Olen lukenut jopa täällä, että transtutkimukset ovat "napalmirata", jne. ja tutkimuksiin hakeutuminen oikeasti pelottaa (viimeistään läheistapaamisessa äitini, tms. varmasti vakuuttaa tutkimusryhmän siitä, että vika on muualla ja kuulun esim. suljetulle osastolle)... nykyinen elämäntilanteeni on kestämätön ja 100% varmasti johtaa itsetuhoon. Jotain on pakko keksiä... Voimat on oikeasti lähes lopussa.
tutkimukset?
pelkuri_mtf
111226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ennen tutkimukset olivat AFAIK asiattomampia kuin nykyään, mutta silloinkin ulkopuolisten "maallikkojen" mielipiteet jätettiin omaan arvoonsa. Näin ollen voit olla huoletta verkostotapaamisen kanssa.
Hermot meni kyllä monta kertaa tivaamiseen ja jankkaamiseen kumminkin puolin. Tuntuu ihan kuin olisi kirjaimellisesti väitellyt itselleen diagnoosin.
Kaiken kukkuraksi se kuitenkin oli turhaa kun lapsuusajan dokumentit päättivät asian minun puolestani.
Turhauttavaa ja väsyttävää se on, mutta tuskin mikään napalmirata sentään. He haluavat säästää sinut siihen amok-juoksuun mikä RLT on.
Ei ne nykyiset tutkimukset ole mitään niin värikästä kuin "vanhat" on täällä pelotelleet. Minä menin ihan omana itsenäni tutkimuksiin, enkä murehtinut miten pääsisin läpi. Vastailin psykiatrin ja omahoitajan kysymyksiin totuudenmukaisesti ja siinä se, diagnoosi tuli lähes minimiajassa. En kokenut tutkimuksia minään napalmratana, eikä ne nykyisin sellaisia enää olekaan. RLT (tosielämänkoe) totuttaa elämään uudessa sukupuolessa ja siinä koet oletko valmis. Sekään ei ole mitenkään raskas. Jos se tuntuu raskaalta, et ehkä ollutkaan TS ja homman voi lopettaa siihen.
Omaistapaamista ei järjestetä jos et sitä itse halua. Vanhempia halutaan haastatella siksi että saataisiin "ulkopuolisen" mielipide lapsuusajastasi. Asiat voidaan selvittää muutenkin, vaikka se veisikin pikkuisen pidempään.
Aikanaan minäkin pelkäsin että omaiseni, jotka eivät hyväksyneet ratkaisuani kertoisi tutkimustiimille jotain negatiivista minusta. Omahoitajani sanoi ettei he noteeraan sellaisia juttuja ja jokaisesta ulkopuolisen yhteydenotosta ilmoitetaan minullekin.
Jos olet jo varmistunut itseksesi transsukupuolisuudestasi, asia on jo puoliksi hoidettu. Lähetteen hakeminen tutkimuksiin ja itse tutkimukset eivät ole enää mikään iso juttu. Tutkimukset jo sinällään helpottaa tilannettasi ja hoitoonpääsy selvittää loputkin.
RLT on vitsi.
Jos satut elämään hirvittävän ennakkoluuloisessa ympäristössä, mitä Suomesta on suurin osa, niin RLT on kuin amok-juoksu.
Vihollisen tavat oppii kuitenkin tuntemaan. Toisaalta tämän takia elämä helpottuu vuosien mittaan toisaalta jatkuva tappeleminen imee voimavaroista loputkin.
Jos satut elämään hyvässä ympäristössä, niin saatat saada turhan valoisan kuvan elämästä TSänä ja yllätys tulee kun joudut huonompaan ympäristöön.
Hei! Viestisi oli kovin kannustava ja tulin hyvälle tuulelle. Olen itse menossa Tampereelle trans-tutkimuksiin ensi kuussa. Kunpa muutkin osaisivat kirjoittaa näin kannustavasti vailla mitään katkeruutta ja vihamielisyyttä. Olen jännittänyt tapaamista ihan hulluna ja vielä enemmän näiden 'kauhu'-juttujen takia. Lukisin mieluusti jatkossakin näistä positiivisista kokemuksista.
Tampereen molemmat psykiatrit ovat mukavia ihmisiä, sillä olen joutunut tutustumaan heihinkin vaikka en ollutkaan varsinaisesti heidän potilaansa. Vastaavasti sitten loppuvaiheessa käyt Helsingissäkin. Voit lähteä tutkimuksiin rauhallisin mielin ja ihan omana itsenäsi. Muista kuitenkin että sinua "arvostellaan" sisään astumisestasi saakka. Itse olin tuossa aloitusvaiheessakin melko naisellinen, joten tutkimusryhmä ei ole nähnyt minua miehenä kuin valokuvissa joita olen heille näyttänyt. Oli mielenkiintoista lukea mitä minusta oli kirjoitettu heti ensikäynnilläkin.
Etpä sä mitään häviäkään, vaikka kunnon miehen näköisenä miehen elämääsi jatkaisit. Sä pääset helpolla ja halvalla jos jätät semmoset transu tutkimukset oman onnensa nojaan.
Tänä yönä "taneli" on taas käynyt iskemässä! Nämä jutut osataan kyllä jättää täysin huomiotta.
Taitaa olla uusi tanelikin, kun termitkin on hukassa.
Yksi tuttu kävi läpi koko tutkimusvaiheen "miehenä" koska joutui menemään tapaamisiin suoraan töistä. Ja diagnoosin sai ihan minimiajassa. Joten ei se ulkoinen olemus tuossa vaiheessa vielä ihan NIIN kriittinen juttu ole.
Olen lukenut varmaan samoja juttuja, koska pelkäsin tutkimuksia aluksi niin että lykkäsin niihin lähtöä ihan turhaan. Kävi ilmi että asiat olivat näiden kauhutarinoiden jälkeen muuttuneet.
Kuten täällä jo kerrottiin, tutkimukset ovat todellisuudessa puuduttavan tylsää touhua, ja ajoittain ärsyttävää, koska saa selittää samat asiat uudestaan ja uudestaan, mutta mitään pelkäämisen arvoista jutussa ole. Omaistapaamistakaan ei kannata jännittää, koska siihen mennessä sinusta on jo tehty psyykkinen arviointi, jonka tulos vanhemmille tms sitten selitetään. Jos äitisi yrittää vakuuttaa sinun sekopäisyyttäsi tutkimusryhmälle, joka on jo vakuuttunut asiasi oikeudellisuudesta ja henkisestä tasapainoisuudestasi, se on pelkästään hänen häpeänsä.
Mene sinne tutkimuksiin, oikeasti. Paljon enemmän sinulla on menetettävää, jos et mene.
Itse olen juuri aloittanut tutkimukset Tampereella. Jännitin aluksi ihan niinkuin sinäkin mutta kaikki jännitys oikeastaan laukesi siinä kun kutsuttiin huoneeseen. Ilmapiiri 1.käynnillä oli oikein mukava ja minulle tehtiin selväksi että tutkimusjakson tavoitteena ei todellakaan ole mitenkään kyseenalaistaa minua, vaan ihan vain selvittää täyttyvätkö transsukupuolisuuden kriteerit. Jos olet varma asiastasi, niin sen pitäisi olola aika läpihuutojuttu. Ja silloinkin saa ja kannattaakin lähteä tutkimuksiin, vaikkei olisikaan ihan varma. Epäilytkin kannattaa selvittää.
Ei siellä tutkimuksissa ketään elävältä hiillosteta. Tälläonen tunnelma ainakin Taysissa oli, Hesasta en osaa snaoa mitään.
Anna mennä vain. Ei sinua elävältä syödä - pannaan koville kyllä, mutta tutkimukset ovat ihan asiallisia, ja jos olet aito TS, koko homma on sinulle läpihuutojuttu.
Itse pääsin läpi niin että humpsahti - se arkielämäkoe (RLT) on se, jossa karsitaan jyvät akanoista. Se kannattaa sitten elää läpikotaisin ja perusteellisesti - itse puskin sen kolme kertaa pitemmälle kuin tarvitsee varmistuakseni itse siitä, että olen tehnyt oikean päätöksen.
Epäilyjä omasta tilasta meillä kaikilla on (ainakin siihen saakka, kun BSTc voidaan skannata elävältä ihmiseltä), mutta tutkimukset ovat asiallisia, ja jos sinulla on papereita lapsuudesta tai teini-iästä tilastasi, nekin vaikuttavat asiaan.
Älä vitkuttele tutkimuksiin hakeutumisen kanssa. Jos kyse on aidosta asiasta, se ei mene ajan kanssa pois vaan pahenee. Olin itse yrittänyt itsaria kahdesti, enkä suosittele kenenkään nykypäivänä vetävän omaa juttuaan niin pahaksi.