..mua kiusattiin yläasteen alkupuolella, lähes koko luokkani vihasi mua, kiusaus ei ollut ruumiillista vaan haukkumista...päivästä toiseen!
Yritin päästä kiusatun asemasta eroon hankkimalla kavereita, epäonnistuin... yritin käyttää väkivaltaa, sekin epäonnistui ja yritin myös haukkua takaisin, sekään ei toiminut. kiusaajat haukkuivat vaatteitani, ulkonäköäni ja kaikkea mitä tein..
Lopulta en enää kestänyt vaan kieltäydyin yksinkertaisesti menemästä enään kouluun. Päätin sen ihan yhtäkkiä kesken välitunnin..
kerroin kiusaamisesta vanhemmilleni, he kertoivat koululle ja minua yritettiin saada takaisin... en mennyt.. sain kiusaajilta puhelinsoittoja.. maikat oli pistänyt ne pyytämään anteeksi... en antanut ja tuskin koskaan pystyn antamaankaan anteeksi.. Tiedän että tavallaan pitäisi, mutten voi, ainakaan vielä!
hain sitten uudelle yläasteelle, siellä "pääsin takaisin jaloilleni" olin pois koulusta ehkä kolmisen viikkoa. siellä sain kavereita jotka olivat kiusattuja juuri siinä koulussa mihin menin, kiusaajat yrittivät saada minua omaan porukkaansa mutta pysyin kiusattujen kanssa... koska tiedän miten kamalaa on jos ei ole ystäviä!
Myönnän että olin ehkä hiukan pelkurimainen kun lähdin pois koulusta jossa minua kiusattiin, mutta eipähän tarvinnut enää kärsiä!
SIIS JOS MUU EI AUTA, NIIN LÄHTEKÄÄ SIITÄ KOULUSTA MISSÄ OLETTE JA ALKAKAA KAIKKI ALUSTA!!!
se auttoi ainakin minulla!
Yritin päästä kiusatun asemasta eroon hankkimalla kavereita, epäonnistuin... yritin käyttää väkivaltaa, sekin epäonnistui ja yritin myös haukkua takaisin, sekään ei toiminut. kiusaajat haukkuivat vaatteitani, ulkonäköäni ja kaikkea mitä tein..
Lopulta en enää kestänyt vaan kieltäydyin yksinkertaisesti menemästä enään kouluun. Päätin sen ihan yhtäkkiä kesken välitunnin..
kerroin kiusaamisesta vanhemmilleni, he kertoivat koululle ja minua yritettiin saada takaisin... en mennyt.. sain kiusaajilta puhelinsoittoja.. maikat oli pistänyt ne pyytämään anteeksi... en antanut ja tuskin koskaan pystyn antamaankaan anteeksi.. Tiedän että tavallaan pitäisi, mutten voi, ainakaan vielä!
hain sitten uudelle yläasteelle, siellä "pääsin takaisin jaloilleni" olin pois koulusta ehkä kolmisen viikkoa. siellä sain kavereita jotka olivat kiusattuja juuri siinä koulussa mihin menin, kiusaajat yrittivät saada minua omaan porukkaansa mutta pysyin kiusattujen kanssa... koska tiedän miten kamalaa on jos ei ole ystäviä!
Myönnän että olin ehkä hiukan pelkurimainen kun lähdin pois koulusta jossa minua kiusattiin, mutta eipähän tarvinnut enää kärsiä!
SIIS JOS MUU EI AUTA, NIIN LÄHTEKÄÄ SIITÄ KOULUSTA MISSÄ OLETTE JA ALKAKAA KAIKKI ALUSTA!!!
se auttoi ainakin minulla!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onks pako aina oikea ratkasu? Ja mul tuli tos ettet antais anteeks niille. Mä oon jo tavalllaan antanu mun kiusaaijlle anteeks vaikka siitä ei ole kovin kauaa aikaa. Mut ku pystyt antaa niille anteeks oot parempi ihminen ku ne. Ne satutti sua ilmiselvästi mut mun mielestä pako ei oo oikea ratkasu. No jokainen päätökset. Mutta rakkaat ratkastaan ne ongelmat puhumisella, eikä väkivallalla. Ei fyysisellä eikä henkisellä.