Mä olen surullinen. Uskalsin rakastua yli 3 v jälkeen ja nyt mies lähti yhden pienen riidan jälkeen. Ei suostu puhumaan asiasta. Olen yrittänyt kaikkeni...enään ei ole sanoja. Juuri äsken hälle viestillä kerroin kuinka rakastan ja olen rakastanu ennenko oltiin edes yhdessä. Ei vastausta. Mulla on ollu pari kunnon suhdetta tätä ennen...toinen 10 v ja toinen vajaa 4 v...yhen illan juttuja en ole harrastanu. Ikää on jo liki 40 v. Edellisen suhteen jälkeen päätin etten ota ikinä ketään, sit tämä ystäväni tuli elämääni uudestaan (oli tauko, kun hän seurusteli naisen kanssa joka ei antanut hänellä olla naispuolisia ystäviä). Ensin en antanut periksi, vaikka rakastin. Sit annoin kuitenkin mennä, pelosta huolimatta. Meni hyvin vaikka kultani exä rakastani vainosi ja minua haukkui. Annoin olla, mut nyt pinna paloi ja sanoin asiasta (ehkäpä liiankin kovin sanoin, mutta minkä teen..3kk on pitkä aika kuunnella huorittelua yms.). Rakkaani exä haukkui todella minua 3kk ja kun minä kerran sanoin, niin tästä rakkaani suuttui ja lähti.Mua saa haukkuu, mut ei sen exää kerrankaan. Exäänsä se ei rakasta, sen tiedän. Ihastunu oli, mut ei muuta. Ehkäpä siksikin, kun luuli ettei muita saa...en tiä. Ulkonäköni ei ole paha, ainakin niin sanottu, että olen kaunis, nätti jne. Mielipiteitä toki on monia. Onko luonteessa vika? Minusta ei, jos kuuntelen vittuilua monta kuukautta sanomatta mitään. Sit kun suuni aukasen, ni yksin jään. Ei, en uskalla rakastua enään...en anna kenenkään satuttaa. Mulla on ystävät ja eläimeni joiden avulla jaksan tämänkin yli. Kiitos heistä. Sorry jos tää juttu jotain ottaa korvaa...en haluu kommentteja et mee ittees tms. eli jättäkää välii, mut jos on joitain jotka haluu jakaa kokemuksii, ni jättäkää sähkärioso. Elämä jatkuu tai sit ei...koskaan ei tiedä. Mulla alkaa elämä ystävien kans..siihen tyydyn ja se oma tahtoni. Kiitos kaikille jotka jakso loppuun asti lukee :o).
Uskaltaako?
onneton, mut onneks on ystävät
31015
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pää pystyyn älä jää nurkkaan elämänpyörteissä.Maailma on täynnä kivoja ihmisiä,kun katsot ympärillesi.Jos ei aseta kovia vaatimuksia,niin eiköhän se kultakimpale jostain syliin kopsahda.
Aika sekavaa tekstiä...Mutta tsemppiä Sinulle ja jaksamista. Elämä hymyilee sittenkin.....
Rakkaus, rakastaminen on varmaan ihmiskunnan ihanin ja toisaalta kamalin asia. Ihanaa silloin, kun saa olla rakastettu, rakastaa. Kun "rakkaus", syystä tai toisesta loppuu, suhde loppuu, tuntuu että elämä hajoaa käsiin. Olen rakastunut (ihastunut) monta kertaa, silti en osaa sanoa, onko se ollut oikeaa rakkautta!!
Mutta; mikä on oikeaa rakkautta?? Sitä olen itse pohtinut kovasti, viimeisimmän suhteeni vetäessä viimeisiään. Voi olla että tämä on vain minun näkökantani, mutta nykyihmisillä on esim. uskollisuusperiaate hakusessa. On oltava "varalla" joku, jos yksi suhde menee pieleen, on helppo siirtyä seuraavaan. Kuitenkin olen sitä mieltä että ei voi aloittaa uutta suhdetta, ennenkuin on käynyt sen edellisen ihan loppuun, käsitellyt sen, hyväksynyt ne omat(kin) virheensä siinä suhteessa.
Ajattelen samoin, että ystävät, läheiset on minun voimavarani (toivottavasti myös minä heille samoin), näitä "kahden naisen miehiä" on maailma täynnä, niinkauan kun naiset sen itse hyväksyy! Toisaalta, ketään ei voi/saa omistaa, mutta missä se raja vedetään siinä uskollisuudessa?
Voimia Sinulle, et koskaan voi tietää minkä mutkan takana se "kultakimpale" tupsahtaa vastaasi, kulje avoimin silmin eteenpäin, ja nauti siitä mitä Sinulla on, ystävät ja läheisesi.