Tämä tarina on tosi. Rakastuin naiseen, nyt haluaisin keskustella asiasta muiden saman kokeneiden kanssa, koska välillä tuntuu että olen umpikujassa.
oikeestikko
soippa
193327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niin on käynyt minullekkin, ja tunne että on umpikujassa!
aikamoinen kokemus tämä ainakin on, rämäpää olen aina ollut mut että tämäkin piti vielä kokea, miksköhän?
en kuvitellutkaan että rakastuisin, etenkään omalla iälläni, en teini ollunna. samoin omien teiden kulkija ja ajtus naimisiinmenosta yms. ei kiinnostanu tippakaan kunnes..
No se vei mennessään sitten muttei häitä tanssittu ja paljoo muutakaa.
Meletöntä että kokee tässä iässä vielä tällasta. Mullakin on monta siskoa. En pysty heidän kanssaan
puhumaan tästä
Pitää hyväksyä se että, löytää itsestään sen puolen joka on ollut kadoksissa!Jokaisen elämässä,täytyy joskus kuunnella sydäntään.Ja se mikä on, tunne siellä sisällä.Vaikka joskus on helpompi, pettää itseään.Joutuu kuitenkin joskus sen asian eteen että on rehellinen itselleen.;)
Tässä iässä? Mikä se on, ikä on suhteellinen! Tv. Yli nelikymppinen, lähempänä viittä!!
olen rakastanut elämää, miestä enimmäkseen.Äiti kuoli 2 v sitten, sen jälkeen on tapahtunut muutakin kummallista.
Mun äiti kuoli yli kymmenenvuotta sitten nuorena.Elämä on lyhyt ole rehellinen, itsellesi.Ei ole väärin jos rakastaa..;)
Soippa, pysähdyin sun viestis kohdalla. Meni aikaa kunnes tajusin, et miks mä kokoajan ajattelen tiettyä ihmistä mielessäni, ajatus tuntui ensin oudolta, ja ihanalta, ja tajusin että olin ihan umpirakastunut naiseen. Tätä ei ollut tapahtunut ennen, mut pitää oikeesti uskaltaa tuoda ne kadoksissa olleet tunteet esiin. Mulle se ei ollut helppoa mut nyt... tuntuu ihanalta! Kerro lisää....
en väitä ettenkö olisi nauttinut,mutta jollain tavalla koen etten ihan ole kuitenkaan oma itseni, äitikö vielä rassaa?
on kai ihan luonnollista. umpikuja olisi se, ettei rakkaus voi johtaa mihinkään. kuten esim. jos rakastuu heteronaiseen.
jos olet myös rakastanut miehiä, mikset kirjoita vaikka tonne bi-palstalle. se että nyt yhtäkkiä tunteet roihuaa naiseen ei tee susta lesboa.
arvattavasti rakastan elämää, mutta en ehkä vielä tiedä olenko bi vai lesbo.
Tosi vaikee ymmärtää heteronaisia jotka joskus kokee jotain muuta
en itsekään ollut tietoinen noista eräille pilkuntärkeille merkityksille, bi vai lesbo.
Kannattaa hieman laajemmin miettiä ja kaikki un todellakaan eivät elä missään l-koodissa, eli pelkkien lesbojen keskellä ?! kuka sitten onkaan lesbo vai bi.
Ajattelemattomasti tehty, mulle ainakin oli vaan käsite lesbo tuttu kun nainen alkoi mielessä pyörimään.
Mutta aloittajalle, mieti vaan ja etiäpäin ja vähästä älä hätkähdä näistä osan kommenteista..
kirjoittele vaan tänne palstalle kuulumisia.
kyllähän se alku voi olla aika takkuamista kun omat uudenlaiset tunteet hämmentävät ja saattaa pelottaakkin läheisten reaktiot. Kannattaa kuitenkin rohkeasti kuunnella omaa sydäntä.
olen kuunnellut sydäntäni jo pari vuotta ja ei tästä tule mitään, kun vastakaikua kyseiseltä ihmiseltä ei tule tai sitten hän vaan kiusaa
mitä ko. henkilöä kohtaan tunnet?? Jos se ei tajuu...
koska olen myös rakastellut hänen kanssaan mutta
vaan minä olen jäänyt koukkuun enkä saa häntä mielestäni pois, alkaa olla jo polla kipee tästä ajattelemisesta. Täytys tehdä jotain että saisin mielenrauhan.
Minä olin elänyt koko 34 ikävuottani heterosuhteessa, oli ollut miehiä,on lapsia jne.En koskaan ollut ajatellut olevani mitään muuta kuin hetero, en voinut käsittää samaa sukupuolta olevien rakkautta. Tosin aina olin katsellut mielummin alastomia naisia kuin miehiä, mutta se oli ainoa "merkki".
Ja sitten aivan yhtäkkiä rakastuin, kuin salama kirkkaalta taivaalta rakastuin naiseen! Sitä hetkeä en unohda ikinä, oli kuin jokin olisi mennyt minun lävitse. Naiseni koki saman tunteen.
Ja siitä hetkestä kaikki oli päivän selvää, olen onnekas kun minun ei ole tarvinnut pohtia seksuaalisuuttani etukäteen, en ole kokenut epävarmuuta, ainoastaan suurta rakkautta. Tämä on jotain niin suurta, että se on antanut rohkeutta tulla ulos kaapista, vaikken siellä tiennyt olevanikaan =)
Eli kyllä näin voi käydä, se vaatii hieman rohkeutta tarttua siihen hetkeen ja mahdollisuuteen olla onnellinen. Tottakai minäkin mietin että miten näin voi käydä ja onko minulla oikeus kuunnella tunteitani.
Se rohkeus kyllä kannattaa, en ole koskaan voinut näin hyvin, ollut näin onnellinen tai tuntenut oloani näin rakastetuksi.