palstalla on ollut epäselvyyttä siitä että lain mukaan yli kolme kuukautta( 3) kestäviin laitoshioitoihin tulee automaattisesti pakkohuostaanotto. Tästä on kyse myös Diakonissalaitoksen kohdalla, eli ei se ole lastenkoti vaan sosiaalityöntekijä joka sen huostan laatii ja vaatii. Tällöin ei lastensuojelukriteereiden tarvitse täyttyä koska laki on määrännyt huostan. Siksi myöskään Ilkka Kantola ei tiennyt että heidän hoito ei järjesty ilman pakkohuostaa, se kun on kaksivuotinen.
hoidolliset
huostat
431163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
ovat sosiaalitoimen määräämiä. Lastenkoti ei voi eikä saa mitään tapaamisia rajoittaa, vaan sosiaalityöntekijä kantaa vastuun tästä epäinhimillisestä ja lasta loukkaavasta käytännöstä
laitokset tapaamisrajoituksia määräävät ihan oman mielensä mukaisesti.
Ja esim. Diakonissalaitoksella on jokseenkin mahdoton murtaa laitoksen käytäntöjä tapaamisrajoitusten suhteen, vaikka lastensuojelutyöntekijät puoltaisivat perheen kohdalla laajempia tapaamisia.
sosiaalityöntekijäni kertoi että hän nimenomaan on määrännyt tapaamisrajoitukset lapselleni, ensin oli puolentoista vuoden ajan kaksi kertaa viikossa, sitten kakasi kertaaa kuussa ja kun lapseni oireili negatiivisesti heti tämän muutoksen jälkeen,ja tarvittiin vierihoitoa, sosiaalityöntekijä kirjasi että lapsen etu toteutui.
ainakaan Lastensuojelulaki sisällä?
Eivätkä myöskään sosiaalityöntekijät ole siitä tietoisia.
tuttavaperheen lapsen hoidosta esim. Auroran-sairaalassa, hoitojakso ylitti jo useita kuukausia sitten kaksi vuotta, eikä lasta ole huostaanotettu!
Kyllä näitä pitkiä hoitojaksoja on kuulunut muiltakin vanhemmilta, että hoito on mahdollista ilman huostaanottoakin.
valehtelemalla meille ja vetämällä minua nenästä, kun antoivat nuo mielestänne virheelliset tiedot? oletteko nyt varmoja asiasta? Kyllä mielestäni sosiaalöilainsäädäntö tuollaisen määräyksen antaa, ei ole nyt edessäni lakikirjaa. Muussa tapauksessa sosiaalityöntekijäni on rikollinen ja hänelle rangaistus määrättäköön!
lskl nettisivulta vastaus kysymykseen ero huostaanoton ja sijoituksen välillä. sielläkin asia on selvästi sanottu: avohuollon toimena voi sijoittaa vain alle puoli vuotta. kyllä sosiaalityöntekijön tulisi tämä ero voida selvittää asiakkailleen. eri asia onse kun sos.tt. ei osaa kertoa miksi avohuollon toimet on hänen toimestaan evätty asiakkaalta... tähän ei sos.lautakunta tai hallinto-oikeus osanneet ottaaq kantaa. sosiaali-mutu- lausunto määrää lapsen eduksi mieluummin huostaanoton kuin avohuollon, kunaan ei tiedä miksi ei edes määräyksen antaja itse( joka poistui jo ajat sitten "hoitoon" ja sijainen jatkooi määräyksiä tyytyväisenä kun ei tarvinnut päätään vaivat jutun yksityiskohdilla! oikeusturva Suomessa on olematon!
sairaalaosastolla sillä tavalla, että jos hoito kestää niinkin kauan kuin parisen vuotta, niin joissakin sairaaloissa SAATETAAN harkita huostaanottoa. Mutta mikään laki se ei missään tapauksessa ole.
Lastenlinnan lääkärit siis arvelivat esim. Auroran sairaalan harkitsevan huostaanottoa, mutta siellä hoidossa olevien lasten vanhemmilta on saatu toisenlaista tietoa. Diakonissalaitoksen ehdotonta vaatimusta huostaanotosta pitivät myös sosiaalityöntekijät vääränä. Kyllä laitos toimii tuossa kohden väärin, katsoi asiaa miltä kannalta tahansa, mutta he yrittävät kiertää vastuunsa väärästä käytännöstä sysäämällä vastuun sosiaalityöntekijöille.
Totta kai sosiaalityöntekijät tekevät huostaanoton, jos siihen on lainmukaiset perusteet kotona. Ja näille lapsille Diakonissalaitoksen tarjoama hoitoa on alun alkaen tarkoitettu. Ja on täysin laitonta, että he vaativat huostaanoton tehtäväksi silloinkin kun perheen kohdalla ei siihen ole lainmukaisia perusteita.
Ei ongelma olisi tämän näköinen, jos lapset saisivat erikoissairaanhoidon tasoista hoitoa lastensuojelulaitoksissa, mutta sitä heille ei siellä tarjota. Ja lisäksi JOS laitos ei asettaisi tapaamisrajoituksia myös niille perheille, joissa ei lainmukaista perustetta ole huostaanotolle.
Nyt tilanne on se, että laitoksessa lasta voidaan kohdella miten väärin tahansa, lisäksi hoidon saaminen on sattumanvaraista, ja on täysin sosiaalityöntekijöiden armeliaisuudesta kiinni, puretaanko huostaanotto vai ei.
mistään avohuollon sijoituksista, koska lapsella pitäisi olla oikeus hoitoon ihan tavallisella sairaalaosastolla ilman huostaanottoa.
Vai onko jokainen aikuisenkin ihmisen sairaalassa viettämä jakso esim. umpisuolenleikkauksessa jonkinlainen avohuollon sijoitus?
olisivat oikeutettuja ylipäätään?
ajatellaan, että hoidollinen huosta muka on jotenkin ihmisoikeuksien mukaan mahdollista, niin ainakaan mitkään tapaamisrajoitukset sen yhteydessä eivät sitä ole! Jos lapsi sairastuu, se ei ole mikään syy erottaa häntä vanhemmistaan, sairaanahan lapsi nimenomaan erityistä suojelua ja tukea tarvitsee, koska hän tarvitsee sitä muutenkin.
kun lapseni perheriidan keskeltä vietiin pyynnöstäni turvaan lastenkotiin, ja hän sai siellä vesirokon, enkä päässyt häntä hoitamaan, koska tapaamiset oli rajoitettu! Kun hän julman kohtelun ansiosta siellä joutui psykiatriselle osastolle Jorviin, sinnekään ei minua päästetty lapseni luo, koska tuon laitoksen osastonhoitaja vaati että hän saa määrätä milloin lapseni saa tavata äitiä.
hoidollinen huostaanotto. yritäpä viedä lapsesi kesken hoidon pois!
Suomessa!
Suomiko sivistynyt ja oikeudenmukaisesti toimiva demokratiavaltioko?
Jossa muutamalla "olan kohautuksella"
viranomainen ottaa lapsen kunnan omaisuudeksi
ja viranomainen päättää lapsen puolesta
kello 8-16 välillä, kuinka lapsen kanssa menetellään.
Monessako maassa onnistuukaan samanlainen
kunta- tai kaupunkiviranomaisen toiminta?
leikkauksessa, niin se on hoidollinen huostaanotto?
Nyt et ole ymmärtänyt, mitä hoidollinen huostaanotto tarkoittaa.
lastenkodeissa siis edelleen kohdellaan lapsia niin, että saavat niistä traumoja joita sitten Jorvissa hoidellaan joko avona tai kuten sinä kerroit, osastolla???!!!!!!!!
Oliko vastaanottokoti vai?
Kirkkonummella tai Kauniaisissa?
mielivalta on saatava loppumaan!
Jos heitä säestää vielä epävarma ja epäpätevä lastensuojelutyöntekijä, ovat seuraukset mitä tahansa.
Miten paljon lapsia on vuosien mittaan erotettu pysyvästi vanhemmistaan tämän ammattikunnan ansiosta? Yksistään minä tiedän muutamia kamala lapsikohtaloita, tuskin koskaan selviää, mikä on todellisuus.
Ja tällaista tapahtuu vielä v. 2007!
järkkyä luettavaa kuinka ammattitaidottomat sossut ovat lasta ja perhettä kohdelleet omien "apujensa" kanssa.
Toivoa vain sopii, että jollakulla päättäjällä on niin paljon rohkeutta ja viisautta
ottaa nämä lasten ja nuorten terveydenhuollon asiat omakseen ja saattaa ne 2000-luvun tasolle!
Siis täysin villiä toimintaa. Taisi joku olla kiinnostunut tiedustellessaan lainnäkökulmaa. Vaan kun harvalla virkamiehellä taitaa olla sitä samaa kiinnostusta eikä siksi osaamistakaan.
Mistähän kansanedustaja ehdokkaat ovat kiinnostuneita, kysellään.
ja laillisia oikeuksiaan rikkomatta.
Lapset ovat myös erityisen suojelun kohteena valtiovallankin taholta ks. YK:n lasten oikeuksien julistus.
Muutaman päättäjän mukulat
kun kävisivät saman terveydenhoitorumban
mikä on hyvinkin monen suomalaisen sairauden hoitoa vaativan lapsiperheen arkea tänä päivänä
kaikkine kirottuine lakikiemuroineen ja mutuineen (sossut vs. hoitolaitokset).
Niin johan loppuisi paskan jauhanta
ja lakien omaperäinen ja -päinen tulkinta lyhyeen lasten terveydenhuollossa
ihan niinkuin kananlentokin seinään!
on oikeus määrätä tapaamisrajoituksia, mutta niin tekevät laitoksetkin.
Sen sijaan hoidollisia huostaanottoja ei pitäisi olla olemassakaan, vaan ihan perustuslakimme mukaan jokaisella Suomen kansalaisella on oltava oikeus terveydenhuoltoon, eikä siinä puhuta huostaanotosta yhtään mitään. Miksi se pitäisi lapselle tehdä hoidon saamiseksi? Näillä monenkirjavilla käytännöillä peitetään päättäjien rikkeitä siitä, että lasten perusterveydenhuoltoa ei ole järjestetty asianmukaiselle tasolle.
jaka laittaa tuollaiseen lastensuojelulastenkotiin hoitoa tarvitsevan lapsen. Rikos onkin siinä kohtaa! Nuo paikat ont rkoitettu terveille omilta vanhemmiltaan suojeltaville lapsille elil sossu teki virheeh´n sijoittaessaan meidän muiden lapset sinne!
mielipiteeseen, mitä täälläkin on kirjoitettu, että kun sossut joutuvat tällaiseen mielettömään ristiriitatilanteeseen, että lääkärit kirjoittavat lähetteen (hoitomääräyksen) tiettyyn lastensuojelulaitokseen ja laitos vaatii huostaanoton, että he yleensä ottavat lapsen sinne, niin sossujen olisi pitänyt nousta yhtenä rintamana vastustamaan tällaista tilannetta.
Mutta kun ajatusta jatketaan vielä eteenpäin, niin Lastensuojelulaissa on kolmantena huostaanoton mahdollistavana kohtana maagiset sanat 'lapsen etu'. Meidän tilanteessamme sossu pyöritteli asian viime kädessä näin:
Koska sairaalapaikkaa ei lapselle ole tarjolla riittävän nopeasti, mutta lastenkotiin hän pääsee 3:ssa kk:ssa, niin minun lastani rakastavana äitinä pitää ymmärtää, että on 'lapseni edun' mukaista, että hänet huostaanotetaan sinne. Ja sitten sossut maalailivat hyvin ruusuisia kuvia nimenomaan tästä lastenkodista, miten sinne ei jouduta vaan sinne päästään, heidän hoitotuloksensa ovat uskomattoman hyviä, heillä on paljon enemmän rahaa käytössään kuin muilla paikoilla jne jne.
Sossujen pettymys ja tyrmistys vaikutti yhtä suurelle kuin omani, kun ajan oloon ilmeni, että mitkään noista väitteistä eivät pitäneet paikkaansa. Laitos antaa väärää mainosta itsestään ulos päin saadakseen lapsia hoidollisille osastoille. Esim. hoitotuloksia eivät arvioi muut kuin laitos itse ja rahaa tuntui olevan käytössä ihan tavanomainen määrä. Lisäksi kaikki käytännöt uskomattoman jäykkiä ja lapsen yksilölliset tarpeet huomiotta jättäviä.
Laissa sanotaan, että huoltosopimus on laadittava yhdessä sossun, vanhempien ja sijoittavan tahon kanssa. Tässä tapauksessa sijoittava taho ei alentunut kanssani mihinkään yhteistyöhön ennen kuin lapsi oli laitoksessa ja senkin jälkeen he yrittivät kävellä jatkuvasti jopa sossujen yli toteuttaessaan omia vuosikymmeniä vanhoja lastenkotikäytäntöjään.
perheriidan ansiosta. Lapsipsykiatri Luikuri kertoi että heidän hoitonsa ydin on eristäminen, lupasipa vielä ottaa vastuun lapseni huonosta hoidosta!
mahtaa tarkoittaa?
Tosiasiassa tilanne on se, että jos huostaanotettua lasta kohdellaan huonosti hoitavassa laitoksessa, siitä ei ota vastuuta kukaan. Ei lähettävä lääkäri, ei laitos, ei sossu, ei kukaan.
Valittaa toki voi, mutta ei todellista oikeutta saa silläkään. Ja kannattaa harkita tosi tarkkaan, hakeeko korvauksia vai ei, ettei käy kuten Nikon tapauksessa, jossa vanhemmat muutaman oikeudenkäynnin hävittyään saivat maksettavakseen vastapuolen oikeudenkäyntikulut ja ovat sen takia velkavankeudessa lopun ikänsä.
mitä Suomessa lapselle viranomaisten taholta ja avustukselle tehdään ja kuinka ala-arvoisesti lapsia kohdellaan vanhemmista erottamisensa jäkeen.
Kyllä olisi jo vihdoin ja viimein jonkun viranomaisen otettava ja kannettava vastuu siitä
miten huostaanotettuja lapsia kohdellaan sijoituksensa aikana, lastenkodeissa, laitoksissa, perheissä, perhekodeissa jne.
Huostaanotettuja, sijoitettuja lapsia ja nuoria
on tälläkin hetkellä yli 15 000
ja kuka heidän kohteluaan ja etujaan valvoo sijoituksessa valvoo,
ei kukaan.
Lastensuojeluviranomainenko?
"Jos mitään ei kuulu lapsen sijoituspaikasta, oletetaan kaiken olevan lapsella hyvin";
todella pöyristyttävä lastensuojelusossun lausunto koskien sijoitettujen lasten olojen valvomattomuutta.
Huostaanotettuja lapsiahan on sijoitettuna satojenkin kilometrien päähän varsinaisista kotipaikkakunnistaan ja osa sijoitetuista lapsista on todella nuoria.
Käsittämätöntä ajatusmallia ja toimintaa lastensuojeluviranomaisen suusta!
uskotaan viranomaisen toimivan aina oikein ihan vain siksi, että hän on viranomainen, kuin se että lapsi takuuvarmasti saisi hyvät oltavat ihan vain siksi, että hänet siirretään pois vanhemmiltaan. Ei se, että ihminen käy lyhyen Pride-kurssin ja hänen raha-asiansa ovat kunnossa, tee hänestä hyvää sijaisvanhempaa automaattisesti, kyllä siihen tarvitaan paljon muutakin. Hyviäkin sijaisperheitä on, mutta miksi lehdistä saa lukea järkyttävistä jutuista aivan turhan usein.
Yhtä järjetöntä on uskoa esim. laitoksen kohtelevan ilman muuta lapsia hyvin ihan vain sen takia, että toiminta on jatkunut jo 30-luvulta, se tapahtuu kristilliseltä pohjalta ja paikka on yksi maan suurimpia lastensuojelulaitoksia.
lapselle tekevät! Me saimme perheneuvolasta lähetteen sekä Lastenklinikalle somaattisen puolen tutkimuksiin että Lastenlinnaan psykiatrian puolelle. Viime mainitusta tuli lähete sairaalapaikkojen puutteen takia lastenkotiin. Siellä lasta ei kohdeltu edes intensiivihoidon oppien mukaan, vaan lisäksi väkivaltaisesti ja muutenkin väärin. Lastenkodin lääkäri myönsi hoitovirheen ja koska laitos oli kuin keskiaikainen bunkkeri ikiaikaisine käytäntöineen, mikään ei lapsen kohtelun osalta silti muuttunut, joten huostaanotto purettiin ja jäimme kotiin.
Lapsi kotiutui ehdottomasti huonompi kuntoisena kuin oli lastenkotiin mennessään ja oletin ilman muuta Lastenlinnan hoitosuhteen jatkuvan, mutta yllätys oli suuri kun he ilmoittivat, että meille ei anneta mitään aikoja, ei oteta hoitojonoon edes. Otin yhteyttä lastensuojeluun, että voiko tilanne olla totta ja myös he ottivat yhteyttä Lastenlinnan jonoa hoitavaan lääkäriin edes paikkajonoon pääsemiseksi, mutta he kieltäytyivät.
Pohdimme lastensuojelun kanssa tilannetta ja ehdotin perheneuvolaa. Lastensuojelu otti sinne yhteyden, perheneuvolasta soitettiin minulle ja sanottiin, että eivät he voi asialle mitään, koska heidän v. 2005 kirjoittamansa lähete Lastenlinnaan on edelleen voimassa, he ovat tehneet voitavansa.
Tilanne oli aivan järkeä vailla! Lääkärit, jotka olivat reilu puoli vuotta aikaisemmin todenneet lapsen tarvitsevan pikalähetteellä pitkäaikaista hoitoa, olivat kääntäneet kelkkansa. Senkö takia, että heidän määräämässään paikassa lasten kohdeltiin huonosti? Pelkäsivätkö he joutuvansa virallisesti toteamaan sen, että lapsi oli huonommassa kunnossa kuin sinne lähtiessään? Varmaankin, ja aivan varmasti minua olisi syytetty 'hoidon' kesken jättämisestä, vaikka tilanne lastenkodissa oli aivan mahdoton. Myös lastenkodin johtaja uhkaili minua, että 'jos lasta ei palauteta lastenkotiin, tilanne kotona kriisiytyy ja lapsi viedään poliisisaatossa odottamaan paikkaa tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa'. Onneksi lastensuojelu tiesi, että en vastustanut intensiivihoitoa, vaan lapsen väärää kohtelua ja hänen ilman tutkimusta ja hoitoa jäämistään.
Mutta Lastenlinna vaikeni kuin muuri siitäkin huolimatta, että lapsella oli heidän määräämänsä lääkitys, joka olisi vaatinut 3 kk:n välein tehtävät sydän- ja maksakoekontrollit. En viitsinyt edes yrittää ottaa yhteyttä omalle ta:lle, koska sieltä olisi tietysti käsketty Lastenlinnaan ja olin jo kypsä kuuntelemaan niitä kehotuksia.
Keskustelin yhden yksityisen psykiatrin kanssa siitä, voisiko hän testauttaa lapsen sen selvittämiseksi, mitä lastenkodin kauhukokemukset olivat hänelle aiheuttaneet. Mutta hän totesi vain, että: "Kuka rohkenisi nousta keskussairaalaa vastaan näissä asioissa." Soitin vielä perheneuvolaan ja kysyin, että koska heidän -05 kirjoittamansa lähete Lastenlinnaan on psykiatrian puolelle, niin voisivatko he kirjoittaa uuden lähetteen neurologisiin tutkimuksiin, koska psykiatrit eivät sitä ole koskaan pitäneet kohdallamme tarpeellisena. Mutta eivät voineet kuulema, koska meillä se lähete jo oli ja sillä siisti. Oli lähete joo, mutta Lastenlinna ei noteerannut sitä miksikään.
Ja rumban keskellä lapsi valvotti öisin, koska hän heräili pahoihin painajaisiin, jotka kaikki koskivat lastenkotia. Hänellä oli myös uutena oireena tahattomia pakkoliikkeitä ja voimakkaita pelkoja liikkua yksin edes kotipihassa, ettei häntä vain tulla hakemaan väkisin lastenkotiin. Ja vaikka olin vierellä kaupungilla liikuttaessa, hän saattoi äkkiä piiloutua jonnekin, jos luuli nähneensä miehen, joka muistutti lastenkodin omahoitajaa. Lisäksi tietysti kaikki entiset ongelmat, jotka olivat jo Lastenlinnaan mentäessä 7 kk aikaisemmin, eivät ne olleet mihinkään häipyneet, vaikka nyt kieltäydyttiin kaiken avun antamisesta.
Soitin Autismi- ja Aspergerliittoon pitkiä puheluita ja he vahvistivat epäilyni siitä, että psykiatrit eivät välttämättä tunnista lapsen neurologista oirekuvaa, vaikka se olisi heillä silmiensä edessä. Varasin kaikenvaralta ajan yksityiselle lääkäriasemalle, koska en tietysti tiennyt, mitä on edessä ja jostain apua oli saatava. Onneksi varasin, koska lapsi pääsi laajaan neurologiseen tutkimukseen, jossa hänelle varmistui perinnöllinen Aspergerin-oireyhtymä viime joulukuussa. Ja niin se vain ympyrä sulkeutui, että olimme ensimmäisellä käynnillä Lastenlinnan neurologian osastolla vähän aikaa sitten, siis yksityispuolen lähetteellä pääsimme sinne.
Melkein itkin helpotuksesta kun ensimmäisen kerran voi jutella asiantuntijoiden kanssa, joille ei tarvinnut kaikkea vääntää rautalangasta, vaan he ymmärsivät puolesta sanasta. Jopa vinkkejä, neuvoja ja helpotusta moniin arkipäivän tilanteisiin saatiin jo ensimmäisellä käyntikerralla. Ja mikä merkillisintä, neuvot tuntuivat heti niin oikeaan osuneille, mitä psykiatrian puoli ei ollut pystynyt koskaan tarjoamaan.
Seuraava vääntö tehdään siitä, kuka korvaa yksityispuolen tutkimus- ja hoitokustannukset, koska mielestäni lapsella olisi pitänyt olla niihin oikeus julkisen terveydenhoidon puolella. Pelkkä As-arvio on n. 1000 e, mutta koska kouluongelmien takia käyntejä kertyi muutenkin, ovat kustannukset yhteensä lähelle 2000 e.
lapsi voi päästä nopeastikin, kuten teidän tapauksessa. Muuten jonot ovat 1-3 kk, siis huomattavasti lyhyemmät kuin sairaalaosastolle.
Oletko saanut jo lapsen kotiin vai jatkuuko laitossijoitus vieläkin?
mutta meitäkin oli jo samalla kylälläkin
pari perhettä vuosien (toisistamme tietämättä) avunhakukierteessä!
Näitä lapsia ja nuoria koskevia terveydenhuollon, sosiaalihuollon asioita varten
olisi saatava seuraavaan hallitukseen vaikka oma peruspalveluministeri, joka yksinomaan tekisi työtään lasten ja nuorten asioihin keskittyen!
vaalipaneeleissa edes maininnut lasten terveydenhuoltoa? En ole seurannut niitä kaikkia, joten jotain on voinut jäädä huomaamatta.
Ja kuka on se rohkea uranuurtaja, joka uskaltaa rueta taistelemaan psykiatrian tutkimus- ja hoitokäytäntöjä vastaan?
hoidollisessa huostaanottotapauksessa lapsi sijoitetaan lopulta perheeseen.
Lisäksi vielä välillä nousee tuollaisia 'kansanliikkeitä', kuten nyt naapuripalstankin kirjoitukset, että kun 'vanhemmat eivät ymmärrä lapsen parastaan, lasta siirrellään paikasta toiseen ja lapsi laitetaan kärsimään'.
Tuon kirjoittelun takana on ajatus, että kaikki perhesijoitukset pitäisi mahdollisimman nopeasti saada julistettua pitkiksi, sekä huoltajuus siirrettyä sijareille vaikka rahan voimalla, kuten nyt uusi laki tulee mahdollistamaan. Perhehuoltoliittoko sokeasti järjestää tuollaisia sijareiden aivopesutilanteita?
Tuo ei ole totta! Jos lapsi on terveydenhuollon laitoshoidossa, siinä ei tarvita mitään huostaanottoa! Tiedän että meidän osastolla on ollut lapsia yli vuodenkin eikä heistä ole mitään lastensuojelupäätöksiä tehty. Siinä tilanteessa huostaanotto voi tulla esille jos terveydenhuollon mielestä lapsen hoitoa tulee ehdottomasti jatkaa mutta huoltajat vastustavat. Olen tätä hommaa tehnyt neljä vuotta eikä tuollaista huostaanottoa ole tässä kunnassa kertaakaan tehty sinä aikana. Jokunen kiireellinen on tehty ja sijoitettu osastolle mutta harvinaisia nekin ovat, mieleen tulee vain yksi.
Lastensuojelulaitoksessa alle 12-vuotias voi olla sijoitettuna avohuollon tukitoimenpiteenä 3kk 3kk, sen jälkeen lapsi on joko kotiutettava tai tehtävä huostaanotto. Huostaanoton kriteereiden tulee aina täyttyä jos sellaista tehdään!!
muillakin, mutta kun niitä vain tehdään ja sillä siisti.
En tiedä, onko HUS:in seutu pahinta hoidollisten huostaanottojen suhteen, koska niitä ei tehdä joka puolella Suomea, ei ainakaan kaikissa sairaanhoitopiireissä.
Millaista paikkaa sinä tarkkaan ottaen tarkoitat 'terveydenhuollon laitoshoidolla'? Minun kokemukseni ja tietämykseni on tavallisesta julkisen puolen sairaalahoidosta, sekä lastensuojelulaitoksista.
Olen niin paljon paneutunut näihin asioihin, että olisi mielenkiintoista kuulla, jos voit kuvata tarkemmin paikkaa, josta sinun kokemuksesi on.
kun miettii senkin perusteellakin mitä olen täällä netissäkin lukenut, niin ennen pitkää siihen usein liittyy huostaanotto.
KUn lapsi laitetaan psykiatriseen hoitoputkeen, siellä on sellainen haitta, että lasta tarkastellaan ja tutkitaan kovin kapea-alaisesti. Esim. neurologisperäisiä ongelmia ei vanhempien kertomusten perusteella osata aina tunnistaa. Jos sellaisia on alettu nykyään tunnistamaan, niitä ei osatakaan hoitaa.
Lapsi on nykyään niin paljon poissa kotoaan jo aivan pienestä vauvasta lähtien, että kodin ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksia lapsen ongelmiin ei tunnuta osata vielä edes ajattelun tasolla ottaa huomioon.
On järkyttävää seurata täälläkin pitäjässä, kuinka lapsia kierrätetään vanhempiensa mukana viikkokausia neuvotteluista toiseen, osastojaksoista toiseen. Jo se, että lapsi määrätään heti monen viikon pituiselle osastojaksolle, vaikkei tiedetä vielä mikä hänellä on, tuntuu pahalta. Erossa vanhemmistaan tarkkailtavana laitosmaisessa olosuhteissa ei ole nykyaikaista lasten sairaanhoitoa. Esim. As- tai adhd lapsia tutkitaan ja tutkitaan viikkokausia laitoksissa, eikö vähempi riitä?
Tällainen säilytyshoito on vain omiaan lisäämään lapsen oireita, jolloin vanhemmatkin tulevat entistä ahdistuneemmaksi ja kierre on valmis.
Onko olemassa mitään muuta sairaanhoidon aluetta, joka tehottomuudessaan tuottaa niin paljon vaivaa ja ahdistusta ja epätietoisuutta vanhemmille ja koko perheelle kuin psykiatrinen?
Ennen pitkää sairaalankin täytyy saada lapsi pois kirjoistaan. Todellisiin ongelmien syihin ei olla osattu puuttua, vika täytyy olla siten kotioloissa ja vanhempien vuorovaikutuksessa. Vanhempia juoksutetaan kymmenien kilometrien päästä palavereissa ja neuvotteluissa vuodesta toiseen, mutta mitään selvää eteenpäin menoa ei silti tapahdu. Aikaa kuluu. Sairaalalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kirjoittaa lapsi ulos johonkin toiseen laitokseen. Nämä ovat niitä, jotka vaativat tuon hoidollisen huostaanoton.
lapset, joita psykiatrit eivät osaa auttaa, lähetetään lastensuojelulaitoksiin huostaanotettaviksi. Vähän tuon suuntaisesti minulle vastattiin myös eduskunnan auditoriossa viime maaliskuussa.
Terveydenhuollon laitoshoidolla tarkoitan siis sairaalahoitoa, meillä keskussairaalan lasten- tai nuortenpsykiatrista osastoa. Työskentelen Itä-Suomessa itse.
Joskus lapsi on sieltä huostaanotettu ja siirretty lastensuojelulaitokseen kun osasto ei ole voinut auttaa kotitilanteen vuoksi. Ja niistä on jopa oikeasti hyviä kokemuksia kaikkien mielestä! Suurin osa sijoituksista kun tehdään kaikkien osapuolten suostumuksella vaikka tätä palstaa lukiessa voisi toisenlaisen käsityksen saada.
on eroja eri paikkakuntien ja eri sairaanhoitopiirien välillä?
Luitko tämän ketjun läpi?
Erot voivat olle myös sairaalakohtaisia saman sairaanhoitopiirin sisällä.
Ei pitäisi edes puhua hoidollisesta huostaanotosta silloin, kun lapsen kotitilanne on niin huono, että häntä ei voi siirtää kotiin. Se on mielestäni aivan tavallinen huostaanotto siinä tapauksessa.
Hoidollinen huostaanotto tehdään silloin kun viranomaisetkaan eivät näe puutteita lapsen kotona, mutta lapselle ei ole muuta hoitopaikkaa tarjolla kuin lastensuojelulain alainen laitos, jonne pääsemiseksi huostaanotto on tehtävä.
mitään mahdollisuutta ruveta vaikuttamaan muutosta?
Olen tutustunut käsitteeseen hoidollinen huostaanotta vain täällä netissä ja järkyttynyt tiedoista. Kuinka tällaista perheen erotamissysteemiä vielä suvaitaan Suomessa? Ja vielä luullaan, että se jotenkin parantaisi lasta?
Me maksamme veroja sitä varten, että perus- ja erikoissairaanhoito toimisi ja hoitaisi meitä silloin kun sairastumme. Lastensuojelulaitokset eivät kuulu tähän kunnalliseen systeemiin. Ne vievät kyllä verorahojamme kun ottavat lapsen mukana kaikki normaalit yhteiskunnan maksamat tuet.
Pitääkö tuo sossun kertoma väite paikkansa yleisestikin, että lapset lähetetään keskussairaaloiden osastoilta lastensuojelulaitoksiin kotiolojen takia? Eikö Itä-Suomessa heitä muuten lähetetä?
Tuntuu vain, että monelle päättäjälle ovat aivan muut asiat tärkeämpiä kuin se, saavatko lapset asianmukaista tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta. Hoidolliset huostaanotot ovat myös mediassa käsittämättömän vaiettu asia.
Aivan liian monen lapsen kohtalo on se, että viimeistään koulussa opettaja hermostuu lapsen käytöshäiriöihin, hänet lähetetään perheneuvolaan, sieltä sairaalan psykiatriselle tutkimusosastolle ja sieltä lastenkotiin. Kaikki psykiatrit eivät tunnista edes perinnöllisiä oireyhtymiä, vaan pitävät lapsen oireilua monesti vain huonosta kasvatuksesta johtuvina ongelmina. Vaikka minua eivät lääkärit syyllistäneetkään, silti he eivät pitäneet tarpeellisena pyytämääni lähetettä laajaan neurologiseen arvioon, vaan sitä vastoin lapsi lähetettiin huostaanotettavaksi ja lastenkotiin.
Olin viime maaliskuussa Kristillisdemokraattisen puolueen järjestämässä huostaanottoseminaarissa eduskunnassa. Kun oli tilaisuus esittää kysymyksiä, kysyin nimenomaan hoidollisista huostaanotoista, miten tällainen on mahdollista oikeusvaltioksi luulemassani Suomessa. Vastaus tiivistettynä kuului näin: "Sairaalapaikkojen puutteen takia lapsia lähetetään lastensuojelulaitoksiin muka hoitoa saamaan, jossa he eivät saa asiaankuuluvaa hoitoa kuitenkaan. Heidät lakaistaan kuin roskat maton alle, pois päättäjien silmistä, että työpöytä näyttäisi puhtaamme." Tämän vastauksen aikana Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Mauri Upanne hymyili ja nyökytteli vieressä.
On aika vaikeaa vaikuttaa asioihin yksityisenä henkilönä, koska kyllä päättäjät ovat tietoisia, että tällaista tapahtuu, mutta silti asioihin ei puututa radikaalisti. Jotkut omassa työssään näihin tapauksiin törmänneet henkilöt tekevät oman työnsä ohella vapaaehtoistyötä yrittämällä vaikuttaa esim. yleisönosastokirjoituksilla.
Mutta psykiatreilla lääkärinä on aivan uskomaton valta päättää ihmiskohtaloista, heidän kirjoittamansa lausunnot ovat kuin jumalan sanaa, joita ei rohjeta asettaa kyseenalaiseksi. Ja siinä vaiheessa kun asiaan on sotkettu jo huostaanotto, on tapaus hallinto-oikeuden alainen valitusmenettelyssäkin, eikä se edes käsittele asiaa muuta kuin sen valossa, ovat viranomaiset toimineet hallinnollisesti oikein.
Ei ketään loppujen lopuksi kiinnosta, saiko lapsi hoitoa vai ei, paitsi lapsen vanhempia. Mutta heitähän ei tarvitse kuunnella, he ovat vain huostaanottovanhempia, heidän kysymyksiinsäkin voi vastata vain kääntämällä selkänsä ja kävelemällä pois paikalta, kuten minulle osa lastenkodin henkilökunnasta teki sen jälkeen kun huostaanottopaperit oli allekirjoitettu.
Kuten sanoin, tuo on harvinaista, mainitsin asian koska puhuttiin hoidollisista huostaanotoista. Joita meillä siis ei edelleenkään tehdä. Osastolta lapsi sijoitetaan siinä vaiheessa kun osastojakson aikana selviää ettei lasta voida kotiuttaa eikä lapsi ole psykiatrisen laitoshoidon tarpeessa.
kirjoituksista:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000020094797
13 vuotias lapsemme on kotiutui lastenpsykiatrisen osaston tutkimuksista, jonne kouluterveydenhuolto hänet lähetti lähinnä levottomuuden ja vastustelun takia. Teimme yhteistyötä osaston kanssa avoimesti ja luottavaisesti. Nyt saimme tietää, että vastuulääkäri on tehnyt lapsestamme lastensuojeluilmoituksen. Ilmoituksen sisältö on ikävällä tavalla vihjaileva ja asenteellinen. Meidän vanhempien puheista on poimittu vain asiat, jotka asettavat meidät kyseenalaisiksi. Tuntuu kuin meiltä olisi vedetty matto jalkojen alta ja luottamustamme hoitavaa laitosta kohtaan olisi käytetty härskisti meitä vastaan. Vastuulääkärikin sanoi loppuneuvottelussa pahanenteisesti "koska teidän lasta ei ole VIELÄ huostaanotettu..." Tällä hän surkutteli sitä tilannetta, että vanhemmilla on edelleenkin jotain sanavaltaa lapsensa asioissa. Sanottakoon, että meidän perheessä asiat ovat hyvällä mallilla. Tytön oireilu on murrosikäisen rajojen hakemista. Alkoholi- mielenterveys- raha-tai ihmissuhdeongelmia ei käytännössä ole. Muistakaa, että mitä tahansa sanottekin neuvotteluissa, se voidaan käyttää teitä vastaan. (ja tullaan myös käyttämään) Positiivinen kääntyy negatiiviseksi uskomattoman näppärästi. Yhtäkkiä teillä on käsissänne VAKAVASTI sairas lapsi, vanhemmat on syypäitä, ja lapsi äkkiä hoitoon ja sijoitukseen...
Ja toinen kirjoitus samasta ketjusta:
Meillä poika oli tutkimusjaksolla ,ja vanhempien kanssa käydyistä keskusteluista otettiin paperille vain ne negatiiviset asiat.Poika ollut ikänsä vilkas ja mennyt joka paikkaan.Päiväkodissakin oli erityislasten ryhmässä ,jossa oli paljon hoitajia ja 8 lasta.Lapsen ongelmia on puitu neuvolassa, perheneuvolassa ,ja tutkimuksia tehtiin vain muutama pakollinen ,eikä niistä löydetty sen kummempaa vikaa,kun kahdeb keskisessä tilanteessa jaksoi keskittyä tehtäviin todella hyvin.Koulun alettua ongelmat kärjistyivät järkyttäviksi,vaikka poika oli pienluokassa.Luokassa ei ollut lapsen ikäisiä oppilaita,vaan olivat vanhempia ja sen kuuli kyllä kotona "vitun homo"alkoi olla pojan yleiskieltä.Osatojaksolla vika tietenkin "löytyi"vanhemmista ,eikä pojalla ollut mikään pielessä.Kumma kyllä perheen kahdessa muussa lapsessa ei ollut mitään vikaa,vaikka ihan samat vanhemmat.Meillä kun on niin ristiriitainen perhe.Lääkärit vetivät kertomastamme ihan omia johtopäätöksiä,joita sitten urakalla puitiin jälkeen päin.Meitä syytettiin lapsen pahoinpitelystä,kun lapsi käyttäytyy samalla tavalla kuin pahoinpidelty lapsi.Olimme asiasta todella järkyttyneitä ja saimme kuitenkin selvitettyä asian,ettei mitään sellaista todellakaan ole tapahtunut.Meille ehdotettiin lastensuojelun asiakkuutta,mutta kieltäydyin kohteliaasti.En nähnyt tarpeelliseksi perhetyöntekijää eikä tukiperhettäkään tässä vaiheessa.Lopputulos oli kuitenkin se,että meillä on niin psyykkisesti sairas lapsi,että tarvitsee pitempiaikaisen osastojakson(vähintään puolvuotta)psykiatrian osastolla,että saadaan pojan tilaan muutosta ja voi käydä sit sairaala koulua.Lääkityksestä tai muustakaan ei ollut mitään puhetta,kun psyykkeessä vikaa, ei missään muualla.Ope painosti kuitenkin lääkäreitä,ettei pojan koulussa olemisesta tule mitään,kun ei pysty keskittymään mihinkään asioihin.Jakson lopulla kokeiltiin ihan muutama päivä lääkettä ja kas kummaa miten se vaikuttikin lapseen,vaikka olikin "vain" psyykkinen sairaus.
Nyt ,kun koulua on mennyt pitemmän aikaa,nyt jo 2.luokalla,kaikki sujuu todella hienosti,niin koulussa kun kotonakin.Ei minkään näköisiä ongelmia enää,kun poika sai lääkkeen käyttöönsä ja jaksaa tunneilla ja kavereiden kanssa keskittyä asioihin ja leikkeihin.Palaverissa oli mukana pitempiaikaisen osaston oma lääkäri,joka tyrmäsi heti pitenmmän osastojakson.Pojalla ihan selvä aktiivisuuden-ja tarkkaavuudenhäiriö,johon lääke vaikuttaa oikealla tavalla ja pitempi aikaista osastoa ei näin enää tarvita.Poikaa ollaan juuri siirtämässä omaan kouluun normaali luokkaan avustajan kanssa ja kaikki on sujunut tähän asti todella hyvin.Meillä on kotona jälleen iloinen lapsi ,jolla on kavereita ja joka viihtyy ja pärjää koulussa.
Jos opettaja ei olisi puuttunut tähän tilanteeseemme,en tiedä mikä se olisi tällä hetkellä.Ehkäpä saattaisi olla,että poika asuisi ongelmineen ihan jossain muualla sijaisperheessä,kun oma perhe on niin ongelmainen!
En epäile enää yhtään oman kokemuksen kautta,että suomessa on todellakin turhia huostaanottoja.Onneksi meidän sairaala ei vaadi edes pitempiaikaisilta psykkanosastojaksolla olevilta huostaanottoa ,että saisivat hoitoa.Meistä ei kuitenkaan suoraa tehty mitään ilmoitusta,vaan sitä ehditettiin meille,että sossuun tarvitaan ilmoitus sieltä,jos haluamme tukiperhettä tai muuta apua.Koska emme sellaisen tarpeessa olleet,niin ilmoitusta ei sieltä tehty ja sanoivat,että voin ottaa sit sinne itsekkin yhteyttä jos en halua,että sieltä soittavat,No en todellakaan halunnut,että niitten lausuntojen kanssa mitä sain sieltä loppupalaverissa,otetaan yhteyttä mihinkään,kaikki lapset varmaan olisi niitten lausuntojen perusteella viety.Näitä ollaan nyt sitten oiottu,että millä helvetin oikeudella ne niitä johtopäätöksiä oikeen siellä tekevät.Varokaa ihmiset ihmeessä ,mitä siellä puhutte,koska lausunnut kulkevat lapsen mukana koko elämän.Ei kannata kertoilla omista ongelmistaan tai parisuhteen ongelmista,vaan pitäytyä ainoastaan lapsen asioissa,niin ei pääse näitä väärinkäsityksiä tulemaan.Jos joku olisi minua valistanut aiemmin on monta asiaa ,jotka olisin siellä jättänyt kertomatta mm.itse olen ollut lastenkodissa ,josta muutin mummolle asumaan ja isällä laitostausta,otettu pienenä jo huostaan.Tämä näköjään riittää siihen että vanhemmuuttamme arvostellaan rankalla kädellä kun ollut sitä ja tätä itsellä.Meillä ei ole minkäänlaista alkoholi-,mielenterveys- tai parisuhde ongelmaa myöskään.Päinvastoin mies on töissä hoitajana päihde-ja mielenterveys ongelmaisten kanssa.