Suuri taikuri Freud
Petteri Pietikäinen (Kirjoittaja on aate- ja oppihistorian dosentti Helsingin yliopistossa.)
Joillekin Freud on ihmismielen suurin tuntija ja lähes yliluonnollinen nero, toisille taas humpuukimaakari, joka onnistui paitsi vetämään nenästä liian monia liian kauan, myös luomaan vaikutusvaltaisen psykoideologisen uskomusjärjestelmän. Jälkimmäinen näkemys on tullut selvemmin esille 1980-luvulta
alkaen, kun yhä useammat tutkijat ja lääkärit ovat Freudin aikalaisten tavoin kiinnittäneet
huomiota Freudin teorioiden heikkouksiin. Samanaikaisesti psykoanalyysi on menettänyt asemiaan psykiatriassa ja psykologiassa, lukuun
ottamatta ehkä Argentiinaa ja Ranskaa.
Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Freudin
keskeiset väitteet perustuivat useimmiten jo hylättyihin tai tiede- ja lääkäriyhteisön kritisoimiin teorioihin, kuten lamarkismiin, haeckelilaiseen rekapitulaatio-oppiin, Fliessin neuroositeorioihin sekä kulttuurievolutionistisiin tulkintoihin uskonnon
ja moraalin alkuperästä. Psykoanalyysin
kivijalan, teorian Oidipus-kompleksista, murensi
suomalainen antropologi Edvard Westermarck,
joka vastusti Freudin teoriaa myötäsyntyisestä
insestihalusta omien perhetutkimustensa pohjalta
1920-luvulla.
Freud oli tyypillinen positivisti tehdessään
eron teorian ja havainnon välillä: hän saattoi
myöntää, että hänen teoriansa (esim. metapsykologiset ideat) ovat olettamuksia tai rohkeita arvailuja, mutta samalla hän korosti ns. teorioista ja tulkinnoista vapaan ”psyykkisen todellisuuden” olemassaoloa. Näin hän pyrki pelastamaan oppinsa tieteellisyyden. Freud siis väitti, että on olemassa ”psyykkisiä faktoja”, jotka ovat puhtaan havainnon ulottuvilla ja jotka muodostavat käsitteellisestä esiymmärryksestä vapaan todellisuuden.
Ikävä kyllä, Freud ei edes pyrkinyt integroimaan
periaatteessa tärkeitä havaintojaan ihmisen
irrationaalisuudesta ja tunne-elämästä 1900-luvun
alun ihmistieteisiin ja käyttäytymisbiologiaan.
Ikääntyvän Freudin välinpitämättömyys
tieteen kehitystä kohtaan näkyi hänen vastauksessaan eräälle yhdysvaltalaiselle lääkärille, joka oli rohjennut tiedustella häneltä psykoanalyysin
biologisten olettamusten tieteellisyyttä. Hän tokaisi, ettei psykoanalyytikkojen tarvitse välittää biologeista, koska heillä on jo oma tieteensä (”Wir können uns um die Biologen nicht kümmern.Wir haben unsere eigene Wissenschaft“)
(Wortis 1994, 84).
Toisin kuin nostokurjen rakentaja Darwin,
Freud rakensi seksuaalipsykologiansa pilviin.
Mutta hän ei ollutkaan rakennusmestari vaan
taikuri, joka loihti hatustaan oidipaalisia komplekseja, traumoja, kantanäkyjä, libidovaraumia ja vastaavia käsitteellisiä otuksia. Fantastista hänen
saavutuksessaan on se, että niin moni on uskonut
”psyykkisen todellisuuden” löytyvän hänen taikurinhatustaan.
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0606/Pietikainen0606.pdf
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0806/Tammisalo0806.pdf
Petteri Pietikäinen (Kirjoittaja on aate- ja oppihistorian dosentti Helsingin yliopistossa.)
Joillekin Freud on ihmismielen suurin tuntija ja lähes yliluonnollinen nero, toisille taas humpuukimaakari, joka onnistui paitsi vetämään nenästä liian monia liian kauan, myös luomaan vaikutusvaltaisen psykoideologisen uskomusjärjestelmän. Jälkimmäinen näkemys on tullut selvemmin esille 1980-luvulta
alkaen, kun yhä useammat tutkijat ja lääkärit ovat Freudin aikalaisten tavoin kiinnittäneet
huomiota Freudin teorioiden heikkouksiin. Samanaikaisesti psykoanalyysi on menettänyt asemiaan psykiatriassa ja psykologiassa, lukuun
ottamatta ehkä Argentiinaa ja Ranskaa.
Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Freudin
keskeiset väitteet perustuivat useimmiten jo hylättyihin tai tiede- ja lääkäriyhteisön kritisoimiin teorioihin, kuten lamarkismiin, haeckelilaiseen rekapitulaatio-oppiin, Fliessin neuroositeorioihin sekä kulttuurievolutionistisiin tulkintoihin uskonnon
ja moraalin alkuperästä. Psykoanalyysin
kivijalan, teorian Oidipus-kompleksista, murensi
suomalainen antropologi Edvard Westermarck,
joka vastusti Freudin teoriaa myötäsyntyisestä
insestihalusta omien perhetutkimustensa pohjalta
1920-luvulla.
Freud oli tyypillinen positivisti tehdessään
eron teorian ja havainnon välillä: hän saattoi
myöntää, että hänen teoriansa (esim. metapsykologiset ideat) ovat olettamuksia tai rohkeita arvailuja, mutta samalla hän korosti ns. teorioista ja tulkinnoista vapaan ”psyykkisen todellisuuden” olemassaoloa. Näin hän pyrki pelastamaan oppinsa tieteellisyyden. Freud siis väitti, että on olemassa ”psyykkisiä faktoja”, jotka ovat puhtaan havainnon ulottuvilla ja jotka muodostavat käsitteellisestä esiymmärryksestä vapaan todellisuuden.
Ikävä kyllä, Freud ei edes pyrkinyt integroimaan
periaatteessa tärkeitä havaintojaan ihmisen
irrationaalisuudesta ja tunne-elämästä 1900-luvun
alun ihmistieteisiin ja käyttäytymisbiologiaan.
Ikääntyvän Freudin välinpitämättömyys
tieteen kehitystä kohtaan näkyi hänen vastauksessaan eräälle yhdysvaltalaiselle lääkärille, joka oli rohjennut tiedustella häneltä psykoanalyysin
biologisten olettamusten tieteellisyyttä. Hän tokaisi, ettei psykoanalyytikkojen tarvitse välittää biologeista, koska heillä on jo oma tieteensä (”Wir können uns um die Biologen nicht kümmern.Wir haben unsere eigene Wissenschaft“)
(Wortis 1994, 84).
Toisin kuin nostokurjen rakentaja Darwin,
Freud rakensi seksuaalipsykologiansa pilviin.
Mutta hän ei ollutkaan rakennusmestari vaan
taikuri, joka loihti hatustaan oidipaalisia komplekseja, traumoja, kantanäkyjä, libidovaraumia ja vastaavia käsitteellisiä otuksia. Fantastista hänen
saavutuksessaan on se, että niin moni on uskonut
”psyykkisen todellisuuden” löytyvän hänen taikurinhatustaan.
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0606/Pietikainen0606.pdf
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0806/Tammisalo0806.pdf
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mielenkiintoisia artikkeleita, kiitos.
Mielestäni Freud oli omaperäinen oman aikansa tuote kuten me kaikki (myös Hubbard). Haluamme tai emme, me olemme yhteydessä siihen aikaan ja paikkaan/kulttuuriin, missä elämme.
Jos tuntee vähänkin wieniläisen hienostonaisen elämää, voi hyvin ymmärtää heidän neuroosinsa. Oli syytäkin. Luulen, että tämänpäivän suomalaisnaisilla on ihan toiset neuroosit.
Mutta Freud ei mennyt sorkkimaan heitä liikaa (hehän olivat "vain" neuroottisia), vaan antoi heille tilaisuuden avautua, mahdollisesti muuttaa elämäänsä siedettävämmäksi ja parantaa itse itsensä. Se oli mielestäni nerokasta.
Auditointi ei ole psykoanalyysia. Auditointi kohdistuu sinuun, ei siis mieleesi eikä kehoosi, vaan SINUUN.
Skeidot uskovat/tietävät, että élan vital, henki on potentiaalisesti aineen yläpuolella ja voi halutessaan muuttaa ainetta.
Ja lopuksi pieni testi:
- sulje silmäsi
- luo mielessäsi kuva kissasta
- teitkö niin ?
- se joka katseli kissaa, olit sinä - henki/thetan/élan vital
Ja venuksen rautatiet sitten ovat sitä oikeata tiedettä? Marsissa majailevat Marcabian mönkiäiset? Xenu lämpöydinpommeineen?
Sinulla on selvästi aukko maailmankaikkeuden lakien tuntemuksessa ja haluan ystävällisesti auttaa sinua. Nämä lait selventävät toivottavasti asiaa:
Haldanen laki:
Maailmankaikkeus ei ole vain omituisempi kuin luulemme, se on omituisempi kuin osaamme kuvitella.
Bucyn laki:
Järkevä ihminen ei ole koskaan saanut aikaan mitään.
Cambellin laki:
Luonto suosii turhanpäiväistä kokeilijaa.
Lähde: Murphyn laki
Huhhahhein maailmankatsomuksen pohja tipahti siinä... kaikki nauraa teidän "tieteelliselle käsitykselle ihmisestä", kun se nimenomaan on TIETEENVASTAINEN
Me emme usko Xenuihin, sinä uskot.
Tottakai. Ihan samoin uskon Joulupukkiinkin. Ja menninkäisiin.
kerro lisäksi uskotko psykoanalyysiin
ja 2,5 prosenttia ihmisistä!
Ja minä taas puolestani näin tärkeille asioille
BUAHAHAHAHAHAHAHAHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAHAHAHAHAHAHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAHÄHÄHÄHÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ MAHTAVAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA UPEETAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAABUAHAHAHAHAAAAAAAAAAAAAAA
Tuossa samassa urassa!
Vedä henkeä välillä ja irrota neulasi urasta!
Ymmärrän että asia on valtava mysteeri sinulle ja olet ehkä hieman siitä näreissäsi sen takia,
mutta ota huumorilla välillä ei täällä mikään ole haudanvakavaa!!
"Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa"
Hän suhtautuu kriittisesti yhteiskunnan psykologisointiin.
"Mielenkiintoista on, että terapian tehokkuutta ei ratkaise psykologinen teoria vaan terapeutin ominaisuudet. Empaattinen terapeutti parantaa parhaiten."
Olen huomannut saman ilmiön Scientologiassa. Jos auditoija on erittäin epäempaattinen (scientologiassa sanottaisiin low-tone ts. alhaisella tunnesävyllä varustettu henkilö), on "autettavan" henkilön mahdollisuudet miinuksen puolella.
Elämä on vuorovaikutusta.
Vastaavasti olen nähnyt auditoijia, joille ei tule koskaan muuta kuin ylistävää palautetta.