellä värvättiin köyhiä armeijaan. Naisia otettiin myös. Nyt niitä tulee sieltä Irakista takaisin sinkkilaatikoissa.
Minua kiinnostaa armeija, mutta en voi sietää käskytystä ja kuulun niihin 98%:iin ihmisistä jotka eivät pysty laukaisemaan asetta ihmistä kohti tosi paikan tullen.
Ihmisten tappaminen on työ siinä missä joku muukin, kuten edesmennyt isäni sanoi. Oli tosi pahoissa paikoissa, neljänkymmenen miehen joukkue oli seitsemäntoista kahden täydennyksen jälkeen.
Jos et pysty ampumaan ihmisiä kohti niin voisitko tuoda aseen ja ammukset tänne. Pahassa tilanteessa voin keksiä niille käyttöä.
Nyt kun tulin asiaa ajatelleeksi, 86-vuotias tätini taitaa olla aika paljon kovempaa kamaa kuin tämä meidän Catsy.
Oli hoitamassa puhelinkeskusta yksin yövuorossa kun Kannas murtui. Hoiti vuoron loppuun vaikka joka suunnalta huudettiin hätää ja tiesi missä asemat ovat. Kuulemma hankalinta oli kun ei ehtinyt käydä kusella koko yönä.
Tunsin mustasukkaisuutta kun tämä hetero mies lesbopalstallamme kirjoitti "meidän Catsy".
Sinänsä kummallista,WoW.
"Sinänsä hauskaa....
Kirjoittanut: ohikulkenut heteromies 25.2.2007 klo 20.34
Kuulemma hankalinta oli kun ei ehtinyt käydä kusella koko yönä."
Tätisi on suuri tarinankertoja.
Siihen aikaan oli syy elää. Nyt jos myöhästyt kilpailuyhteiskunnassa lähdössä, niin jo kolmikymppisenä pääset lukemaan elämäsi lopputekstejä. Ja ne tekstit kestävät pitkään.
Ei ole muuta kuin heteroura, jota vakavasti varjostaa nykyajan talousahdinko. Lapsia ei oikeastaan kannata hankkia lainkaan, kun saattaa joutua taloushelvettiin irtisanomisen myötä.
Sitten on lesboura, joka on tehty vastaavaksi kuin heteroura.
Mutta sitten on se, että syrjäytyy näiltä molemmilta urilta syystä tai toisesta. Elämä täynnä tylsiä, kosteita kapakkailtoja, jos on siihen varaa, tyyliin Minna Jokinen. Työttömällä ei ole siihen edes varaa. Työttömän pitää suunnitella kaikki rahat niin että niistä on mahdollisimman paljon hyötyä.
Tai sitten nyhjöttämistä suhteissa joista jokainen ulkopuolinen näkee että ne on paskoja.
Ei tarvita homoavioliittoa tuhoamaan länsimaisen yhteiskunnan perheitä. Tekivät sen ihan ilman meitä.
Ok, kiellä kolmasti, annat kuitenkin vaikutelman hyvin tiedonhaluisesta ihmisestä. Tekisi suorastaan mieli sanoa, että älä tongi tietoisuuteen niitä kaikenmaailman sairauksia liikaa, ne pirulaiset sopivat yksi toisensa jälkeen minuunkin ja noin 80 prosenttiin muista (oma arvio, hitusen liioiteltu).
Jos olet päättänyt olla narsisti, niin siitä vaan. Oman navan ympärille keskitytään itse kukin. Ihaillaan joitakin ja kun petytään, poljetaan enemmän lyttyyn kuin olisi kohtuullista, vasta myöhemmin on edellytyksiä tasapuolisempaan arviointiin.
Voi olla, että hieman pullistelet, mutta ehkä siihen on kanttiakin, ja jos ei, niin vastapainoksi kyllä raastat kuvaasi melkein verille, ihan suotta. Varmaan se ankaran uskovainen tausta maksattaa veroaan.
Tiedoksi, hirveän moni haluaa olla tosi hyvä ja taitava ja tarpeellinen, ja yllätys: aika moni todella onkin sentapaista. "Annas kun minä", se on tavallista huttua meillä tavallisissa piireissä, ihan näissä keskiverroissa tylsän hauskan järkevissä. Luulisin (ja voin tietty olla väärässä), että oleellisin ero vaikkapa sinun ja minun välillä on itsekurissa, sinulla se on rautaa, minä puolestani ymmärrän kovasti kaikkea mukavaa lipsumistani. Paitsi en moraalissa, aika kaameana moralistina teen oman oloni epämukavaksi, kiihdyn milloin mistäkin.
Kannat vastuuta ystäviesi puolesta. Usko minua, ei muiden puolesta voi kantaa vastuuta. Autella voi, mutta se ei tarkoita uhrautumista, kuunnella voi ja olla läsnä, ei aina, vaan kohtuus siinäkin, vaikka omaisit jättiläisen voimat. Priorisoi itsesi ensimmäiseksi, jos aiot olla edes kohtalainen narsisti. Jos ja kun ystävälle tulee umpikuja, se ei ole sinun syysi, et voi lepattaa ympärillä koko ajan.
Palstalla puhutaan usein valikointia vastaan, mutta minun mielestäni jokaisen kannattaisi pikkuisen ajatella, millaisesta ihmissuhteesta todella pitää ja minkä kanssa todennäköisesti voisi jatkaa elämän loppuun, ja yrittää toimia funtsintansa mukaisesti.
Jotkut ehkä haluavat kunnioittaa ja ihailla ja turvautua vahvempaan/osaavampaan, passata tms, ja jotkut haluavat olla sellaisen kohteena. Sopivat parit? Toiset eivät voi sietää "ylempi/alempi"-suhdetta, vaikka toisiinsa muutoin saattaisivat ihastua, nöyryys ärsyttää, ja ärtymys, loukkaamiset loukkaantumiset ovat johdonmukainen tulos.
Jos haluaa arvostaa kumppania eikä raivostua toisen ylemmyyteen tai hyväksikäyttävään avuttomuuteen, pitää etsiä tasapainoista rakkautta, jossa kumpikin antaa ja saa. Tämä on neuvo, mutta arvaan, ettet noudata sitä, tiedät paremmin ;). Älä kuitenkaan pelkää, kyllä sinä "riität" toiselle ihmiselle, vaikeampaa ehkä sinun on saada itsesi rakastumaan? Et rakastu ihmiseen, jota et pysty pitämään arvossa.
Luen Ari Ojapellon kirjaa "Ahneuden Aika". Olen myös lukenut Juha Siltalan "Työelämän huonontumisen lyhyt historia" sekä "Vääryyskirjan" (toimitettu).
Mielenkiintoni siis kohdistuu tähän aikaan missä me elämme ja etenkin siihen miten minä ja lähipiirimme voisimme selviytyä siitä. Aika rehellinen vastaus on, että "ei mitenkään, elämä on arpapeliä". Me häviämme ja häviäjille pistetään luu kurkkuun. Suurin osa ihmisistä ei usko miten huonosti asiat ovat ennen kuin se sattuu heidän omalle kohdalleen. Minutkin, lapsettomana, yllättää lasten pahoinvointi.
Minä olen kohtalaisen hyvä puhuja ja aikoinani Jehovan todistajana saarnasin kolmessa maassa ja puhuin siitä, että lopun ajat ovat käsillä. Eivät ihmiset uskoneet. Eivät ne usko myöskään näitä talousviisaita ja professoreita.
Minä kyllä uskon.
Olinhan oikeassa lamankin suhteen. Minä lähdin lamaa pakoon ulkomaille kun taas opiskelijakaverit jäivät Suomeen värjöttelemään. Kateellisia ovat nyt minulle ja kiittelevät onnistuneesta valinnasta. Vaikka paetessani kotimaista lamaa ulkomaille törmäsin päistikkaa Aasian talouskriisiin.
Ja kun minä sanon, että minulla on huono olo, mikään ei saa minun päätäni kääntymään. Ojapelto sanoo, että muutkin ovat huomanneet saman tilanteen ja nappovat siihen onnellisuuspillereitä. Lääkkeillä yritetään lievittää sitä realistista tunnetta, että kohta mennään yli laidan. Sää lennät, sää ja sun pipa!
"On muutakin kiinnostavaa
Kirjoittanut: Pir 26.2.2007 klo 15.26
älä tongi tietoisuuteen niitä kaikenmaailman sairauksia liikaa, ne pirulaiset sopivat yksi toisensa jälkeen minuunkin ja noin 80 prosenttiin muista (oma arvio, hitusen liioiteltu). "
Minä haluan tietää omat haavoittuvuuteni, ettei minua voida käyttää hyväksi.
Hyväksyntä kuuluu niihin. Etenkin olen herkkä uskonnolle. Uskovaiset ottavat kaveriksi, kynnys kirkkoon näyttää olevan matala. Mutta pian iskee, että mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän. Ja silloin tulee uskon negatiiviset elementit kuten köyhyyslupaus, selibaatti, demonit, synnintuska hallitseviksi.
"Jos olet päättänyt olla narsisti, niin siitä vaan."
En minä halua olla narsisti.
"jos ei, niin vastapainoksi kyllä raastat kuvaasi melkein verille, ihan suotta. Varmaan se ankaran uskovainen tausta maksattaa veroaan. "
Ankara kotikasvatus.
Minun päässäni takoo se, että olen keski-ikäinen ilman siihen kuuluvia hyväksyttäviä pakollisia "suoritteita" muiden ihmisten silmissä: työ ja perhe. Minun on vaikea hahmottaa itseäni ilman näitä ja minun on vaikea selitellä asiaa millään myöskään vanhemmille sukupolville. Ei niitä huvita lukea edellä mainitsemiani kirjoja.
Työtä ei kerta kaikkiaan ole, eikä lasta kannata hankkia köyhyyteen. Tosin Ojapellon kirjan mukaan ei rikkaidenkaan kannata hankkia lasta. Parisuhteet eivät kannata, koska kurjistuva talous ja siitä johtuvat riidat repivät ne hajalle. Suomessa onkin ennätysmäärin sinkkutalouksia.
Mä olen täysin järkevä ja laskelmoiva, mutta pirullakos selitän sen muille.
"oleellisin ero vaikkapa sinun ja minun välillä on itsekurissa, sinulla se on rautaa, minä puolestani ymmärrän kovasti kaikkea mukavaa lipsumistani."
Minä pelaan kovemmin. Minulla on monta kertaa ollut henki panttina. Olen katsonut kuolemaa silmiin, enkä pelkää sitä. Kun on "rahat tai henki" tyyppinen tilanne, niin minä valitsen sen hengen ja katson kestääkö vastapelurilla kantti. Ei ole kestänyt.
"Priorisoi itsesi ensimmäiseksi, jos aiot olla edes kohtalainen narsisti."
Mä en osaa. Minulta on unohtunut mitä minä oikein tahdon. Kun on lesboura tai heteroura, minä olen sivuraiteella. Sivuraiteelta ei tulla kuin takaisinpäin eikä kelloa voi kääntää takaisin.
"Tämä on neuvo, mutta arvaan, ettet noudata sitä, tiedät paremmin ;). Älä kuitenkaan pelkää, kyllä sinä "riität" toiselle ihmiselle"
Vastasitkin jo itse siihen, minkä minä olinkin ottamassa esille.
"Et rakastu ihmiseen, jota et pysty pitämään arvossa."
Just. Ihmiset ovat joko uhka minulle, jolloin mielistelen heitä tai minua heikompia, jolloin tunnen ylemmyyttä. Mutta harvoin ihmiset ovat aseettomia, jolloin heihin uskaltaa rakastua.
"Minä lähdin lamaa pakoon ulkomaille kun taas opiskelijakaverit jäivät Suomeen värjöttelemään. Kateellisia ovat nyt minulle ja kiittelevät onnistuneesta valinnasta."
Eli tämän perusteella lienet menestynyt nimenomaan taloudellisesti? Kun ovat sinulle NYT kateellisia???
Miten minulla on sellainen käsitys, että sinulle ei mene järin hyvin, ei ole edes omaa kotia?
Ja kirjoitatkin: "Työtä ei kerta kaikkiaan ole, eikä lasta kannata hankkia köyhyyteen."
Siis ollaanko sinulle todellakin kateellisia? Ja mistä? Siitä että joskus lähdit laman alta ulkomaille? Vai siitä, että nyt menee hývin?
Näillä muilla tuli isot opintovelat maksettaviksi ja työ on parhaimmillaan ollut pätkittäistä. Olen toki kuullut joistakin, jotka ovat menestyneet. Kukaan ei kuitenkaan kiistä sitä etteikö opiskelu olisi ollut valtava riski.
Minun oleiluni ulkomailla oli sidottu uskoon ja kävi niin että kovin hurskaana astuin liian isoille varpaille (*. Sen jälkeen työtarjouksetkin hupenivat ja minusta tuli uskonlahkon piirissä se Juudas Iskariot mikä olen tänäkin päivänä.
Rahaton ja työtön ulkomaalainen ei ollut enää tervetullut, joten palasin Eurooppaan pakosta.
*) pedofiilin varpaille. Lisäksi keksin laskea asiainjärjestelmän lopun vuodeksi 1999 ja lopun ajan pituudeksi 120 vuotta. Vaikka tein sen vähän kieli poskella, keräsin runsaasti kannattajia ympärilleni.
Kun pöly oli laskeutunut, lahko ryhtyi tarmokkaaammin toimimaan pedofiliaa vastaan sekä vahvisti lopun ajan pituudeksi 120 vuotta.
oletko lintu vai kala, ts. transseksuaali lesbo vai transvestiitti hetero ! Ehkä sen jälkeen muutkin ottavat sinut vakavasti.
Ps. Kuolla voi myös ennen vanhuusikää ...
Mutta alkuperäinen viesti on outtaamista, joka on namusetamaailmassa kielletty.
Miksi minua vihataan vielä lisää, vaikka parhaani teen vihatessani itseäni.
Ei riitä että on lesbo vasten tahtoaan, vaan pitäisi vielä transvestiitiksikin ruveta. Tai transseksuaaliksi. Mitä muuta, sinä Susan Kurosen henkinen sisar haluat kaapistani kaivaa? Kerro nyt kaikki?
Tappakaa, mutta älkää kiduttako!
AFAIK Susan Kuronen ei edes väittänyt Matin juttuihin liittyvän mitään muuta kuin heteroista vaniljaseksiä ja silti Matti Vanhanen on loukkaantunut kirjasta.
AFAIK siksi etten minä tuollaisia paljastuskirjoja lue.
Matti Vanhasta on kohdeltu silkkihansikkain. Vaniljaseksissä ei ole mitään ihmeellistä. Susanin olisi pitänyt vihjata Matin ennen olleen Stasin palkkalistoilla ollut transprostituoitu.
Pitäisiköhän ruveta elämään heterokulissielämää. Silloin jos minua kohdeltaisiin väärin, niin ihmiset puolustaisivat minua. Ei se voi olla pahempaa kuin lesbohelvetti. Mitä väliä on sillä että tuppaa rakastumaan naisiin kun se rakastuminen tapahtuu niin harvoin. Olen jo valmiiksi kaapissa.